keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - pako Ruandan kansanmurhan keskeltä


Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - pako Ruandan kansanmurhan keskeltä
Like 2011


Viimeisen kuukauden aikana töissä on ollut niin kiireistä ja väsyttävää, etten ole millään ehtinyt enkä jaksanut lukea kovinkaan ahkerasti. En ole myöskään jostain syystä pystynyt tarttumaan paksuihin kirjoihin - olen siis suosiolla valinnut ohuempia romaaneja luettavakseni, kun nyt kerta jaksan taas palata rakkaan harrastukseni pariin. Tämä romaani on odotellut lukemistaan  kirjahyllylläni jo parisen vuotta. Sitä on suositeltu minulle monet kerrat, joten päätin vihdoinkin tarttua siihen.

Pitkä matka paratiisiin on tarina siitä, kuinka Leah Chishugin onnistui paeta Ruandasta vuonna 1994 alkanutta kansanmurhaa pienen poikansa kanssa. Olen ollut tapahtumien aikaan hyvin pieni, mutta muistan vielä etäisesti kuulleeni uutisista termin "Ruandan kansanmurha" - se ei tosin sanonut minulle mitään, koska en edes tajunnut siinä iässä, mitä kansanmurha tarkoittaa. Tähän päivään mennessä tapahtuma on ollut minulle tuttu vain nimeltään: en ole tiennyt lainkaan, mistä koko jutussa oli kyse, paitsi tietenkin sen, että suuri määrä ihmisiä on menettänyt henkensä Afrikan valtiossa nimeltä Ruanda.

Aloitin Pitkä matka paratiisiin-kirjan lukemisen matkatessani aikaiseen aamuvuoroon. Väsymys pysyi lukemisen aikana loitolla, sillä jo teoksen alkumetreillä tunnelma on niin jännittynyt ja ahdistava, että oman uupumuksensa unohti. Tämä oli omiaan lisäämään tiedonjanoani: lukemista oli vaikea keskeyttää, sillä paloin halusta tietää, miten tarina jatkuu - etenkin, kun kyseessä on tositapahtumat. Onneksi tarinassa oli myös toiveikkuutta ja ilon aiheita, sillä muutoin se olisi voinut olla turhankin masentavaa luettavaa. Heittäydyin niin voimakkaasti mukaan Leahin vaiheisiin, että välillä tunsin olevani hänen mukanaan tapahtumapaikoilla - niin pelon, surun kuin ilonkin hetkissä.

Chishugin kirjoitustyyli on yksinkertaista, mutta mukaansatempaavaa. Hän ei jaarittele, vaan kuvailee asiat sellaisina kuin hän ne koki. Tapahtumat etenevät vauhdikkaasti säilyttäen kuitenkin jännittyneen tunnelmansa. Tekstistä huomaa myös, miten nopeasti tuolloin vasta 17-vuotias Leah joutui aikuistumaan pelastaakseen itsensä ja pienen poikansa. Henkinen kasvu jatkui myös Afrikasta poispääsyn jälkeen: kuten minäkin olen havainnut monet kerrat, Leah oppi, ettei mikään ole täysin mustavalkoista.

Pitkä matka paratiisiin on loistava kuvaus ihmismielen sietokyvystä, selviytymisvietin voimasta sekä inhimillisyyden merkityksestä äärimmäisissä olosuhteissa. Se oli minulle myös perehdytystä Afrikan historiaan - minun on myönnettävä, etten tiedä aiheesta kovinkaan paljon. Opin siis paljon uusia asioita lukemalla tämän kirjan. Lisäksi romaani muistutti minua siitä, miten onnekas olen, koska satuin syntymään yhteen Pohjoismaista: minun ei ole tarvinnut pelätä henkeni puolesta ulkonäköni takia. Toisaalta jopa kaikkien niiden hirveyksien keskeltä löytyi ihmisiä, jotka olivat valmiita auttamaan ahdinkoon joutuneita - kaikkea ei ole siis menetetty.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti