sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Helsingin kirjamessut 2019 & bloggaustauko

Jatkoin jälleen kerran perinnettäni ottaa osaa Helsingin kirjamessuille - ei sitä oikein malta jättää väliin, kun tapahtuma on ollut osa elämääni alusta saakka. Tällä kertaa olin viime vuosiin nähden hiukan maltillisempi, ja otin osaa messuille vain lauantaina ja sunnuntaina. Kiitokset Helsingin messukeskukselle bloggaajapassista!

Lauantai 26.10.


Max Manner (oik.) haastattelijanaan Hilla Hautajoki.
©Hande
Saavuin paikan päälle jo aamulla. Päätin ottaa löysin rantein, enkä käynyt kuuntelemassa kuin kolmehaastattelua. Ensimmäisenä Max Manner kertoi uudesta romaanistaan Matador. Manner kertoi, miten oli halunnut luoda dekkarisarjansa etsivästä, Harri Hirvikalliosta, aivan erilaisen kuin stereotyyppiset jännitys-kirjojen poliisihahmot. Matador on sarjan toinen osa ja tarjoaa lukijalle matkan useampaan Euroopan maahan Hirvikallion päätyessä selvittämään Europoliakin vaivannutta murhien vyyhtiä. En ole toistaiseksi perehtynyt Mannerin tuotantoon, mutta haastattelu herätti mielenkiintoni.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen suuntasin kuuntelemaan Pajtim Statovcia hänen uusimman teoksensa Bollan tiimoilta. Kuten arvata saattaa, lavan ympärys oli tupaten täynnä ja sain nousta monta kertaa varpailleni nähdäkseni edes vilauksen lavan tapahtumista. Pidin suuresti Statovcin esikoisromaanista Kissani Jugoslavia ja Tiranan sydänkin odottaa hyllyssä lukemistaan. Bolla kertoo kahdesta miesopiskelijasta, jotka rakastuvat toisiinsa Kosovon sodan kynnyksellä. Kuten esikoisensakin, Bolla ammentaa eläinmytologioista: bolla on käärmemäinen hirviö, joka pysyttelee piilossa vuoren sisällä. Kuitenkin kerran vuodessa se tulee esiin - hirviö tuhoaa kaiken tieltään, mutta saa edes hetken olla oma itsensä. Tämän saattaakin olla vihjaus teoksen tematiikkaan. Tuskin yllättää, että myös Bolla päätyi haastattelun myötä lukulistalleni.

Pajtim Statovci (vas.) lukemassa näytettä teoksestaan.
©Hande
Vietin aikaa messuilla perheeni kanssa, ja heidän toiveestaan liityin mukaan kuuntelemaan Camilla Grebeä, joka kertoi uusimmasta kirjastaan Horros. Haastattelu käytiin ruotsiksi, mutta ilokseni huomasin ymmärtäväni suurimman osan keskustelusta ilman käännöstä. En ole lukenut Grebenkään teoksia aiemmasta kiinnostuksestani huolimatta. Hänen uusin kirjansa käsittelee paljon sosiaalista mediaa sekä uskonnollisuutta - kuulemma hyvin erilaisia aiheita kuin hänen aiemmat teoksensa. Hän mainitsi myös lounastaneensa aiemmin kirjabloggaajien kanssa (en itse osallistunut kyseiseen tilaisuuteen) ja oli pitänyt kokemusta miellyttävänä. Greben mielestä kirjablogien merkitys on vuosien varrella kasvanut, sillä ammattikritiikkien määrä mediassa on vähentynyt ja konseptina blogi mahdollistaa hyvin erilaisten näkökulmien esittämisen.

Camilla Grebe (vas.) haastattelijanaan Micaela Röman.
©Hande
Sunnuntai 27.10.

Myös viimeinen messupäivä kului osaltani alueella haahuillessa. Haastatteluja maltoin kuunnella päätähuimaavat kaksi kappaletta (heh). Lauantain kaunokirjallisuusteema vaihtui sattumalta faktoihin, sillä molemmat ohjelmat käsittelivät tietokirjoja. Ironisesti suuntasin heti lounaan jälkeen kuuntelemaan haastattelua liittyen kannibalismiin. Artemis Kelosaari on tehnyt tietokirjan ihmissyönnin historiasta. Yksi ihmiskunnan suurimmista tabuista kiinnosti selkeästi muitakin, sillä lavan luona oli reilusti kuuntelijoita. Haastattelun perusteella kirja sisältää laajan kirjon erilaisia kannibalismin muotoja niin kaukaa menneisyydestä kuin nykyajaltakin. Kelosaari pohti haastattelijansa kanssa myös erilaisia syitä kannibalismiin: maininnan saivat muun muassa erilaiset rituaalit, nälkäkuoleman välttäminen sekä fetissit. En ollut aikaisemmin kuullut tästä kirjasta, mutta kiinnostuin kovin - minusta oli myös koomista, että luen parasta aikaa Piers Paul Readin kirjoittamaa Elossa!-kirjaa. Se kertoo 1972 tapahtuneesta Andien lento-onnettomuudesta: hengissä koneen putoamisesta selvinneet joutuivat syömään menehtyneitä tovereitaan välttääkseen nälkäkuoleman. Myös tämä tapaus sai haastattelussa main

Artemis Kelosaari (vas.) haastattelijanaan Jan Hällström.
©Hande



Seuraavan tietokirjan aihe ei ollut yhtään sen hilpeämpi, sillä se käsitteli Ruotsin noitavainoja 1600-luvulla.  Marko Lamberg kertoo teoksessaan Noitaäiti suomalaissyntyisen Malin Matsintyttären tarinan. Hän oli muuttanut aikoinaan Tukholmaan, mutta noitahysterian vallatessa alaa myös maan pääkaupungissa, häntä syytettiin noituudesta ja hänet tuomittiin kuolemaan polttamalla. Lambergia haastatteli Ruotsin noitavainoja laajemmin tutkinut Mirkka Lappalainen, ja hänen perehtyneisyytensä aiheeseen huomasi: haastattelu oli enemmänkin keskustelua kahden tutkijan välillä ja pidin tästä tyylistä paljon.
Marko Lamberg (vas.) ja Mirkka Lappalainen.
©Hande

Tutkijat totesivat lasten keksimien huhujen herättäneen huolta vanhemmissa, jotka halusivat suojella jälkeläisiään. Lopulta maaseudulla jyllänneet vainot levisivät Tukholmaankin asti ja asiaa tutkimaan perustettiin erillinen noitakomitea. Tuohon aikaan Ruotsin oikeusjär-jestelmässä vaadittiin näyttöä syyllisyydestä, mutta kansan paniikki sai myös päättäjät tekemään hätiköityjä ja tuhoisia päätöksiä. Malin Matsintytär oli yksi epäonnisista, jotka päätyivät syntipukeiksi, jotta ihmiset saataisiin rauhoittumaan - toisin kuitenkin kävi. Lambergin ja Lappalaisen keskustelu toi ikävästi mieleen nykyajan valeuutiset ja muun muassa rokotusvastaisuuden. Selkeästi meidän on oltava tarkkoja, ettemme toista esivanhempiemme yli 400 vuotta sitten tekemiä virheitä.

Messut väsyttivät minua paljon enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta olen iloinen, että osallistuin. Valitettavasti en nähnyt kanssabloggaajista kuin pari aivan sattumalta, mutta nämäkin kohtaamiset olivat mukavia. Lauantain ruuhkaisuudesta huolimatta nautin messutunnelmasta ja osastojen halki vaeltamisesta vailla määränpäätä. Kirjasaldoni oli huomattavasti maltillisempi kuin viimevuotiseni (22 kirjaa), sillä mukaani lähti viisi kirjaa sekä yksi muistikirja (sekä heräteostoksena lohikäärme). Enköhän suuntaa Pasilaan ensi vuonnakin, kun silloin olisi luvassa minulle 20. kerta. :D

©Hande

*****

Kuten olette varmasti huomanneet, blogini on viettänyt muutaman kuukauden ajan hiljaiseloa. Olen monesti yrittänyt tuottaa tänne sisältöä siinä onnistumatta. Terveydentilani ei ole ollut viime aikoina kovin hyvä, mikä on vaikuttanut haitallisesti lukuintooni, eikä kirjoittamiseenkaan ole löytynyt voimia. En usko inspiraation iskevän lähiaikoina, joten pitkän jahkailun jälkeen päätän julistaa Tuntemattoman lukijan määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Päätös oli minulle erittäin vaikea, sillä lukeminen ja tämän blogin kirjoittaminen ovat minulle rakkaita harrastuksia. Minua myös harmittaa suuresti, etten saanutkaan saatettua päätökseen ensimmäistä omaa lukuhaastettani Batmanin 80:nnen juhlavuoden kunniaksi. Pyydän tästä anteeksi mahdollisilta osallistujilta. 

Toivottavasti Tuntematon lukija herää horroksestaan tulevaisuudessa.
Siihen asti: kiitokset kaikille lukijoille näistä neljästä ja puolesta vuodesta! ❤︎

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti tauko jää tauoksi, ja palaat takaisin. ❤ Minulle bloggaustaukoja tulee aina vähän vahingossa, mutta en ota niistä paineita. Lukeminen on kuitenkin vielä tärkeämpää minulle kuin kirjoittaminen.

    Olemme olleet yhdessä Pajtim Statovcia kuuntelemassa. Ruuhka oli melkoinen. Bolla on seuraava lukupiirikirja, joten tartunkin siihen pian.

    Voimia ja lämpimiä ajatuksia! ❤

    VastaaPoista
  2. Kiva kuvaus lauantain messupäivästä. Itse olin messuilla to-pe, joten näitä esityksiä en nähnyt. Kaikkea hyvää sinulle tulevalle talvelle. Neljä ja puoli vuotta on jo pitkä aika. Toivottavasti palaat takaisin näihin blogitunnelmiin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos itsellesi hyvästä blogista :) Jaksaminen ja terveys etusijalla, joskus tauko on paikallaan. Toivottavasti edessä on parempia päiviä <3

    VastaaPoista
  4. Hyviä lukutunteja sinulle vailla blogiin kirjoittamisen paineita ja aikataulumurheita. ❤️ Toivottavasti terveytesi kohenee ja palaat bloginkin ääreen sitten aikanaan. Kiitos blogiteksteistäsi.

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti terveydentilasi kohenee ja toivottavasti palaat vielä blogin pariin. Sinun kirjoituksiasi on ollut aina mukava lukea.

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille kaikille kauniista sanoistanne! ❤

    VastaaPoista
  7. Terveys ja oma hyvinvointi on ykkönen ja blogi tulee sitten kun kaikki osa-alueet ovat kunnossa.

    VastaaPoista