lauantai 11. helmikuuta 2017

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

©Hande
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
WSOY 2010

En voinut olla tammikuussa tutkimatta kirjakauppojen talvialennusmyyntien valikoimia - mielenkiintoni herättikin muutama teos, myös tämä. Näin vuonna 2014 Kyrön luoman hahmon pohjalta tehdyn elokuvan ja ihastuin siihen ikihyviksi - siksi halusinkin tutustua myös elokuvan kirjallisiin esikuviin ja kirjailijan ensimmäinen Mielensäpahoittaja-teos löysikin tiensä kirjahyllyyni. Se oli tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Tämmönenhän tämä elämä on, kaikenlaisia vaiheita tuppaa vaikkei pyydä.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias mies, joka palaa halusta kertoa, miten ennen kaikki oli paremmin. Kirja koostuu tämän rehdin miehen neljästäkymmenestä mielipidekirjoituksesta, jotka käsittelevät laajan kokoelman aiheita aina rintaruokinnasta marjanpoimijoihin - arvostelulta eivät välty edes tämän periaatteen miehen perheenjäsenet.

Hurmaannuin Mielensäpahoittajan puheenparteen: hänen usein viljelemänsä "kyllä ei" on samaan aikaan hyvin kotoisa ja erilainen. Pidän kovasti myös siitä, miten miehen puhe on hyvin kirjakielistä muutamia puhekielisiä ilmaisuja lukuunottamatta. Kirjan kieli tuntui niin aidolta, että kuulin tekstin elävästi päässäni - Mielensäpahoittajan elokuvaversiossa nimikkohahmoa esittäneen Antti Litjan äänellä, totta kai.
Entäs juna. Niin kuin minä hyvällä tarkoituksella menin Vantaan Koivukulään veljeä tapaamaan, niin kyllä en mene enää, ikinä en mene. Eivät ymmärrä että ensin ulos ja sitten sisään. Väkipakolla työnnytään siitä mistä ei varmasti mahdu niin kuin olisi maailman viimeinen juna.
Oli yllättävää huomata, että Mielensäpahoittajan perinteisistä arvoista huolimatta olin monestakin asiasta hänen kanssaan samaa mieltä: kirjassa on muun muassa erillinen kirjoitus liittyen jonoihin ja jonottamiseen - allekirjoitan Mielensäpahoittajan mietteet aiheesta tyystin. Mies ei myöskään vastusta nykyaikaa pelkästä periaatteesta: hän muun muassa kehuu nuorisoa ja toteaa, että korvatulehdusten hoitaminen antibiooteilla on todella hyvä asia.

Vaikka nauroin kirjaa lukiessani monet kerrat, aistin rivien välistä syvällistä pohdintaa ihmiselämästä sekä yksinäisyyttä. Ajoittain minulle tuli surku Mielensäpahoittajan puolesta ja halusin päästä kirjan sivuille pitämään hänelle seuraa. En ole kaikista asioista miehen kanssa samaa mieltä, mutta kirjan edetessä aloin pitää häntä hyvin sympaattisena ja samastuttavana. Kaivettaessa pintaa syvemmältä käykin ilmi, että vanhuksen jääräpäisen ja juron ulkokuoren alla sykkii suuri sydän.
Lastenlapset toivat vuorotellen itsepiirtämänsä ja tekemänsä. Vähän oli vinoa ja papereihin jätetty liikaa valkoista, mutta ei niistä osaa olla tykkäämättä. Teen itse kehykset.
Sen lisäksi, että itse samastuin Mielensäpahoittajaan, hahmo toi mieleeni edesmenneen vaarini. Ei Kyrön luomus ole vaarini kopio, mutta heidän elämänvaiheissaan ja -asenteissaan on yhteisiä piirteitä. Lukemisen lomassa mieleeni palautui lukuisia muistoja lapsuudesta - minulle tuli haikea olo, mutta silti hymyilin. Kenties tämän vuoksi teoksen vanhus tuntuu minusta hyvin todelliselta ja läheiseltä. Kaiken kukkuraksi oli myös hauskaa huomata, että Mielensäpahoittajan huumorintaju muistutti kovasti vaarini vastaavaa.
Ps. Laitoin seuraintalon ilmoitustaululle lapun. Tarjoan kymmenelle thaimaalaiselle majapaikan, ja ostan kaiken mitä ne saavat Kolehmaisen mailta kerättyä. Keitän niistä hilloa ja myyn Kolehmaiselle ruotsalaisena muka-hienona luomumarmelaatina. Kyllä ei ukko koskaan tiedä maksaneensa omistaan, kyllä yksi tietää ja saa sisässään nauraa.
Mielensäpahoittaja on tragikoominen teos elämästä ja ihmisistä, muutoksesta, vanhuudesta sekä yksinäisyydestä. Kirja on lyhyt, mutta paljonpuhuva: jäin miettimään sen tekstejä vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Haluan lukea tulevaisuudessa muutkin hahmon vaiheita käsittelevät teokset, niin paljon tästä ensimmäisestä pidin! 

Arvosana: ✮✮✮✮✮

P. S. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 19: yhdenpäivänromaani.

42 kommenttia:

  1. Mielensäpahoittaja tosiaan jää mieleen. Minulle kaikkein "merkittävin" ja paras on ollut nimenomaan tämä ensimmäinen kirja, tässä kaikki on niin uutta. Tuo puheenparsi on yksi parhaista puolista Mielensäpahoittajissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa sarjoissa ensimmäinen osa on se paras - aion kuitenkin perehtyä myös näihin myöhempiin osiin, sillä niissä on minua kiinnostavia aihealueita. Ja kyllä, puheenparsi on yksi niistä asioista, joiden takia Mielensäpahoittajaan rakastuin. <3

      Poista
  2. Minä jätin lukemisen tähän ensimmäiseen. Pelkään, että aihe kuluu ja herkkyys katoaa.
    Minäkin nauroin lukiessa (itse asiassa kuuntelin äänikirjana) moneen kertaan, mutta päällimmäisenä jä kuitenkin haikeus ja pieni sydämen kivistys. Mielensäpahoittaja lienee aika yksinäinen kaiken uhonsa alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon oikein hyvin. Aion itse kuitenkin uteliaisuuttani lukea muitakin osia - tosin pidän tarkemmin määrittelemättömän tauon tässä välissä. :D
      Minulle jäi samanlainen tuntemus kirjasta kuin sinullekin - aistin yksinäisyyden, mutta toisaalta hän ei kuitenkaan ole onneksi täysin yksin.

      Yksi syy, miksi vaarini muistui hahmosta mieleen, oli hoivakodissa asuva vaimo - mummini sairastui aikoinaan Alzheimeriin ja vaari joutui asumaan yksin kuolemaansa saakka. Tosin perheeni asui hyvin lähellä häntä, joten kävin usein kyläilemässä hänen luonaan. Onneksi Mielensäpahoittajallakin on ainakin lapsenlapset, vaikka hänellä onkin vaikeutta luoda yhteyttä omiin lapsiinsa.

      Poista
  3. Mielensäpahoittaja on ihana ❤️
    Luulen, että hänen viehätyksensä piilee siinä, että useimmat tuntevat meistä samantyyppisiä, välillä aika raivostuttavia änkyröitä, mutta toisaalta monessa asiassa on pakko olla hänen kanssaan samaa mieltä.
    Litjan lukemat kuunnelmat olivat mahtavia ja elokuva on täysin klassikkokamaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hän on ihana. <3 Itsekin huomasin, miten tutulta hahmo tuntuu - olen törmännyt elämäni aikana useampiinkin oman elämänsä mielensäpahoittajiin - oikeastaan välillä minäkin olen yksi heistä, vaikken kovin vanha olekaan. :D

      Pitäisi perehtyä myös Litjan lukemiin kuunnelmiin, niitä en ole kuunnellut koskaan, vaikka olen tiennyt niiden olemassaolosta jonkin aikaa. Elokuva olikin sellainen, että kerrankin koko perheeni totesi, että oli hyvä - meillä on tavallisesti aika erilaiset elokuvamieltymykset. :D

      Poista
  4. Minä luin tämän 2015, koska se tuli vastaani tammikuun lukupiiriteoksena. Itse en välttämättä olisi kirjaa valinnut luettavakseni. Odotin lukukokemukselta aika vähän, sillä olin kuullut hahmosta paljon mm. seuraamalla Hyvät ja huonot uutiset-paneelia. Jotenkin en kokenut kirjaa hassuksi tai vitsikkääksi vaan aika surulliseksi. Toisaalta melankolisuus sopii teokseen hyvin, mutta olin kuvitellut sen olevan paljon hassuttelevampi lukevien ystävieni kommenttien perusteella. Kirjoitin bloggaukseeni mm. "Maalta kotoisin olevana ymmärsin hyvin miehen ajatuksia ja allekirjoitin useita niistä. Näin paljon jo edesmennyttä isääni romaanin hahmossa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle hahmo on ollut melko tuntematon ennen elokuvan katsomista - siksi kirjakin alkoi kiinnostaa. Minustakaan kirja ei ollut hassu tai vitsikäs, vaikka ajoittain nauroinkin sitä lukiessani - päälimmäiseksi jäi haikeus ja melankolisuus. Luulen, että Mielensäpahoittaja on tehnyt edes jonkinlaisen vaikutuksen moniin, koska hän muistuttaa jotakuta, jonka itse tuntee tai on tuntenut.

      Poista
  5. Minulla on elokuva katsomatta (voi olla että jääkin väliin), mutta nämä kirjat olen lukenut. Samalla tavoin minäkin tunsin olevani asioista kovasti samoilla linjoilla Mielensäpahoittajan kanssa.

    Mitä niihin jatko-osiin tulee, en aio näitä aivan uusimpia lukea ollenkaan. En halua saada yliannostusta ja ärsyyntyä näin sympaattiseen hahmoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin elokuvastakin, eli jos joskus siltä tuntuu, suosittelen katsomaan sen. :) Ymmärrän hyvin, ettet halua lukea uusimpia jatko-osia - itsekin aion tunnustella myöhempien kanssa, mitä mieltä olen. Päätän sitten niiden perusteella, luenko lisää vai en.

      Poista
  6. Mielensäpahoittaja on yksi lempparihenkilöhahmoista suomalaisessa kirjallisuudessa. Olen lukenut jo kaikki kirjat ja katsonut elokuvan.
    Todellinen filosofi ja syvällinen ajattelija, jöröydestään huolimatta tykkäsin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielensäpahoittaja pääsi myös omien suosikkieni joukkoon. Minä luulen, että pidin hänen pohdinnoistaan erityisen paljon juuri siksi, että hän on myös aikamoinen jörö - en osaa sen tarkemmin selittää, mikä siinä sitten vetoaa.

      Poista
  7. Ihana kirjoitus ja arvaas mitä: en ole vielä lukenut Mielensäpahoittajaa! Haluja on kyllä ollut ja sain kirjan käsiini reilu vuosi sitten (ostin sen kirjamessuilta 2015), mutta olen "unohtanut" lukea. Nyt muistui taas kirja mieleeni ja kaivankin sen oitis esille ja kerta kaikkiaan otan heti lukuun!

    Mielensäpahoittajasta tiedän oikeastaan vain sen verran, mitä olen kirjablogeista lukenut. En ole nähnyt sen pohjalta tehtyä elokuvaa enkä seurannut muutenkaan aihetta eli melkoisen puhtaalta pöydältä pääsen lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jee, en ole ainoa, joka on jälkijunassa kirjan lukemisen suhteen! Mukavaa, että tekstini innoittaa sinut tarttumaan kirjaan.^^

      On mukavan vapauttavaa aloittaa puhtaalta pöydältä - tosin olen nähnyt elokuvan vain kerran ja onhan se formaattina erilainen kuin tämä kirja, joten kokemus oli silti raikas. Elokuvaa voin kuitenkin suositella lämmöllä. :)

      Poista
  8. En ole juuri tätä kirjaa lukenut, mutta Kyrön Miniä-kirjassa mielensäpahoittaja on myös paljon esillä. Miniä on muutaman vuoden takainen Kirjan ja ruusun päivän kirja, ja se osui minun huumorisuoneeni tosi hyvin. Suosittelen kokeilemaan, jos jostain saat kirjan käsiisi. Mielensäpahoittajan hahmo saa naisnäkökulmaa. :) Koetan tänä vuonna lukea enemmän kotimaista, ja voipa olla, että Mielensäpahoittaja pääsee kokeiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut kirjasta kyllä - silloin en vielä ollut alkanut kerätä Kirjan ja ruusun päivän kirjoja, joten se minulta puuttuu. Voisin yrittää etsiä sen käsiini jostakin. Itsekin pyrin tänä vuonna lukemaan enemmän kotimaista kirjallisuutta - oikeastaan olen jo onnistunut lukemaan enemmän kotimaista kuin muina bloggaajavuosinani. :P Voin suositella Mielensäpahoittajaa - se on lyhyt, mutta täynnä asiaa. :)

      Poista
  9. Onko siitä muka 7 vuotta, kun tämä kirja tuli?
    Minun ensikosketukseni Mielensäpahoittajaan oli ylioppilaskirjoitusten äikän prelissä, jossa yksi analysoitava teksti oli Mielensäpahoittaja -teksti. Silloin ihmettelin, että mikäs juttu tämä on, mutta sen jälkeen Mielensäpahoittajasta on tullut todellinen hitti. Kun joku sanoo, että "kyllä minä niin mieleni pahoitin", suunnilleen kaikki tietävät, mihin viitataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 2010 - kyllä se aika rientää...
      Sinullapas on käynyt hauskasti prelin suhteen - minulla ei ole ollut niin mieleenpainuvia artikkeleita, että muistaisin niistä yhtäkään. Vaikka olen itse tutustunut melko hiljattain hahmoon, en ole voinut välttyä kuulemasta Mielensäpahoittajasta - niin suuri hitti hän totisesti on.

      Poista
  10. Nauratti moni sun esiinnostamasi kohta, mm. maininta antibioottien hyödyllisyydestä. Kaiketi näissä Mielensäpahoittajissa tavoitetaan jotain aika yleistä ja yleininhimillistä maailmanmenosta ja tarjotaan se niin, että monet tykkäävät eli sama lyhyemmin: Kyrö on lajissaan taitava.

    Voin kuvitella jonkun fiiliksen, jossa nämä uppoaisivat, vaikka lähtökohtaisesti eivät edusta kirjallisuutta, jota luen. Jotenkin erityisen mukavasti tuo mielensäpahoittaja kupli esiin sun kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyrö on ehdottomasti hyvin taitava kynäilijä, kun on saanut niin monet, erilaiset ihmiset rakastumaan hahmoonsa. Minäkään en tavallisesti lue tämäntyyppistä kirjallisuutta, mutta Mielensäpahoittaja vain kolahti ja kovaa - olen iloinen, että annoin sille mahdollisuuden.
      Kiitos!^^

      Poista
  11. En ole lukenut Mielensäpahoittajaa, enkä ole nähnyt elokuvaa. Olen arvellut, että tämä ei ole minulle, vaikka suosittu onkin. Siitä huolimatta oli mukava lukea postauksesi. Hienosti nostit kirjasta asioita esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei sovi kaikille - tiedän moniakin ihmisiä, jotka eivät erityisemmin Mielensäpahoittajasta välitä. Kiva kuulla, että postaukseni oli silti mukavaa luettavaa. :)

      Poista
  12. Tunnustan, minullakin Mielensäpahoittaja(t) lukematta enkä elokuvaakaan ole katsonut kuin muutaman minuutin alusta, kunnes mies jatkoi kanavasurffailuaan :) Mielensäpahoittajalta ei ole kyllä voinut välttyä. Sen verran hyvin on Kyrö saanut hahmonsa brändättyä, että saattaisi Mielensäpahoittajalla itsellään olla siitä jotain sanottavaa ;)

    En oikeastaan osaa sanoa miksi olen vältellyt, varmasti jopa pitäisin kirjasta. Tiedän, että vanhempien hyllystä se löytyy, ehkäpä joskus lukaisen siellä käydessäni. Ihana tuo lainaus lastenlasten piirroksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aloin kieltämättä miettiä kirjan luettuani, mitä Mielensäpahoittaja itse sanoisi, jos tietäisi, miten suuren suosion onkaan saanut. :D

      En tiedä, pitääkö tämän sinun kohdallasi paikkaansa, mutta joskus ihmiset välttelevät teoksia, jotka ovat hyvin suosittuja - suuret myyntiluvut kun eivät välttämättä takaa laatua. Mielensäpahoittajaa voin kuitenkin suositella hyvällä omatunnolla. :) Minäkin pidän kovasti tuosta mainitsemastasi lainauksesta - se on yksi suosikeistani koko kirjassa.^^

      Poista
  13. Hahmo todellakin on sympaattinen, sellainen herttainen stereotypia iäkkäistä miehistä, joille nykyajan tekniikka on "humpuukia" ja uusimmat ruokatrendit "ihmepöperöä" :D

    Lukasin itse kirjan joskus pari vuotta sitten, ja tunnistin myös omaa pappaa hahmossa. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike pitää vielä joskus hommata myös hyllyyn. Kiva, että teos on kirvoittanut ilmeisen monta näytelmääkin leffan lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tosin täytyy myöntää, että vaikken ensisijaisesti vastusta uutta teknologiaa tai uusimpia ruokiakaan, niin olen samaa mieltä siitä, etten kyllä välitä ananaksesta missään kastikkeissa. xD Taidan siis olla vanha ikäisekseni. :D

      Minustakin on ollut mukavaa huomata, miten paljon teokset ovat inspiroineet muuta taidetta - parhaimmillaan se voi tarkoittaa sitä, että joku innostuu ensimmäistä kertaa teatterista tai katsoo ensimmäistä kertaa kotimaisen elokuvan.

      Poista
  14. Minulla on kokemusta Mielensäpahoittajasta vain yhdestä teatteriesityksestä Oulussa, mutta komppaan tuota, kun sanoit että siinä yhdistyy naurut ja yksinäisyydestä huokuva surku. Minäkin tunnistaisin itseni näistä ihan varmasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut harkita, pitäisikö mennä katsomaan Kansallisteatterin näytelmä Mielensäpahoittajasta - olisi mielenkiintoista nähdä, millainen tulkinta Vesa Vierikolla on hahmosta. :)

      On hyvin hassua, miten on mahdollista samastua fiktiiviseen 80-vuotiaaseen mieheen - mutta toisaalta, jos hahmo on hyvin kirjoitettu, siihen voi samastua sellainenkin henkilö, joka ei fyysisesti vastaa hahmoa ollenkaan. :)

      Poista
  15. Tämän ykköskirjan luin ja tykkäsin. En ole elokuvaa nähnyt kokonaan, mutta pätkiä kyllä. Antti Litjaa parempaa tyyppiä siihen olisi vaikea kuvitella, sillä toki hänen äänensä näihin vanhan miehen mietteisiin sopii. Symppis hahmo tämä mielensäpahoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaa voin suositella myös - se on yksi harvoista kotimaisista elokuvista, joita olen käynyt katsomassa oikein elokuvateatterissa asti. :) Antti Litja on kyllä aivan täydellinen rooliin, ja onnistuu hyvin tuomaan esiin myös hahmon sympaattisuuden.

      Poista
  16. Mielensäpahoittaja tuli alunperin tutuksi jo kuunnelmasta, joten aina hän on Litjan äänellä mielipiteensä kertonut. Olen lukenut tämän ja miniä ja ruskeankastikkeen sekä nähnyt elokuvan. Uskon sen riittävän, joten uusimpiin ei aio tutustua, ettei vain "mene pilalle koko ukko".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelin perehtyä kuunnelmaan, sillä sitä en ole koskaan kuullut. Tuo on varmasti hyvä päätös - ei ole mukavaa, jos mieluisa kokemus menee pilalle, kun ei olla osattu lopettaa ajoissa. En ole itse vielä varma, kuinka monta kirjoista aion itse lukea.

      Poista
  17. Minä olen niitä harvoja, jotka eivät ole lukeneet kirjaa tai nähneet ainuttakaan elokuva- tai näytelmäsovitusta. Silti Mielensäpahoittaja on tullut niin tutuksi henkilöksi, että voin melkein sanoa tuntevani hänet. Ainakin tiedän varsin hyvin, mistä hänen hahmossaan on kyse. Kirja ei ole korkeimmalla lukulistassani, mutta luulenpa, että se tulee jossain vaiheessa lukaistuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielensäpahoittaja on todellakin niitä ilmiöitä, joilta välttyminen vaatii jo aikamoista oveluutta ja maailmalta sulkeutumista. Suosittelen lukemaan ainakin tämän ensimmäisen - sittenpähän ainakin tietää varmasti, onko se oma juttu vai ei. :)

      Poista
  18. No hyvänen, joko tämä on oikeasti ollut jo seitsemän vuotta olemassa? Eipä sillä, hyvä kirja, etenkin tämä ensimmäinen. Olen lukenut myös Ruskeakastikkeen ja Miniän, nekin ihan leppoisia, mutta kyllä tässä ensimmäisessä oli se sydäntäkivistävin (kuten Amma sanoi) ja symppiksin tunnelma. Leffa on katsomatta, saatanpa joskus katsoakin, teatterissa en tätä ehkä jaksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se vaikuttaisi. :D Elokuvaa voin suositella hyvällä omatunnolla, siitä välittyy myös hyvin sydäntäkivistävyys ja sympaattisuus.

      Poista
  19. Mä tykkään näistä, mutta pelkään jo ennakkoon milloin ilmiö alkaa toistaa itseään liikaa. Elokuvasta tykkäsin, mutta teatteriversioita en ole vielä nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kieltämättä suurien ja pidettyjen ilmiöiden vaarana, että alkavat toistaa itseään - toivottavasti Kyrö tajuaa lopettaa ajoissa, ettei hahmo mene pilalle.

      Poista
  20. Mielensäpahoittaja koukuttaa sympaattisella huumorillaan. Aivan uusimpia teemakirjoja lukuunottamatta kaikki onkin tullut ahmittua. Elokuvaa ja teatteriversioita en ole uskaltanut katsoa. Kokemuksesi leffasta kuulostaa kyllä hyvältä, joten ehkäpä joku päivä uskallan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tuo sympaattinen huumori vetosi. Elokuvaa voin suositella hyvin mielin - minusta siihen oli saatu hyvin vangittua ainakin tämän ensimmäisen kirjan henki. :)

      Poista
  21. Sinulla on hyvin samanlaiset tuntemukset kuin minulla, kun luin Mielensäpahoittajan hiihtokirjan. Lähtökohtaisesti en tykkää marinasta tai ajattelusta, että kaikki oli ennen paremmin, mutta huomasin olevani monasti ihan samaa mieltä Mielensäpahoittajan kanssa kuten sinäkin. Suosittelen sitä hiihtokirjaa, jos olet talviurheiluihmisiä (http://kirsinbookclub.com/kirjat/tuomas-kyro-mielensapahoittajan-hiihtokirja/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole varsinaisesti urheiluihmisiä ollenkaan, mutta oli mielenkiintoista lukea bloggauksesi kirjasta ja yhteyksistäsi talviurheilumaailmaan. Saatan ehkä kuitenkin tutustua Mielensäpahoittajan hiihtokirjaan - tosin taidan ennen sitä tehdä vähän salapoliisintyötä suomalaisen talviurheilun saralla. :D

      Poista