keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Geoff Johns: Flashpoint

©Hande
Geoff Johns: Flashpoint
DC Comics 2011

Olin maaliskuussa viikon Lontoossa. Minulle oli suositeltu Forbidden Planet-kauppaa, joten pakkohan sinne oli mennä katsastamaan tuotevalikoima. Sarjakuvahyllyt tuli silmäiltyä läpi tarkasti ja huomioni kiinnittikin tämä sarjakuva. Olen alkanut kiinnostua Batmanin lisäksi myös Flashista, kiitos Justice League-animaatiosarjan. Flashpointin tarina vaikutti kiehtovalta ja mikä parasta: mukana on myös Batman. Poistuin liikkeestä muun muassa tämä kirja mukanani.
Päätin lukea teoksen muutama päivä sitten, koska halusin bussimatkalle tekemistä - ja mikä olisikaan parempi tapa kuluttaa aikaa kuin lukeminen?

Flashpoint kertoo Barry Allenista, supernopeasta miehestä, joka taistelee rikollisuutta vastaan kotikaupungissaan Central Cityssä alter egonsa Flashin turvin. Tarinan alussa Barry herää huomatakseen, ettei kaikki ole niin kuin pitää: hän on menettänyt nopeutensa, hänen vaimonsa on yhdessä jonkun toisen kanssa, Justice Leaguea ei ole olemassakaan ja Barryn vuosia sitten murhattu äiti onkin elossa. Myöhemmin käy ilmi, että Aquaman ja Wonder Woman ovat julistaneet toisiaan vastaan sodan, joka on vaarassa tuhota koko maapallon. Barry yrittää selvittää, mitä on tapahtunut ja miten hän voi korjata hyvin vakavaksi äityneen tilanteen.

HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.

Sarjakuva on mukaansatempaava: tarina on mielenkiintoinen, kuvitus vangitsevaa ja hahmot ovat saaneet uuden, kiehtovan käsittelytavan. Minuun teki vaikutuksen erityisesti Batman ja hänessä tehdyt muutokset. Tässä tarinassa Batmanina ei ole Bruce Wayne, vaan hänen isänsä Thomas Wayne. Todellisuudessa, jossa Barry herää, Bruce kuoli isänsä sijaan Crime Alleyllä. Thomas Wayne on Batmanina aivan erilainen kuin poikansa: hän ei esimerkiksi epäröi tappaa Gothamissa riehuvia rikollisia.

©Hande

Vaikka kyseessä on supersankarisarjakuva, Flashpoint on tunteisiin vahvasti vetoava teos. Kovankin ulkokuoren alla jokaisella hahmoista on tunteet, joiden mukaan he toimivat. En ole herkästi itkevää tyyppiä, mutta lukiessani sarjakuvaa bussissa huomasin kyyneleiden valuvan poskillani. On vaikeaa kuvailla Flashpointin minussa aiheuttamaa tunnetta - ainoa mielestäni sopiva sana on katkeransuloinen.

Oli todellinen onnenpotku, että löysin tämän mestariteoksen lontoolaisen nörttikaupan hyllyltä. Flashpoint kertoo hienon tarinan ja lisäsi kiinnostustani Flashia kohtaan entisestään. Kaiken kukkuraksi se on ensimmäinen sarjakuva, joka sai minut itkemään.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti