maanantai 28. syyskuuta 2015

Susan Donnell: Pocahontas - intiaaniprinsessa

©Hande
Susan Donnell: Pocahontas - intiaaniprinsessa
WSOY 1995

"Kaksi sotilasta tarttui Smithiin ja pakotti hänet polvilleen. Toinen polvista naksahti - ääni kajahti huoneessa kuin pistoolinlaukaus. Sotilaat painoivat Smithia eteenpäin ja alaspäin, hänen päätään päin talven kylmää kiveä. Smith tunsi karkean pinnan ihoaan vasten ja haistoi metsän mullan kosteuden. Tunne oli oudon aistillinen, ja ylellisyys ja turvallisuus valtasivat Smithin. Äkillisen mielihyvän tunne sulki hänen silmänsä. Hän halusi pitää tuon kiven ja tuon tunteen itsellään ikuisesti."

Olen ollut kiinnostunut Pocahontasista pienestä lähtien: Disneyn animaatioelokuvan näkemisen jälkeen halusin tietää hänestä kaiken mahdollisen. Onneksi äitini pystyi helpottamaan tiedonjanoani, sillä hän oli lukenut tämän kirjan - tartuin opukseen itse ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Kiinnostukseni kuuluisaa intiaaniprinsessaa kohtaan on herännyt jälleen ja palasin romaanin pariin selvittääkseni, onko sillä minulle tarjottavaa vielä aikuisiälläkin.

Pocahontas - intiaaniprinsessa kertoo powhatan-heimon päällikön suosikkilapsen tarinan faktaa ja fiktiota yhdistellen. Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1607, jolloin kolme laivallista englantilaisia saapui Virginiaan aikeinaan perustaa sinne siirtokunta. Uudisasukkaat asettuivat powhatan-intiaanien maille ja Pocahontas toimi diplomaattina kahden kansan välillä. Erityisen kiinnostavan kirjasta tekee kirjailijan tausta: Susan Donnell on Pocahontasin jälkeläinen neljännessätoista, suoraan alenevassa polvessa.

Yllätyin siitä, miten hyvin muistin entuudestaan kirjan tapahtumat, sillä edellisestä lukukerrasta on yli yhdeksän vuotta. Pidin kirjasta yläasteikäisenä, eikä minun tarvinnut pettyä nytkään: kertomus sieppasi minut mukaansa jälleen kerran. Powhatanien elämäntavan kuvailu on todella mielenkiintoista luettavaa, sillä erilaisten alkuperäiskansojen kulttuurit kiehtovat minua ja sain samalla arvokasta tietoa maailmasta, jossa Pocahontas varttui. Donnell on yhdistänyt fiktion historiallisiin faktoihin onnistuneesti: lopputuloksena on eheä kokonaisuus, jota lukiessa en edes välittänyt, vaikkei kaikkia tapahtumia voida vahvistaa todeksi.

Romaanin keskiössä on Pocahontasin ja tutkimusmatkailija John Smithin välinen rakkaustarina. Loogisesti ajatellen tämä on aikamoinen kardinaalivirhe, sillä romanssista ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita - tutkijat eivät ole edes varmoja siitä, pelastiko Pocahontas koskaan John Smithin hengen. Kertomus on kehkeytynyt kuitenkin vuosisatojen varrella niin suureksi legendaksi, että siitä on tullut keskeinen osa Pocahontasin tarinaa. Ottamatta kantaa romanssin todenperäisyyteen, mielestäni se on toteutettu tässä kirjassa hyvin ja nautin tarinasta kovasti.

Pocahontas - intiaaniprinsessa on kiehtova sukellus 1600-luvun Pohjois-Amerikkaan, jossa kahden erilaisen kulttuurin yhteentörmäys aiheutti suuria konflikteja, jotka nuori prinsessa halusi ratkaista. Se on mielenkiintoinen versio Pocahontasin - yhden kuuluisimman historiallisen naishenkilön - elämästä. Innostuin aiheesta kirjan lukemisen jälkeen niin paljon, että taidan katsoa vielä Disneyn elokuvaversion nettiartikkeleiden lukemisen lisäksi.

Arvosana: ✮✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti