perjantai 30. syyskuuta 2016

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni

©Hande
Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Otava 2012

Roald Dahl-lukuhaaste päättyi jo reilut kaksi viikkoa sitten, mutta olen ollut sen verran kiireinen, etten ole aiemmin ehtinyt kirjoittaa viimeisestä haastetta varten lukemastani kirjasta. Valintani kohdistui tähän teokseen, sillä hyvin moni oli suositellut sitä minulle. Sainpahan aikaisiksi lukea tänäkin vuonna edes yhden novellikokoelman, sillä ne eivät kuulu tavanomaisimpaan lukemistooni.

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää 15 novellia, joilla kaikilla on yksi yhteinen teema: ihmisyys, erityisesti sen nurja puoli. Novelleja mainostetaan jännityskertomuksina, mutta niitä löytyi tästä kokoelmasta vain muutama. Mainitsisin yhteiseksi tekijäksi ennemmin mustan huumorin, jota Dahl on viljellyt teoksen kaikissa tarinoissa.

Novellien tunnelmat vaihtelevat melko rajustikin: joidenkin kohdalla nauroin kippurassa, joitakin lukiessani tunsin taas huolta maailmasta ja sen tulevaisuudesta - oli mukana myös niitä jännityskertomuksia, jotka saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten Dahl on onnistunut luomaan mukaansatempaavia tunnelmia hyvin vähäistenkin sivumäärien aikana - kokoelman lyhyin novelli on vain yhdeksänsivuinen.

Vaikka nämä tarinat on suunnattu aikuisille, niissä on aistittavissa samanlaista hullunkurisuutta kuin Dahlilta lukemistani lastenkirjoista. Joissakin novelleissa se oli hienovaraisempaa, mutta joidenkin käänteet olivat niin absurdeja, että piti oikein miettiä, mitä tuli luettua ja olinko ymmärtänyt lukemani oikein. Toisaalta osassa tarinoista hullunkurisuus oli syy sille, että nauroin makeasti.

Rakkaani, kyyhkyläiseni on hykerryttävä novellikokoelma. Sen kaikki tarinat eivät ole prima-luokkaa, mutta mahtui mukaan varsinaisia helmiäkin. Teos ei ole täydellinen, mutta nautin sen lukemisesta yhtä kaikki, ja olen sen lukemisen perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että voin jatkossa lukea lisää Dahlin aikuisille suunnattua tuotantoa.

Arvosana: ✮✮✮✮

tiistai 13. syyskuuta 2016

Roald Dahl 100 vuotta-lukuhaasteen koonti

©Hande

Osallistuin Yöpöydän kirjat-blogin Niinan järjestämään Roald Dahl-lukuhaasteeseen kirjailijan syntymästä kuluneen 100:n vuoden kunniaksi. Olen lukenut lapsuudessani, yllättävää kyllä, melko vähän Dahlin teoksia. Lapsena luin ainoastaan Nilviöt, Matildan sekä Kuka pelkää noitia, vaikka pidinkin kirjoista kovasti. Päätin kuitenkin haasteen myötä korjata tämän vahingon ja perehtyä syvällisemmin Dahlin tuotantoon - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Haaste eteni osaltani sujuvasti. Keskityin enimmäkseen Dahlin lastenkirjoihin, jotka ovat erinomaista välipalalukemista raskaampien ja paksumpien teosten ohella. Näiden lisäksi luin myös yhden kirjailijan aikuisille suunnatuista kirjoista ja valitsin sen, jota minulle kovasti suositeltiin - Rakkaani, kyyhkyläiseni. Oli mielenkiintoista perehtyä Dahlin aikuisille suunnattuihin novelleihin: niissä oli tunnistettavissa lastenkirjoista tuttu hullunkurisuus, mutta novellien sävyt olivat suurimassa osassa paljon synkempiä kuin Dahlin lastenkirjoissa.

Luetut kirjat:

Jali ja suklaatehdas
Matilda
Kuka pelkää noitia
Nilviöt
Jaakko ja jättipersikka
Iso kiltti jätti
Rakkaani, kyyhkyläiseni

Lukusaldokseni kertyi täten seitsemän kirjaa ja saavutin korkeimman lukutason, Matildan. Olen tyytyväinen, sillä saavutin tavoitteeni sekä luettujen kirjojen lukumäärän että Dahl-sivistykseni lisäämisen osalta. Kiitos Niinalle haasteen järjestämisestä!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Liebster Award-tunnustus III


Sain Rossin lukucornerilta kolmannen Liebster Award-tunnustukseni - kiitos siitä! Koska sain edellisen tunnustuksen vasta hiljattain, vastaan vain saamiini kysymyksiin, enkä jaa haastetta eteenpäin.

1. Mihin kirjan hahmoon syntyi viimeksi vahva tunneside?
Viime aikoina vahva tunneside on kehittynyt kolmeen hahmoon kahdesta eri kirjasta: Lou Clarkeen, Will Traynoriin ja Isoon kilttiin jättiin. Kaksi ensimmäistä ovat Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-romaanista ja kolmas Dahlin samannimisestä kirjasta.

Vaikka Lou ja Will ovat luonteiltaan ja taustoiltaan hyvin erilaiset, samastuin heistä kumpaankin vahvasti ja ymmärsin molempien teoksen aikana tekemiä valintoja hyvin. IKJ on taas ihanan sympaattinen luovine puhetyyleineen ja hauskoine tarinoineen - hän on hahmo, jonka kanssa olisi erittäin mukavaa ystävystyä.

2. Kuunteletko musiikkia lukiessa, jos, niin mitä?
Minulle tulee orpo olo, jos kotona ei soi musiikkia - kuuntelen sitä myös kirjoja lukiessani. Minulla ei ole mitään erityistä "lukemismusiikkia", vaan kappaleet valikoituvat senhetkisen fiiliksen mukaan. 

3. Oletko tutustunut ulkomaisiin kirjavlogeihin YouTubessa? Mihin?
En seuraa kirjavlogeja lainkaan, en kotimaisia enkä ulkomaisia. Minulle kirjoitetussa muodossa olevat blogit ovat jostain syystä mieluisampia. Olen katsonut muutamia satunnaisia kirjavlogi-videoita, eivätkä ne ole vedonneet minuun samalla tavalla kuin blogista luettu teksti.

4. Valitse yksi kirja minkä olisit itse halunnut kirjoittaa?
Aijaijai, nyt pistit pahan! Tulee myös kieltämättä melko lockhartmainen olo ajatuksesta, että olisin halunnut kirjoittaa jonkun toisen tekijän kirjan itse. :P Asiaa kuitenkin kauan pohdittuani päädyin valitsemaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Historialliset romaanit kiinnostavat minua kovasti, ja tämä trilogia käsittelee Suomen historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Sen tekeminen on vaatinut paljon taustatyötä, ja minusta olisi mukavaa kirjoittaa sellainen teos.

En sitten yhtään kunnianhimoisemmin valinnut, mutta vastasinpahan rehellisesti! :D

Muokkaus ©Hande
Kuvan lähde: http://herocomplex.latimes.com/movies/harry-
potter-a-decade-of-hogwarts-professors-and-first-class-
actors/attachment/clh1-ca-oe-1025-chamber29-o-1/

5. Onko sinulla salaa "huonoja" tapoja? Esim. kaivat nenää julkisesti tai pieraiset ja syytät siitä toista? Kerro yksi.
Öööö... Ei nyt äkkiseltään tule mieleen... Minulla saattaa nousta äänenvoimakkuus vahingossa, jos innostun puhumastani aiheesta, mutten nyt tiedä, onko se varsinaisesti huono tapa... 

6. Olet yksin Alaskan erämaassa, sinua paleltaa ja löydät aution hirsimökin. Sisälle päästyä huomaat, että siellä on kaikki sinun omistamasi kirjat hyllyillä. Sinun pitää sytyttää takka, eikä saatavilla ole muuta sytykettä kuin kirjasi. Minkä valitset?
Aivan kamala kysymys! Saattaisin kyllä tuossa vaiheessa yrittää uhrata hirsimökin osia lämmittämiseen... :P Mutta jos on aivan pakko valita yksi... hmmm... No, oikeastaan voisin heittää takkaan surutta Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Vaikka kuulunkin vähemmistöön, en välittänyt kirjasta erityisemmin, joten tuskin potisin suuria tunnon tuskia heittäessäni sen takkaan, vaikken yleisesti hyväksykään kirjoihin kohdistuvaa väkivaltaa (lukuunottamatta Valittujen palojen lyhennettyjä tekeleitä).

7. Pidätkö yleisesti paljon lukevia ihmisiä keskivertoa fiksumpina?
Olen huomannut paljon lukemisen korreloivan ainakin mielekkään keskustelun kanssa - moni henkilö, jonka kanssa voin käydä rakentavaa keskustelua ilman tunteiden kuumenemista, vaikka mielipiteet eroaisivat, ovat monesti paljon lukevia.

En tiedä, pidänkö paljon lukevia yleisesti fiksumpina, mutta olen huomannut, että paljon lukevien vaikuttaisi olevan helpompaa suhtautua uusiin asioihin avomielisesti verrattuna keskivertoihmiseen. 

8. Valitse: Kalevala vs. Tuntematon sotilas
Tuntematon sotilas, ehdottomasti. En ole lukenut Kalevalaa (vielä), mutta Tuntematon on tullut luettua yhteensä viisi kertaa. Olen kyllä lukenut erillisiä kappaleita Kalevalasta, ja niiden perusteella uskallan sanoa, että vaikka lukisinkin teoksen kokonaan jossain vaiheessa, se ei tule herättämään minussa yhtä vahvaa tunnesidettä kuin Tuntematon.

9. Jos mielikuvitusystäväsi möläyttää yksi päivä, että sinun lukumakusi on aivan hirveä, niin vaihdatko mielikuvitusystävää vai alatko lukemaan jotain muuta?
Mielukuvitusystäväni vaihtuisi ja hyvin äkkiä. Minun lukumakuni on sen verran laaja, että jos minun lukumakuni olisi jonkun mielestä aivan hirveä, voisi päätellä, ettei tämä ihminen pidä muista kirjoista kuin harlekiini-romaaneista (ainoat kirjat, joihin en missään nimessä suostu koskemaan).

10. Minkä kirjan antaisit eduskunnalle luettavaksi?
No tässä on kyllä toinen vaikea kysymys... Ensimmäisenä tuli mieleen William Goldingin Kärpästen herra. Olen lukenut sen itse viisi vuotta sitten ja se teki lähtemättömän vaikutuksen - ja nykyisin tuntuu, että ajat muistuttavat pelottavan paljon kirjan tilannetta. Voisin lisätä mukaan vielä saatesanoiksi jonkinlaisen varoituksen, ettei varmasti jäisi pointti huomaamatta...

11. Itsellesi tärkeä lause lukemastasi kirjasta?
Hitsit, näitäkin on todella paljon... Taidan olla tylsä ja ottaa taas lainauksen Harry Pottereista, tarkemmin sanottuna Liekehtivästä pikarista:

"Oon mikä oon, enkä häpee. 'Älä ikuna häpee', mun isäpappa tykkäs sanoo, 'jotkut pitää sitä pahana, mutta semmosilla ei kannata mieltään vaivata.' Ja oikeessa se oli."
******

Huhhuh, nämä kysymykset olivat kovia paloja purtavaksi, mutta sainpas vastattua kaikkiin! :D Kiitos vielä Rossille tunnustuksesta ja haasteesta, kysymykset olivat hyvin mielenkiintoisia, ja oli hauskaa pohtia niihin vastauksia!^^

Laitetaan tänne loppuun vielä säännötkin, vaikken enää laitakaan haastetta eteenpäin:

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

torstai 8. syyskuuta 2016

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

©Hande
Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Art House 2016

Siitä on jo aikaa, kun olen lukenut viimeksi mitään loppusuoralla olevaa Roald Dahl-lukuhaastetta varten. Päätin siis tarttua vihdoinkin minulle kovasti suositeltuun Isoon kilttiin jättiin. Saavutin tämän kirjan avulla haasteen ylimmän lukutason, Matildan - onnistuin siis tavoitteessani.

Orpokodissa asuva Sohvi ei saa yöllä unta ja kurkistaa ikkunasta. Hän ei ole uskoa silmiään nähdessään suuren jättiläisen. Sohvin suureksi kauhuksi jättiläinen näkee hänet ja vie tytön mennessään. Jättiläinen osoittautuu kuitenkin hyväntahtoiseksi yksilöksi, joka ei syö ihmisparsoja, joiksi jätti ihmisiä kutsuu. Tyttö ja IKJ ystävystyvät, mutta huolta aiheuttavat muut jättiläiset, jotka ovat häijyjä ja ihmisiä syövää sorttia. Odottamattomat ystävykset päättävät kehitellä suunnitelman ongelman ratkaisemiseksi.

Vaikken kuulukaan teoksen pääasialliseen kohderyhmään, tarina vei minut mennessään. Kirjan päähenkilöt voittivat minut puolelleen hyvin nopeasti - erityisen paljon pidin Isosta kiltistä jätistä, jonka puhetapa on erittäin mielenkiintoinen. Hahmon sanasto on täynnä sananmuunnoksista sekä hänen itse keksimistään sanoista koostuvia sanaleikkejä. Tuomas Nevanlinnan suomennos tekee minuun suuren vaikutuksen, sillä toisen kielen sanakikkailujen kääntäminen ei ole suinkaan helppo tehtävä. Nevanlinna on muokannut myös tarinaa jonkin verran sovittaakseen sen paremmin suomalaisten lukijoiden maailmaan. Sohvi on Iso-Britannian sijaan Suomesta ja Jättimaasta matkataan Helsinkiin, ei Lontooseen, näin muutaman esimerkin mainitakseni.

Iso kiltti jätti on hellyyttävä hyvän mielen kirja, joka viihdyttää aikuistakin lukijaa. Kuten aiemmin lukemani Dahlin teokset, myös tämä on oiva sekoitus hullunkurisuutta, vakavuutta ja hyväntuulisuutta. Kirjaa lukiessani aloin toivoa, että olisin löytänyt teoksen lapsena, sillä olisin varmasti pitänyt siitä jo silloin - mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Arvosana: ✮✮✮✮

P. S. Olen kirjoittanut kirjasta alunperin Nörttitytöt-blogiin. Alkuperäisen tekstin voit lukea täältä. Sain teoksesta arvostelukappaleen kustantajalta, kiitos siitä!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Jody Revenson: Harry Potter - suuri hahmokirja

©Hande
Jody Revenson: Harry Potter - suuri hahmokirja
Readme.fi 2015

Olen havitellut tätä kirjaa ties miten kauan, mutta kallis hinta on karkoittanut minut sen luota. Minulla on kuitenkin menossa suuri Potter-intoilu, kuten jotkut ovat saattaneet huomata, ja päätin hankkia hahmokirjan kokoelmaani. En malttanut odottaa lukupinon pienenemistä, joten luin kirjan heti sen saavuttua.

Kuten nimikin jo kertoo, Harry Potter - suuri hahmokirja keskittyy elokuvasaagan hahmogalleriaan. Teoksessa kerrotaan erityisesti hahmojen ulkoisen olemuksen luomisprosesseista, ja ääneen pääsevät muun muassa osa elokuvien ohjaajista, maskeeraajia hiusmuotoilijoita, pukusuunnittelijoita sekä tarpeistonhoitajia, unohtamatta myöskään roolihahmojen esittäjiä.

Kirja sisältää mielenkiintoista ja yksityiskohtaista tietoa rekvisiitasta, hahmojen puvusteista ja maskeerauksista sekä näyttelijöiden kertomuksia hahmoihinsa liittyen. Teoksessa kerrotaan muun muassa, mistä  pukusuunnittelijat ottivat vaikutteita luodessaan velhomaailman tyyliä, miksi Hermionen hampaat eivät ole epätavallisen suuret ja miksi lordi Voldemortin silmät ovat siniset kirjoista tutun punaisen sijaan. Pidin myös siitä, miten kirjassa kerrottiin jokaisen esitellyn hahmon taikasauvasta.

Teos on kattava ja viihdyttävä, mutten voinut sivuuttaa muutamaa perustavanlaatuista virhettä. Pahin niistä oli elokuvasarjan kolmannen osan nimeäminen Puoliveriseksi prinssiksi, vaikka osan nimi on Azkabanin vanki. Tällaisen tietokirjan tekijälle sarjan osien nimien pitäisi olla perustietoa, joka on tarkistettu tarpeen tullen useaan otteeseen. Olen tämän vuoksi pöyristynyt siitä, ettei kukaan ole prosessin aikana huomannut virhettä, vaikka tiedot olisi helppoa tarkistaa.

Vaikka Harry Potter - suuri hahmokirja sisälsi joitakin virheitä, se on viihdyttävä ja mielenkiintoinen lukukokemus. Lisäksi se tarjosi minulle uutta tietoa elokuvien tekemisestä, vaikka olenkin perehtynyt aiheeseen dokumenttien ja muun kirjallisuuden kautta. Suosittelen lämpimästi Potter-elokuvien ystäville.

Arvosana: ✮✮✮✮½