lauantai 14. helmikuuta 2015

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

©Hande
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
WSOY 1995

"Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt."

Viime vuoden lukukokemukset päätin lukemalla Väinö Linnan Sotaromaanin kolmannen kerran. Tai oikeastaan kerta oli neljäs, sillä olen lukenut Tuntemattoman sotilaan kerran ennen kuin pääsin käsiksi teoksen käsikirjoitusversioon. Joka tapauksessa lukemisen aiheuttaman innostuksen myötä päätin jatkaa Linnan tuotantoon tutustumista ja tarttua kauan harkinnan alla olleeseen Pohjantähti-trilogiaan. joka jäi myös kirjailijan viimeiseksi teokseksi.

Täällä Pohjantähden alla kertoo erään fiktiivisen suomalaissuvun tarinan. Tosin kyse ei ole ihan mistä tahansa suvusta, vaan Linna kertoo romaanitrilogiansa kautta Tuntemattomasta sotilaasta tutun Vilho Koskelan suvun vaiheista - seikka, joka sai minut alunperin kiinnostumaan tästä teoksesta. Tarina alkaa Vilhon isoisästä Jussista, joka raivaa pappilan maille kuuluvasta suosta itselleen ja vaimolleen torpan paikan. Lukija kokee Koskelan perheen mukana helmikuun manifestin, Suomen itsenäistymisen, sisällissodan ja sen jälkimainingit sekä toisen maailmansodan.

Teoksen kerronta on yksinkertaista ja korutonta, mutta mukaansatempaavaa. Linna kuvailee ihmisten ajatuksia ja tunteita hyvin tarkasti. Hänen realistinen tyylinsä tekee henkilöhahmoista uskottavia ja välillä unohdin hahmojen olevan fiktiivisiä. Pidin kerronnassa erityisesti dialogista, joka oli iskevää ja aitoa. Jokaisella hahmolla on oma, persoonallinen puhetyylinsä, vaikka lähes kaikki ovatkin samalta pitäjältä kotoisin.

Pohjantähti-trilogia on täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja. He tuntuvat todellisilta inhimillisyytensä ansiosta ja huomasin kiintyväni moniin heistä. Lukemista oli pakko jatkaa aina kun mahdollista, sillä paloin halusta tietää, miten tarinan henkilöille käy ja miten he kehittyvät tapahtumien edetessä. Mieleenpainuvia hahmoja oli paljon, muun muassa Aadolf Halme, Laurilan Anttoo, Akseli ja Elina Koskela, Otto Kivivuori sekä Leppäsen Preeti ja Aune. Toivoin saavani tietää lisää myös Vilho Koskelasta ja hänen persoonastaan, enkä joutunut pettymään. Sain hänestä moniulotteisemman kuvan kuin pelkän Sotaromaanin perusteella ja aloin pitää hahmosta entistäkin enemmän.

Väinö Linnaa on usein kritisoitu suppeasta valikoimasta naishahmoja sekä naisnäkökulman unohtamisesta. Minusta kritiikki ei pidä Pohjantähden kohdalla paikkaansa - trilogiasta löytyy hyvin laaja skaala naishahmoja, jotka ovat keskeisessä asemassa juonen etenemisen kannalta. Heistä eniten esillä ovat Alma Koskela, Aune Leppänen, Elina Koskela ja Elma Laurila. He ovat luonteeltaan täysin erilaisia ja osa heistä jopa rikkoo käytöksellään aikansa yhteiskuntanormeja. Hahmot ovat aivan yhtä uskottavia kuin miespuolisetkin ja heidän kokemuksensa huomioidaan mielestäni hyvin trilogiassa.

Historialliset tapahtumat, jotka muovaavat trilogian henkilöhahmoja ja vievät tarinaa eteenpäin, tulevat lähemmäksi nykylukijaa tavallisten ihmisten kautta kuvailtuina, Nämä Suomen historiassa tapahtuneet asiat tuntuvat paljon elävämmiltä kuin historian oppikirjoista luettuina. Käsitin helpommin, että jotkut ihmiset ovat todella kokeneet nämä nykyihmisille jo melko etäiseltä tuntuvat tapahtumat. Rakastan sitä, miten laajalta näkökannalta tapahtumat käydään läpi: vaikka Koskelan torpparisuku on keskeisimmässä roolissa, asioita kuvataan myös Pentinkulman parempiosaisten asukkaiden näkökulmasta. Tämä auttaa ymmärtämään kaikkia osapuolia maailmantapahtumien myllerryksessä, vaikkei asioista olisi heidän kanssaan samaa mieltä. 

Täällä Pohjantähden alla on tunteita herättävä: nauroin ja itkin henkilöhahmojen mukana sekä sain kokea ihmisluonnon koko kirjon pikkumaisuudesta jalouteen ja solidaarisuuteen. Pidin myös siitä, että miesten tunteita kuvattiin yhtä tarkasti kuin naistenkin. Vaikka Suomessa on pitkään ajateltu, etteivät miehet saa tunteilla tai itkeä, näitäkin asioita käsitellään. On mukavaa huomata, ettei ainakaan Väinö Linna unohtanut, että miehilläkin on tunteet.

Suljettuani kirjan mieleni täytti haikeus: tähänkö tosiaan päätettiin Koskeloiden tarina? Asiaa ei auttanut tieto siitä, että Linna ei enää koskaan kirjoittanut romaania Pohjantähden jälkeen. Toisaalta, teos on kieltämättä hieno tapa päättää uransa kirjailijana. Rakastuin tyystin tähän 1046-sivuiseen opukseen, Täällä Pohjantähden alla on hieno teos ja suosittelen sitä kaikille suomalaisille (ja miksen muillekin)!

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti