tiistai 27. joulukuuta 2016

Miguel de Cervantes Saavedra: Don Quijote I osa

©Hande
Miguel de Cervantes Saavedra: Don Quijote I osa
WSOY 2005

Aloitin Don Quijoten lukemisen jo puoli vuotta sitten. Se ei kuitenkaan ole kirja, joka ahmaistaan yhdeltä istumalta - kaipasin hyvin usein jotain muuta luettavaa, minkä vuoksi sain Murheellisen hahmon ritarista kertovan romaanin päätökseen vasta joulukuussa.

Teos kertoo hidalgo Don Quijotesta, jonka pää on mennyt sekaisin liiallisesta ritariromaanien lukemisesta. Hän päättää lähteä kotoaan ryhtyäkseen itsekin vaeltavaksi ritariksi. Mies saa aseenkantajakseen paikallisen talonpojan, Sancho Panzan ja yhdessä he joutuvat mitä eriskummallisimpiin kommelluksiin.

Cervantesin klassikko oli hauskaa luettavaa: se parodioi ritariromaaneja häpeilemättä ja kommellukset, joihin Don Quijote aseenkantajineen joutuu, ovat erittäin surkuhupaisia. Rivien välistä olin havaitsevinani myös yhteiskuntakritiikkiä. Nautin erityisen kovasti piikeistä, jotka liittyivät niin sanotun oikeanlaisen kirjallisuuden määrittämiseen.
- Herra tuomioherra, - lausui nyt kirkkoherra - teidän tässä mainitsemanne seikka nostaa mieleeni vanhaa kaunaa, jota tunnen nykyisin suosittuja näytelmiä kohtaan aivan samassa määrässä kuin ritariromaaneja kohtaan, sillä sen sijaan, että näytelmän tulisi, kuten Cicero sanoo, olla inhimillisen elämän peili, tapojen esikuva ja totuuden kuvastaja, nykyaikana esitetyt näytelmät ovat mielettömyyden peilejä, typeryyksien esikuvia ja irstauden kuvastelijoita. Mitä suurempaa järjettömyyttä voisikaan esiintyä alalla, jota nyt käsittelemme, kuin se, että ensimmäisen näytöksen ensimmäisessä kohtauksessa tuodaan näyttämölle kapalolapsi, joka toisessa näytöksessä astuu näkyviin parrakkaana miehenä?
Sain naureskella monille kirjan kohtauksille, mutta lukemistani hidastivat tuskallisen pitkät kappaleet sekä omaan makuuni liiallinen jaarittelu. Tiedostan, että hahmojen harrastamat muodollisen keskustelun monimutkaiset sanaparret ovat todennäköisesti tyylikeino, mutta se tuntui siitä huolimatta sen verran puuduttavalta, että tartuin välillä herkästi muihin teoksiin jättäen Don Quijoten tauolle.

Kielellisten kompastuskivien seasta oli kiintoisaa huomata, miten paljon romaani muistuttaa nykyaikaista kirjallisuutta: esimerkiksi Sancho Panza oli selkeästi koominen apuri, jollaiseen törmää nykyisinusein, etenkin elokuvissa. Lisäksi kirjassa huomaa renessanssin aikana tapahtuneen selkeän muutoksen keskiaikaiseen kirjallisuuteen verratuna, sillä tarina on hyvin maallinen, kun taas keskiajalla tuotettiin enimmäkseen hengellisiä tekstejä.

Don Quijote oli hauska ja kiintoisa romaani, vaikkakin kappalejakojen raskaus sekä hahmojen usein harrastama jaarittelu söivätkin ajoittain lukuintoani. Tästä huolimatta aion lukea myös jatko-osan Murheellisen hahmon ritarin seikkailuille - tosin en aio tarttua siihen aivan lähiaikoina.

Arvosana: ✮✮✮½

4 kommenttia:

  1. Don Quijotessa on urakkaa! Olen silmäillyt sitä epäluuloisesti hyllyssäni viimeiset kuukaudet, mutten ole saanut aikaiseksi aloittaa. Se kuitenkin kuuluu pakolliseen lukemistoon kurssille, joten pitää ottaa itseään niskasta kiinni :D Onkin lohdullista kuulla, että olet selvinnyt siitä ihan kunnialla, ehkä minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä todellakin oli työsarkaa - ei tule ihan heti mieleen, milloin aiemmin olisi 600-sivuisen romaanin lukeminen tuntunut niin aikaavievältä.
      Suosittelen kuitenkin rohkeasti tarttumaan siihen, sillä siinä todellakin on myös hetkensä. Uskon, että selviät urakasta varmasti kunnialla, kun kerta minäkin siinä onnistuin. :)

      Poista
  2. Minäkin luin jouluuun alussa lopuun Don Quijoten, ja voi hyvänen aika miten tylsä kirja oli!!! Yhdyn arvosteluusi siis täysin!!!! Kyllähän kirjaa välillä oli mukava lukea, ja siinä esiintyvä huumori oli minusta hauskaa, mutta ei sitä kyllä todellakaan yhdeltä istumalta lue kokonaan! Huhhuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - minusta jokaisen, joka on onnistunut lukemaan tämän teoksen kokonaan, tulisi olla ylpeä itsestään. Minusta romaanista voisi tehdä selkokielisen version - luulen, että silloin se voisi olla hyvinkin mieluisaa luettavaa alusta loppuun.

      Poista