torstai 13. elokuuta 2015

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3

©Hande
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3
Johnny Kniga 2012 & 2013

"Yksi toisensa jälkeen heidät poimittiin pois sillä tavoin, niin huomaamattomasti, että yleensä ottaen heitä pantiin tuskin edes merkille, noita kuolevia.
He olivat kuin äkisti kuihtuvia kukkia, nuoria miehiä, jotka laihtuivat, riutuivat olemattomiin ja kuolivat.
Kuin kesäisen niityn kukkia, jotka joku repi irti ja vei mukanaan.
Ja heitti peräänsä polulle." 
~Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 3. Kuolema~
Kaksi vuotta sitten televisiosta tuli ruotsalainen minisarja Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Se teki minuun syvän vaikutuksen ja päätin lukea kirjat tulevaisuudessa. Sarjan esittämisen aikoihin niitä ei oltu vielä suomennettu, enkä olisi uskaltanut kokeilla niitä alkuperäiskielellä, vaikken olekaan täysi surkimus ruotsin kielessä. Nyt olen saanut haalittua pokkariversiot kahdesta ensimmäisestä osasta. Kolmannen osan lainasin kirjastosta.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on trilogia, joka kertoo homomiesten elämästä 1980-luvun Ruotsissa - juuri siltä ajalta, kun AIDS nosti päätään ja alkoi levitä maailmalla kulovalkean lailla. Sarja perustuu tositapahtumiin, mikä lisäsi mielenkiintoani entisestään. Trilogia kertoo kaveriporukasta ja siihen kuuluvien ihmisten vaiheista, mutta keskittyy erityisesti sen kahteen jäseneen, Benjaminiin ja Rasmukseen, joista tulee rakastavaiset.

Kirjojen rakenne on melko sekava: juoni hyppii epäloogisesti ajan sekä henkilöiden osalta. Välillä ollaan 80-luvussa, myöhemmin jonkun henkilöhahmon lapsuudessa ja yhtäkkiä siirrytäänkin nykypäivään. Tästä huolimatta pystyin seuraamaan tarinaa ongelmitta, vaikka tyyli vaatikin hiukan totuttelemista. Samanlainen etenemistapa jatkuu koko trilogian ajan ja saattaa hämätä joitakin lukijoita, sillä välillä saatetaan palata ajassa taaksepäin kertomaan henkilöstä, jonka kuolema on kuvailtu peräti aikaisemmassa osassa. Samalla lailla saatetaan hypätä asioiden edelle kesken pääjuonen.

Toisaalta tämä kerronnan polveilevuus saa sen tuntumaan tajunnanvirralta, ikään kuin kirjailija olisi kirjoittanut trilogiaa sitä mukaa, kun on erilaisia asioita pohtinut. Teosten rakenne vaikuttaa myös niiden tunnelmaan: vaikka samat tapahtumat esiintyvät kaikissa osissa, painotus muuttuu. Ensimmäinen osa "Rakkaus" on odotuksentäyteinen ja innokas, toinen osa "Sairaus" on mielestäni surumielisin ja ahdistavin, kun taas kolmas osa "Kuolema" on nimestään huolimatta edeltäjäänsä lohdullisempi. Siinä on aistittavissa elämäniloisuus ja toivo paremmasta ajasta. AIDS ja yhteiskunnan suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin lähimenneisyydessämme ovat vahvasti läsnä kaikissa osissa.

Trilogia herätti minussa vahvasti erilaisia tunteita: välillä suretti tai ahdisti, toisinaan raivosin mielessäni hampaita kiristellen ja ajoittain nauratti kovastikin. Monesti toivoin voivani hypätä kirjan sivuille lohduttamaan tarinan henkilöitä tai muuten puuttumaan tapahtumiin. Vaikka kyyneleet meinasivat monesti kihota silmiini, kirjasarja välittää hienon sanoman: monen tarinan henkilön elämä katkesi varhain, mutta he elivät omanlaistaan elämää eivätkä katuneet sitä. He uskalsivat elää ja rakastaa omalla tavallaan, vaikka maailma ei vielä ymmärtänyt heitä. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogia on mieleenpainuva kertomus tärkeästä aiheesta, suosittelen kaikille lämpimästi!

Arvosana: ✮✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti