perjantai 30. syyskuuta 2016

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni

©Hande
Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Otava 2012

Roald Dahl-lukuhaaste päättyi jo reilut kaksi viikkoa sitten, mutta olen ollut sen verran kiireinen, etten ole aiemmin ehtinyt kirjoittaa viimeisestä haastetta varten lukemastani kirjasta. Valintani kohdistui tähän teokseen, sillä hyvin moni oli suositellut sitä minulle. Sainpahan aikaisiksi lukea tänäkin vuonna edes yhden novellikokoelman, sillä ne eivät kuulu tavanomaisimpaan lukemistooni.

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää 15 novellia, joilla kaikilla on yksi yhteinen teema: ihmisyys, erityisesti sen nurja puoli. Novelleja mainostetaan jännityskertomuksina, mutta niitä löytyi tästä kokoelmasta vain muutama. Mainitsisin yhteiseksi tekijäksi ennemmin mustan huumorin, jota Dahl on viljellyt teoksen kaikissa tarinoissa.

Novellien tunnelmat vaihtelevat melko rajustikin: joidenkin kohdalla nauroin kippurassa, joitakin lukiessani tunsin taas huolta maailmasta ja sen tulevaisuudesta - oli mukana myös niitä jännityskertomuksia, jotka saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten Dahl on onnistunut luomaan mukaansatempaavia tunnelmia hyvin vähäistenkin sivumäärien aikana - kokoelman lyhyin novelli on vain yhdeksänsivuinen.

Vaikka nämä tarinat on suunnattu aikuisille, niissä on aistittavissa samanlaista hullunkurisuutta kuin Dahlilta lukemistani lastenkirjoista. Joissakin novelleissa se oli hienovaraisempaa, mutta joidenkin käänteet olivat niin absurdeja, että piti oikein miettiä, mitä tuli luettua ja olinko ymmärtänyt lukemani oikein. Toisaalta osassa tarinoista hullunkurisuus oli syy sille, että nauroin makeasti.

Rakkaani, kyyhkyläiseni on hykerryttävä novellikokoelma. Sen kaikki tarinat eivät ole prima-luokkaa, mutta mahtui mukaan varsinaisia helmiäkin. Teos ei ole täydellinen, mutta nautin sen lukemisesta yhtä kaikki, ja olen sen lukemisen perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että voin jatkossa lukea lisää Dahlin aikuisille suunnattua tuotantoa.

Arvosana: ✮✮✮✮

6 kommenttia:

  1. Parhaillani olen lukemassa tätä ja hyvältä vaikuttaa :)

    Aikoja sitten luin Dahlin kirjan Oswald enosta ja olin hieman ymmälläni, miten lasten kirjailija voi kirjoittaa jotain sellaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kävi vähän samalla tavalla näiden novellien kanssa: toisaalta olin hämilläni, mutta toisaalta sitten en, kun kuitenkin Dahlin lastenkirjoistakin löytää hullunkurisuutta sekä mustaa huumoria. :D

      Poista
  2. Blogissani on sinulle palkinto :-)
    http://kansientakaisetmaailmat.blogspot.fi/2016/10/liebster-award-jos-toinenkin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Olen tehnyt tämän useammin muutaman kuukauden sisään, mutta totta kai vastaan kysymyksiisi jossain vaiheessa - on ollut melko kiireistä viime aikoina. :)

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa hauskalta. Dahlin huumorissa on jotain kerrassaan ihanan puistattavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hauska kirja luettavaksi, voin suositella. :)
      Olen samaa mieltä kanssasi - "ihanan puistattava" on täydellinen termi kuvaamaan Dahlin huumoria.

      Poista