torstai 21. joulukuuta 2017

Rästikirjojen miniarviot

©Hande

Olen pitänyt kirjablogia kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta, enkä ole koskaan kirjoittanut ainoatakaan miniarviota. Olen saanut aikaiseksi kokonaisen tekstin kaikista lukemistani teoksista ilman mitään ongelmaa. Joululomanikin alkoi jo viisi päivää sitten, mutta viimeiset viikot koulussa olivat sen verran stressaavia, että nyt kun minulla olisi aikaa tehdä muutakin kuin päntätä tentteihin, pääni on typötyhjä. Luin marraskuussa neljä kirjaa, joista en ole vielä kirjoittanut mitään - minulla toisaalta riittäisi sanottavaa niistä enemmänkin, mutta en vain jostakin syystä nyt pysty siihen. Päätin siis olla armollinen itselleni ja kirjoittaa kustakin teoksesta miniarvion. Kaikki teokset ovat omasta hyllystäni napattuja.

~~~~~~

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
WSOY 1991
Oscar Wilden ainoa romaani kertoo nuoresta, kuvankauniista Dorian Graysta, josta hänen ystävänsä Basil Hallward on maalannut muotokuvan. Taiteilijan tuttavan, lordi Henryn, vuoksi Dorian tulee tietoiseksi komeasta ulkomuodostaan ja turhamaisuuksissaan toivoo muotokuvansa ikääntyvän hänen itsensä sijaan. Toivomus käy toteen, mutta millä hinnalla...
Miten ihmeelliseksi maailma muuttuikaan hänen silmssään! Panna merkille intohimon outo tiukka johdonmukaisuus ja tunteen värittämä älyllinen elämä... tarkkailla, missä ne kohtasivat toisensa ja missä jälleen erosivat, milloin ne olivat sopusoinnussa ja milloin ristiriidassa keskenään... se oli innostuttavaa. Mitäpä väliä hinnasta! Sensaatiosta ei koskaan voinut maksaa liikaa.
Kirja käsittelee tarkkanäköisesti naiiviuutta, pinnallisuutta, turhamaisuutta sekä elämän ja taiteen suhdetta. Doian Gray on kuin tutkija, joka tekee itsellään ihmiskoetta ja vetää myös tuttavansa siihen mukaan - monesti mieleni olisi tehnyt huutaa hänelle. Teos sisälsi kiehtovaa kuvailua ja sen kieli oli niin kaunista, että ajoittain unohduin vain tunnelmoimaan. Muutamissa kohdissa tarina tuntui jumittavan paikoillaan, mutta sitten taas tapahtui jotain, joka imaisi minut mukaansa. Lisäksi löysin teoksesta paljon yhtymäkohtia nykymaailmaan.

Arvosana: ✮✮✮✮

Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti

Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti
Sammakko 2017
Tartuin teokseen kiitos internetin sekä monen kanssabloggaajan suosituksen. Aikuisuus on myytti käsittelee, kuten nimestäkin voi päätellä, aikuisuutta ja siihen liittyviä odotuksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Takakannessa Andersen kiistää kirjan olevan omaelämäkerrallinen, koska miksi se muka sellainen olisi.

Sarjakuva on erittäin hauska, myös itseironisella tavalla - kaikista suurimmat nauruni taisivatkin syntyä juuri siitä, että huomasin höröttäväni itselleni. Samastuin hyvin moniin kokoelman stripeistä ja lisäksi ne havainnollistavat yhteiskuntaa oivallisesti.

Arvosana: ✮✮✮✮

Petri Tamminen: Suomen historia
Petri Tamminen: Suomen historia
Otava 2017

Suomen historia koostuu Tammisen keräämistä, tavallisten ihmisten kertomista tarinoista Suomen itsenäisyyden eri vaiheista, aina itsenäistymisen hetkistä nykypäivään. Mukana on aivan arkisia asioita sekä historiallisia tapahtumia - monesti nämä kaksi kertomustyyppiä nivoutuvat toisiinsa.

Tarinat olivat tunnelmiltaan erilaisia: löytyi niin hupaisia, sydäntäsärkeviä, jopa shokeeraaviakin, kuin myös sydäntä lämmittäviä, hurmaavia kertomuksia. Ne olivat kaikkia lyhyitä, mutta suurin osa niistä onnistui kuitenkin herättämään minussa vahvojakin tunteita. Tulin nauraneeksi monet kerrat ja jopa vähän itkeneeksikin.

Kaikkia tarinoita yhdisti arkisuus, joka vetosi minuun: kertomuksista huomasi niiden olevan tavallisten ihmisten kertomia. Kirja muistuttaa oivallisesti, ettei historian tarvitse olla mullistavaa suuressa mittakaavassa ollakseen merkittävää - myös yksittäisten henkilöiden vaiheilla on merkitystä ja ne luovat näkökulmia myös niihin suuriin tapahtumiin.
Mitään näitä nykyisiä bonus- ja plussakortteja äiti ei huolinut. Hän sanoi, että hän eli jo sen oman korttiaikansa silloin sodan jälkeen.
Tämä arvonnasta voittamani teos tarjosi minulle idean kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennen luukun sisältöön.

Arvosana: ✮✮✮✮

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Alan Bradley: Loppusoinnun
kaiku kalmistossa
Bazar 2016

Bishop's Laceyn suojelupyhimyksen, Pyhän Tancredin, kuolemasta tulee kuluneeksi 500 vuotta ja vuosipäivän kunniaksi hänen hautansa halutaan avata. Flavia saapuu luonnollisesti todistamaan tapahtumaa, joka kuitenkin keskeytyy äkisti, kun hautakammiosta löytyy pyhimystä huomattavasti tuoreempi ruumis. Flavian on aika näyttää jälleen salapoliisin kykynsä.

Tarina on taattua Bradley-laatua: kiehtovia hahmoja ja vakavia teemoja peruskepeällä tunnelmalla höystettynä, kuivaa huumoria unohtamatta. Teoksen mysteeri oli minusta kiinnostavampi kuin edeltäjänsä, vaikka onnistuinkin punomaan sen langat yhteen melko nopeasti. Lisäksi kirja tarjosi kiinnostavaa lisätietoa Bishop's Laceyn asukkaista ja jos Dogger on kunnolla mukana, minulla on kaikki hyvin. Tarina jäi myös melkoisen jännittävään kohtaan, joten mielelläni tartun vielä seuraavaankin osaan.
Pelko maistuu kuparilta, ja vaikeudet vastaavasti haisevat lyijylle.
Arvosana: ✮✮✮✮½

~~~~~~

P. S.  Kaksi kirjoista sopii  Helmet-lukuhaasteeseen:
Dorian Grayn muotokuva kohtaan 39: ikääntymisestä kertova kirja, ja
Loppusoinnun kaiku kalmistossa kohtaan 1: kirjan nimi on mielestäsi kaunis.

2 kommenttia:

  1. Miniarviot ovat näppärä tapa lyhentää blogattavien pinoa. :) Näistä sinun kirjoistasi erityisesti Andersenin sarjakuva kiinnostaa minua. Siitä on ollut paljon juttua muissakin blogeissa, ja jutut vaikuttavat ilmeisen osuvilta ja nasevilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta - nyt on paljon kevyempi olo, kun sain nämä tehtyä ilman sen suurempaa kipuilua. :) Aikuisuus on myyttiä suosittelen kyllä erityisen lämpimästi: sen stripit osuvat ja uppoavat.

      Poista