keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Helsingin kirjamessut 2016 osa 2/3


Messutunnelmien kirjaaminen jatkuu! Tänään vuorossa toinen messupäiväni.

Messupäivä 2

Kuten torstainakin, saavuin perjantaina Messukeskukseen heti kymmeneksi. Kuljeskelin hetken verran ympäriinsä ja suuntasin sen jälkeen kuuntelemaan keskustelua Kiusaaminen, tunteet ja toimintamallit. Haastateltavana olivat Katri Kirkkopelto, Laura Repo, Elina Hirvonen ja Ville Tietäväinen, joista kaikki ovat olleet tekemässä lastenkirjoja, joissa kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunne on keskeisenä teemana. Haastateltavat kertoivat, miksi olivat halunneet käsitellä aihetta teoksissaan ja miten he olivat toteuttaneet tarinankerronnan sekä kuvituksen niin, ettei kirja olisi lapselle liian ahdistavaa luettavaa. Samalla pohdittiin, miten olisi mahdollista huomata kiusaaminen ja puuttua siihen, kun kyseessä on esimerkiksi alle kouluikäiset lapset. Keskustelu oli ajatuksia herättävää.

Kirjakahvilasta suuntasin suoraan seuraavaan ohjelmaan nimeltään Käänteentekevät oppikirjat. Keskustelussa pohdittiin oppikirjojen merkitystä, miten ne heijastavat ilmestymisaikaansa ja miten teknologian kehitys ja uudenlaiset oppimismateriaalit vaikuttavat oppikirjallisuuteen. Aiheesta oli keskustelemassa Pirjo Hiidenmaa, Markku Löytönen sekä kolme abiturienttia Helsingin Norssista. Etenkin abiturienttien ollessa äänessä, mieleeni muistuivat omat kouluaikani, ja miten paljon on muuttunut ala-asteajoistani, jolloin luokissa oli vielä liitutaulut, piirtoheittimet ja ATK-opetus vielä hyvin uusi asia. Nykyään edes esseitä ei tarvitse, ainakaan kaikissa kouluissa, kirjoittaa käsin ja tabletteja käytetään opettamisen yhteydessä. Kuitenkin keskustelijat uskoivat, ettei uusi teknologia syrjäytä oppikirjoja kokonaan.

©Hande

Ohjelman jälkeen päätin uskaltautua Boknäsin bloggaajapisteelle, jossa sattuikin olemaan useampia bloggaajia paikalla. Suorastaan häkellyin siitä, miten mukavia kaikki olivat ja miten nopeasti tunsin pääseväni joukkoon mukaan. Oli myös hienoa saada kasvot monille blogeille, joista osaa olen lukenut jo ennen kuin aloitin itse bloggaamisen. Lisäksi oli ihanaa huomata näin käytännössä, miten paljon on ihmisiä, joita jakaa sama intohimo: lukeminen ja siitä kirjoittaminen.

Rupateltuani useamman tovin muiden bloggaajien kanssa suuntasin seuraavaan ohjelmaan: #pojatkinlukee #mitästytöt. Aiheesta olivat keskustelemassa bloggaaja Mikko Toiviainen eli Kalenterikarju, kolumnisti Ronja Salmi sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori ja esseisti Silvia Hosseini. Paneelissa keskusteltiin kirjallisuuden turhan kapeasta käsitteestä, mikä tarkoittaa käytännössä, että kirjallisuudeksi lasketaan niin kutsuttu korkeakirjallisuus - mukaan pitäisi laskea myös esimerkiksi internetartikkeleiden lukeminen tai laulujen sanojen analysoiminen. Loppukaneettina todettiin, että kaikille pitäisi löytää sopivaa luettavaa, eikä sitä kannata jaotella sukupuolien mukaan.

Jouduin seisomaan koko tunnin kestoisen ohjelman ajan, ja se tuntui oikein mukavasti jaloissa. Jäin kuitenkin seisoskelemaan KirjaKallion kulmille muutaman kanssabloggaajan kanssa, sillä seuraavaksi Jaana Kapari-Jatta olisi siellä haastateltavana yhdessä tubettaja Mansikan kanssa. Jälleen kerran jouduin tyytymään seisomapaikkaan, mutta sisukkaasti kestin. Kapari-Jatta kertoi jälleen työstään Potter-teosten kääntäjänä, mutta näkökulma oli hiukan eri, sillä Kallion lukiolaisten esittämät kysmykset erosivat osittain torstain haastattelun kysymyksistä. Oli myös mielenkiintoista kuulla faninäkökulmaa Potter-maailmasta sekä uudesta näytelmäkäsikirjoituksesta.

Haastattelun jälkeen minun oli aivan pakko päästä lepuuttamaan jalkojani. Etsin sopivan nurkkauksen ja söin eväitäni. Halusin kuulla myös Akateemisen osastolla tapahtuvatn Jaana Kapari-Jatan haastattelun, mutta sen ajankohtaa oli siirretty, joten ehdin kierrellä paikkoja hiukan ennen sitä. Palattuani takaisin huomasin ilokseni, ettei Akateemisen lava ollut niin täynnä väkeä kuin KirjaKallio oli ollut. Minua ei haitannut yhtään, että olin kuullut messujen aikana jo kaksi muutaki Kapari-Jatan haastattelua - sitä paitsi tällä kertaa olin ottanut mukaan kappaleeni Pollomuhkusta ja Posityyhtysestä ja sain siihen kääntäjän signeerauksen.

Jälleen Jaana Kapari-Jattaa.
©Hande

En malttanut pysyä poissa bloggaajanurkasta, joten palasin sinne ja tapasin jälleen uusia tuttavuuksia. Kaikki sujui jo vanhasta tottumuksesta ja innostuin entistä enemmän "lajitovereistani" ja meidän välillämme vallitsevasta yhteishengestä. Parin tunnin turisemisen jälkeen menin katsomaan viimeistä itseäni kiinnostavaa ohjelmaa: Error - mielen häiriöitä. Kirjassa esitellään tosielämän ihmisiä, jotka kertovat omista mielenterveyden ongelmistaan. Teokseen ja aiheeseen liittyen Sofi Oksanen haastatteli kahta kirjan tekijöistä, Elina Järveä ja Tiina Hottia sekä kahta kirjaan jututettavaksi suostunutta henkilöä, Marko Annalaa ja Hennaa. Haastateltavat keskustelivat kirjan tekemisestä, sekä siitä, miten kuka tahansa voi sairastua mielenterveyden sairauteen ja kuinka apua tarvitsevat hukkuvat helposti byrokratian hampaisiin. Haastattelu oli ajatuksia herättävä ja päätin lukevani teoksen jossain vaiheessa.

Loppupäivän vain haahuilin ympäriinsä. En ostanut mitään, enkä jäänyt messuille aivan loppuun asti. Aloitin kotimatkan ja valmistauduin jo henkisesti seuraavaa messupäivää varten.

Huomenna ilmestyy viimeinen messukirjoitus, joka käsittelee kahta viimeistä päivää.

6 kommenttia:

  1. Kiitos näistä raporteista, tuossakin tuli pari keskustelua jotka aiheiden puolesta kiinnostivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, mukavaa, jos näistä on iloa tai hyötyä. :)

      Poista
  2. Olisi ihana tavata sinut livenä, Hande! <3 Puhut ihan totta, lähestulkoon kaikkien blogitovereiden kanssa on uskomattoman helppoa jutella, vaikkei olisi ennen tavannutkaan. Yhteinen sävel vaan löytyy nopeasti. Ihan niinkuin sinunkin kanssasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me nähtiinkiin sunnuntaina, vaikkakin hyvin pikaisesti - olisi todellakin mukavaa päästä juttelemaan kanssasi ihan ajan kanssa! :)
      Yhteisen intohimon kohde on totisesti yllättävänkin hyvin yhdistävä tekijä.

      Poista
    2. Joo, olinkin tulossa korjaamaan että oli ihanaa nähdä livenä :D Mutta toivottavasti seuraavissa kirjapöhinöissä ehditään jutella tosiaan oikein ajan kanssa ❤

      Poista
    3. Mietinkin, että oliko tullut kirjoitusvirhe - sellaista sattuu itse kullekin. :D
      Toivotaan!^^

      Poista