perjantai 3. helmikuuta 2017

Anna-Lisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen & Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki - Ruotsin vallan iltarusko (Paperilta ruutuun-haaste)

©Hande
Anna-Lisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen & Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki - Ruotsin vallan iltarusko
Gummerus 1999

Muistan, kuinka kesällä 2006 aloin katsoa historiallista Hovimäki-sarjaa televisiosta. Kuinka ollakaan, rakastuin siihen ikihyviksi - siksi riemuni repesikin, kun sain tietää ohjelman käsikirjoittajien tehneen sen pohjalta myös kirjasarjan. Vuosien etsinnän jälkeen äitini löysi minulle koko kattauksen, mutta opukset jäivät hyllyyni odottamaan aikaansa. Koska osallistun Paperilta ruutuun-lukuhaasteeseen, ajattelin nyt olevan oikea hetki tarttua sarjaan sekä televisio-, että kirjamuodossa.

Ruotsin vallan iltarusko käsittelee tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden, jossa köyhä luutnantti Magnus Lindhof perii setänsä sääntöperintötilan, Hovimäen. Mies muuttaa vaimonsa, Johannan, kanssa uuteen kotiinsa ja opettelee kartanonisännän tehtäviä, erityisesti kartanon sepän avustuksella. Maailma on kuitenkin muuttumassa, eivätkä edes romaanin henkilöhahmot voi välttyä historian rattaiden liikkeeltä. Teos käsittelee vuodet 1798-1820.

Kirjan juoni on minulle entuudestaan tuttu tv-sarjan kautta, mutta se ei lukukokemustani häirinnyt: romaanin kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista, ja se sai minut rakastumaan tarinaan sekä sen henkilöhahmoihin uudestaan. Ei kirja ollut kuitenkaan pelkkää vanhan toistoa, sillä mukana on kosolti kohtauksia ja yksityiskohtia, joita ei televisiosarjassa näy. Lisäksi romaani tarjoaa paremmat näkymät hahmojen mielenmaisemiin - onhan kirjassa mahdollisuus ilmaista filminauhaa enemmän asioita sanoilla.

Ruotsin vallan iltarusko sisältää laajan valikoiman hahmoja, joiden joukosta on helppoa valita lemmikkinsä ja inhokkinsa. Omia suosikkejani ovat Magnus ja Johanna Lindhof, kartanon seppä Matti ja hänen vaimonsa Maria, pastori Wegelius, kamaripalvelija Jonas, talousmamselli Frieda ja pikku-Ulla. Kiinnyin syvästi hahmoihin ja myötäelin heidän vaiheitaan sivulta toiselle - nauroin, odotin ja itkin heidän kanssaan.

Hovimäki-kirjasarjan aloitusosa on hurmaava tarina mukaansatempaavine ihmiskohtaloineen. Se tarjoaa myös kiintoisan kurkistuksen Suomen historiaan - kirjan lopussa on jopa liitteitä, joissa selitetään tarkemmin tarinassa mukana olevia historiallisia tapahtumia. Nautin romaanin lukemisesta aivan yhtä paljon kuin tv-sarjan katsomisestakin, ja tartunkin innolla seuraavaan osaan.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Pieni lisähuomautus: Jos kirjasarja kiinnostaa, muttet ole katsonut alkuperäistä televisiosarjaa, ei kannata tutkia sisäkansissa olevia sukupuita, sillä ne sisältävät juonipaljastuksia. Niitä on turvallista tutkia vasta kirjasarjan neljännen osan lukemisen jälkeen.


Arvio televisiosarjan ensimmäisestä kaudesta:



©Hande
Kirjasarjan ensimmäisen osan alaotsikko on nimetty tele-visiosarjan ensimmäisen kauden nimen mukaan. Tarina on samanlainen muutamaa pientä eroavaisuutta lukuunottamatta, mutta kirja kuvailee tarkemmin monia ajankohtia, jotka hypätään sarjassa suoraan yli, ja joihin viitataan vain ohimennen, jotta katsojat ymmärtäisivät hahmoissa ja heidän toiminnassaan tapahtuneita muutoksia.

Sarjan tekijät ovat nähneet suurta vaivaa taatakseen autenttisuuden: tästä sarjasta ei löydä väärän aikakauden vaatteita tai varusteita - tosin Hovimäen kartanona toimineen Brinkhallin kartanon ikkunaruudut ovat liian kirkasta lasia ollakseen 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta, mutta kuka nyt alkaa vaihtaa olemassaolevan kartanon ikkunoita vain yhden ohjelman takia? TV-sarjassa, kuten kirjassakin, pääkielenä on suomi, vaikka molemmissa versioissa tehdäänkin selväksi, että tuohon aikaan aatelisto on käyttänyt puhekielenä enimmäkseen ruotsia. Vaikka pientä joustoa on tehty suuren yleisön vuoksi, historialliset faktat huomioidaan erinomaisesti.

Ja voi että, miten rakastan sarjan näyttelijöitä! Tapani Kalliomäki ja Nina Hukkinen ovat täydellisiä Magnus ja Johanna Lindhofina - he ovat aivan ihania ja heidän keskinäinen kemiansa toimii. Rakastan myös kovasti kartanon seppää, Matti Antinpoikaa näyttelevää Risto Salmea sekä sepän vaimoa, Maria Heikintytärtä esittävää Anneli Saulia. Roolitus on minusta muutenkin onnistunutta: muissa rooleissa nähdään muun muassa Pekka Heikkinen, Eppu Salminen, Riitta Salminen, Dan Henriksson, Tom Wentzel ja Janina Berman.

Yksi sarjan käsikirjoittajista, Jussi-Pekka Aukia, on säveltänyt myös musiikin ohjelmaan. Kun Hovimäen ikimuistoinen tunnusmusiikki alkoi soida, oli varmaa, että ryntäsin televisioruudun ääreen. Musiikki luo myös erinomaisesti tunnelmaa ohjelman kohtauksiin - lisäksi musiikki on monesti suurena vaikuttajana sille, että liikutun joitakin kohtauksia katsoessani.

Kaiken kaikkiaan Hovimäen ensimmäinen kausi on toimiva kokonaisuus, joka tutustuttaa katsojan ensimmäistä kertaa sarjan hahmoihin ja saa himoitsemaan lisää Lindhofien ja sepän suvun vaiheita. Täydet viisi tähteä!

P. S. Ruotsin vallan iltaruskon lukemalla sain täytettyä Helmet-lukuhaasteen kohdan 9: toisen taideteoksen inspiroima kirja.

VAROITUS: Kirjoituksen kommenteissa on muutamia juonipaljastuksia - jos kirja taikka televisiosarja ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen välttämään niiden lukemista.

6 kommenttia:

  1. HOvimäki-sarja on niitä harvoja kotimaisia tv-sarjoja, joihin minä olen tykästynyt. Upea, hieno kokonaisuus, jossa myös musiikki on valloittanut sydämeni. Kirjoja tosin en ole lukenut, kun hieman vierastan sellaisia kirjoja, jotka on tehty tv-sarjan tai elokuvan pohjalta. Tämä voisi ehkä olla poikkeus - mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole menettänyt sydäntäni kovin monelle kotimaiselle tv-sarjalle, mutta tämä on ihana.
      Olen kirjasarjassa jo toiseksi viimeisessä osassa, ja olen pitänyt tähän mennessä - hirvittää vain, koska sekä viidennen osan lopussa että koko kuudennessa osassa joudun vieraalle maaperälle, koska en tiedä, mitä niissä tapahtuu.

      TV-sarjanhan piti saada vielä viides kausi, mutta Yle päätti, että rahoitus loppuu. Kirjasarjan kuudes osa kertoo siitä puuttuvasta kaudesta, ja minusta on mukavaa, että pääsen jatkamaan Lindhofien ja Seppien tarinaa pidemmälle kuin tv-sarjan viimeinen jakso.

      Poista
  2. En ole ikinä katsonut sarjaa, mutta nimenä hyvin tuttu. Seuraan todella vähän kotimaisia sarjoja, niin onpa kiva saada tällaisia vinkkejä! Mukavaa, että olet haasteessa mukana :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en erityisemmin seuraa kotimaisia sarjoja, mutta tämä on kyllä helmi niiden joukossa. :) Olen mielelläni haasteessa mukana, kiitos kun järjestät sen.^^

      Poista
  3. Minusta on jännä, että Magnuksen ja Johannan lapsien kuolema sivuutetaan sarjassa mainintoihin. Tykkäsin kirjan tarjoamasta lisäselvityksestä. Ja kirjasta tuli sellainen olo, että Johannalla ja taiteilijalla oli jotain, vaikka sarjassa käsitykseni on erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, televisiosarjassa on rajallinen aika, joten heidän on ollut pakko jättää jotakin pois suuremman tarinan tieltä. Vaikka tapahtumien sivuuttamisen myötä jäi muutama hahmokehityksellinen seikka piiloon, tarinakokonaisuus säilyi. Olen silti iloinen, että kirjassa asiat käsitellään kunnolla.

      Minulle ei kirjasta jäänyt sellaista käsitystä: tulkitsin asian samoin kuin tv-sarjassa, eli että taiteilija oli ihastunut Johannaan, mutta ei saanut vastakaikua tunteilleen - korkeintaan Johanna vaivaantui tajuttuaan asian.

      Poista