perjantai 1. tammikuuta 2016

Erica Jong: Lennä, uneksi

©Hande
Erica Jong: Lennä, uneksi
Otava 1995

Olen tiennyt Erica Jongin aikoinaan suurta kohua herättäneen kirjan olemassaolosta iät ja ajat, mutten uskonut lukevani sitä koskaan. Tarvitsin kuitenkin lukuhaastetta varten itseäni nolottavan kirjan ja tämä vaikutti lupaavalta ehdokkaalta. Aloitin lukemisen ilman erityisiä odotuksia.

Lennä, uneksi on kirja Isadora Wingistä, joka kyseenalaistaa (tai ainakin yrittää) yhteiskunnan naisille varaaman perinteisen roolin ja kaiken kukkuraksi karkaa maailmalle vieraan miehen kanssa jättäen aviomiehensä nuolemaan näppejään. Takakannessa kirjailija kuvailee päähenkilöään naiseksi, jolla on aivot ja seksielämä samassa paketissa.

En voi allekirjoittaa Jongin näkemystä ainakaan Isadoran aivojen osalta: hänellä on kyllä varteenotettavia näkemyksiä ja ajoittain hän vaikuttaa jopa pesunkestävältä feministiltä - suurimman osan ajasta nainen käy kuitenkin hermoilleni. Isadoran motiivit ovat vähintäänkin arveluttavia ja hänen feministiset ajatuksensa alkavat tuntua vitsiltä, sillä hän ruikuttaa 95 prosenttia ajasta miesten perään ja roikkuu heissä kiinni.

Kaiken kukkuraksi teos on yhtä kiinnostava kuin kilo kiviä - tarina jumittaa paikoillaan, kun tarinan sankaritar valittaa ja alkaa yhtäkkiä muistella ex-kumppaneitaan. Siinä vaiheessa myös Isadoran miesmaku alkoi hirvittää: kaikki olivat tavalla tai toisella kontrollifriikkejä, ja yhtä voisin sanoa melkeinpä narsistiseksi. Tosin kirjasta löytyy yksi hauska kohta, jossa yksi päähenkilön ex-kumppaneista tunnustaa takaumassa elämänsä suurimman häpeän aiheen:
"'Se edellinen jonka kanssa tämä viimeksi tapahtui', hän vaikersi. 'Hän heitti minut ulos ja viskasi minulle vaatteet perään käytävään. Hän unohti toisen sukan. Minun piti mennä maanalaisella kotiin toinen nilkka paljaana. Se oli minun elämäni nöyryyttävin kokemus.'"
Vaikka Lennä, uneksi sisältää paljon roisia kielenkäyttöä, sen lukeminen ei nolottanut minua erityisemmin. Asiaan vaikutti varmasti se, että luin kirjaa vain kotona - julkisella paikalla niskaa olisi voinut alkaa kuumottaa. Eniten minua nolotti kuitenkin päähenkilön tyhmyys: en ole tainnut ikinä ennen tuntea näin suurta myötähäpeää fiktiivistä henkilöä kohtaan.

En pitänyt romaanista erityisemmin ja vaati jonkin verran ponnisteluja, jotta sain sen luetuksi. Tätä on kaiketi voitu kuvailla rohkeaksi teokseksi ilmestymisaikanaan 70-luvulla, mutta minusta se on vain säälittävä kyhäelmä. En käsitä, miten siitä on voinut tulla suursuosikki.

Arvosana: ✮✮½

5 kommenttia:

  1. Huomasin, että tästä tulee uusi painos vuoden alussa. En ole varma lukemisesta. Joskus olen lukenut tämän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kovin turhauttavalta, kun tällaisista teoksista otetaan kyllä uusia painoksia, mutta sitten moni oikeasti hyvä kirja löytyy hyvällä tuurilla vain korkeaan hintaan antikvariaatista.
      En suosittele kirjaa luettavaksi, ainakaan jos ei jaksa paljon valittavia henkilöhahmoja.

      Poista
    2. Huomasinkin, että teos on eri, jonkinlainen "juhlakirja" kirjalle Lennä ja uneksi.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Yritin joskus aloittaa tätä - HS suositteli tai ainakin nosti esille jonkinlaisena unohdettuna kirjana - mutta en saanut edes kunnolla aloitetuksi. Taidan unohtaa paineet kirjan selättämisestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.. :) Minun puolestani tämä saakin pysyä unohdettuna - älä siis ota turhia paineita, et menetä mitään, vaikket teosta koskaan loppuun lukisikaan. Itse olen vain niin jukuripää, että haluan lukea loppuun kaikki aloittamani kirjat. :D

      Poista