keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta (Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 6)

©Hande
Pierre Boulle: Apinoiden planeetta
Like 2001

Olen lähes kolmivuotisen blogiurani aikana huomannut, että puolen vuoden välein on järjestetty Kirjabloggaajien klassikkohaaste, jossa nimensä mukaisesti luetaan klassikoita - kirjoitukset luetuista teoksista julkaistaan samana päivänä. Osallistuin viime kesänä haasteeseen ensimmäistä kertaa, mutten ollut varma, lähtisinkö mukaan uudestaan. Kuitenkin, kun elokuussa Kirjapöllön huhuiluja-blogin Heidi P ilmoitti emännöivänsä kuudetta haastetta, päätin tarttua härkää sarvista jälleen kerran. Jouduin tosin miettimään hetken, minkä teoksen lukisin. Lopulta kirjakseni valikoitui sci-fi-klassikko Apinoiden planeetta, sillä teos ei kuulu tavanomaisimpaan lukemistooni ja olen ollut utelias tarinaa kohtaan jo pitkään.

Olen tiennyt Apinoiden planeetan perusidean lapsesta saakka, mutta luulin alkuperäisteoksen olevan vuoden 1968 elokuva, jota en ole tähänkään päivään mennessä nähnyt. Olen katsonut aiheeseen liittyvistä elokuvista vain vuonna 2011 ilmestyneen Apinoiden planeetan synnyn. Sain tietää vasta muutama vuosi sitten, että elokuvat pohjautuvat ranskalaiskirjailijan vuonna 1963 ilmestyneeseen teokseen, ja kiinnostuin välittömästi. En kuitenkaan saanut aikaiseksi hankkia kirjaa käsiini ennen kuin tämä klassikkohaaste tarjosi tilaisuuden kirjastokäyntiin.

Toimittaja Odysseus Mérou tarttuu tilaisuuteen tehdä avauruusmatka Betelgeusen aurinkokuntaan professori Antellen ja tämän oppilaan, Arthur Levainin kanssa. Retkikunta löytää tähden kiertoradalta planeetan, joka muistuttaa kovasti Maata ja laskeutuvat sille. Sororiksi nimetty planeetta herättää miehissä innostusta, kun he löytävät ihmisen jalanjäljen. Innostus vaihtuu kuitenkin hämmästykseksi heidän kohdattuaan Sororin ihmisiä: nämä eivät osaa puhua ja käyttäytyvät muutenkin hyvin alkeellisesti - kuin eläimet. Myöhemmin käy ilmi, että planeettaa hallitsevat gorillat, orangit ja simpanssit: he ovat älyllisesti samalla tasolla kuin Maan ihmiset. Kuinka retkikunnan käy?
Silloin minun havaintokykyni äkkiä heräsi, näin äkkiä terävämmin ja säpsähdin, sillä hänen katseessaan oli jotakin minulle aivan uutta. Siitä minä löysin sen oudon ja salaperäisen elementin, jota me olimme odottaneet maailmalta joka oli niin kaukana meidän maailmastamme. Minä en kuitenkaan pystynyt analysoimaan tätä outoa piirrettä enkä edes määrittelemään mitä se oli. Tunsin vain että se erotti tytön olennaisesti meidän lajimme yksilöistä. Se ei johtunut silmien väristä, niiden harmaa sävy ei tosin ollut meillä kovin yleinen, mutta se ei ollut poikkeuksellinenkaan. Outoa oli niiden ilme, eräänlainen tyhjyys, niissä ei ollut mitään, ne toivat mieleeni erään poloisen vajaamielisen jonka olin joskus tuntenut.
Tarina paljastaa korttinsa sen verran radikaalilla tavalla, että yllätyin kovasti, vaikka tiesinkin etukäteen Sororin lajikehityksen ottamasta, meidän näkökulmastamme nurinkurisesta suunnasta. Minulta menikin melko kauan tottua ihmisten alisteiseen asemaan planeetalla. Toisaalta minua kuitenkin raivostutti tarinan kertojan, Odysseuksen, ylimielinen asenne Sororin luonnonjärjestystä kohtaan - miksi ihminen muka olisi luonnollisesti ylitse muiden, eikä muilla luontokappaleilla muka olisi mahdollisuuksia älylliseen ajatteluun tai minkäänlaista arvoa? Monet tutkimukset kuitenkin ovat todistaneet, ettei ihminen ole suinkaan ainoa älykäs olento Maassakaan. Kirja on ilmestynyt 55 vuotta sitten ja heijastelee mitä todennäköisimmin aikakauden ihmisten asenteita muita eläinlajeja kohtaan.

Vaikka jotkut tarinan aspektit ärsyttivät minua - jotkut enemmän kuin toiset - kerronta oli melko jouhevaa ja kirjan leikittely evoluution mahdollisuuksilla kirvoitti minussa lukuisia pohdintoja liittyen eettisyyteen, eläinlajien hierarkiaan, ihmisyyteen sekä kulttuuriin kehitykseen ja tuhoon. Enimmäkseen pohdiskelin asioita lukemisen lomassa, mutta ajoittain minun oli keskeytettävä lukeminen voidakseni puida ajatuksiani kunnolla. Silloin tällöin paloin halusta purkaa mietteitäni jonkun toisen kanssa - se oli hankalaa, sillä lähipiirissäni kukaan ei ole lukenut kirjaa enkä halua pilata juonta mahdollisesti kiinnostuneelta, mutta joistakin teemoista pystyin keskustelemaan parin ystäväni kanssa yleisellä tasolla.

Apinoiden planeetta ei ollut mielestäni täydellinen lukukokemus: suurin osa hahmoista jäi minulle etäisiksi, monet tarinan käänteistä olivat ennalta-arvattavia ja jotkin teoksen herättämät kysymykset jäivät vaille mielekästä vastausta. Kuitenkin viihdyin kirjan parissa alusta loppuun ja yllätyinkin pariin otteeseen yleisestä ennakoitavuudesta huolimatta sekä jouduin kasvokkain omien näkemysteni kanssa liittyen tarinan teemoihin. Boullen romaani on idealtaan kiinnostava, vaikka ajoittain joidenkin asioiden toteutustapa minua häiritsikin - olen kuitenkin iloinen, että tulin tarttuneeksi tähän klassikkoon, sillä se oli ajatuksia herättävä.  Kenties tulen katsomaan myös tarinaan liittyvät elokuvat tulevaisuudessa. Rakastan klassikoiden lukemista ja tämä oli virkistävällä tavalla erilainen verrattuna aikaisempiin kokemuksiini.

Arvosana: ✮✮✮½

P. S. Sain kuitattua kirjalla Helmet-lukuhaasteen kohdan 7: kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.

6 kommenttia:

  1. Omaperäinen valinta klassikkohaasteeseen! En osaa sanoa enempää, koska en ole lukenut kirjaa, enkä katsonut elokuvia. Jotenkin tuntuu, että eivät ole ihan minulle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin kokeilla jotain erilaista ja tämä todellakin oli sitä klassikkojen saralla. :) Tämä kirja jakaa varmasti mielipiteitä, eikä ole kaikkien juttu.

      Poista
  2. Luin kirjan 2014, vaikka matkani apinoiden planeetan kanssa alkoi jo 70-luvulla. Jotenkin vain kirjan olemassaolo oli pysynyt hyvin piilossa. Kyseessä on todellakin klassikko, jolla on pitkät jäljet. Onhan siinä vanhentuneita ajatuksia, mutta uskon sen olleen aika radikaali aikoinaan, eikä ihme että sen pohjalta on syntynyt laajaa mediabisnestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin myös sen olleen aikanaan radikaali teos - vaikka kirja tavallaan ylläpitää aikakauden "ihminen on ylivertainen"-asetelmaa päähenkilön asenteiden kautta, se on saattanut saada ihmiset kyseenalaistamaan vallitsevan ajatusmaailman.

      Idea on tosiaankin sen verran kutkuttava, ettei ihmekään, että siihen on tartuttu moneen kertaan kirjan ilmestymisen jälkeenkin. Harmi vain, että alkuperäisteos on niin taitavasti piilotettu, kun sinäkin löysit sen verrattain myöhään.

      Poista
  3. Oon kattonu osaksi tuota 60-luvun Apinoiden planeetta-elokuvaa, joka ei oiken meinannu avautua silloin mulle. Rakas mieheni yritti selventää ideaa, mutta en ollut silloin vastaanottavainen. Sci-fi on toki mulle aika vieras genre, eikä se ole vielä alkanut kovin paljon kiehtomaan. Hienoa, että olet lukenut tämän klassikon, toivottavasti joku muukin innostuu tämän kirjoituksesi myötä lukemaan myös kirjan elokuvien lisäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sci-fi, kuten ei mikään muukaan genre, ole kaikkia varten - on hienoa, että ihmiset pitävät erilaisista lajityypeistä. Olisi kyllä mukavaa, jos useampi intoutuisi lukemaan tämän kirjan - se on mielenkiintoinen! :)

      Poista