Blogistanian Finlandia 2018 -tulokset

Kirjabloggaajat ovat puhuneet ja vuoden 2018 Blogistanian Finlandia-kategorian voittaja on selvillä. Kahdeksannen kerran jaettavaan Finlandiaan antoi äänensä 27 blogia ja kaikkiaan ääniä sai 43 vuonna 2018 ilmestynyttä kotimaista teosta. Hajonta oli suuri, mutta kärkikolmikko erottui joukosta selkeästi.

Voittaja on:

Olli Jalosen Taivaanpallo

Voittajateoksesta on sanottu blogeissa muun muassa seuraavaa:

"Olli Jalonen on osannut kirjassa mennä mestarillisesti lapsen ja nuoren pojan nahkoihin ja puhua ja ajatella hänen äänellään ja kielellään. Siinä ajattelussa kuuluu tuon ajan ihmisten taikauskon ja toisaalta kirkon opetuksen ääni sekä vähitellen tunkeutuva valistuksen ajan maailmanselitys." - Kirjan pauloissa -blogi

"Olen lukenut  kevääni hienoimman (historiallisen) romaanin joka puhuttelee minua monella tasolla ja joka avaa sitä, miten ympäristö, aika ja asema rajaavat meitä. Aluksi minun on vaikea päästä kielen rytmiin mukaan, mutta kun sen saavutan, se siirtyy verenkiertooni." - Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi

Toiseksi äänestyksessä sijoittui Minna Rytisalon Rouva C. ja kolmanneksi Saara Turusen Sivuhenkilö. Kärkipaikkojen sijoitus oli erittäin tiukka: ensimmäisen ja toisen sijan saaneilla kirjoilla on saman verran pisteitä. Taivaanpallo selvisi voittajaksi, koska sillä oli bloggaajien keskuudessa enemmän ykkössijoituksia kuin Rouva C:llä.

Palkintojenjako järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin Kirjataivaassa keskiviikkona 13.3. klo 18:00.

Blogistanian Globalian tulokset löytyvät Kirjamies-blogista
Blogistanian Kuopuksen tulokset löytyvät Yöpöydän kirjat -blogista
Blogistanian Tiedon tulokset löytyvät Hannan kirjokansi -blogista

Top 3

1. Olli Jalonen: Taivaanpallo (17 pistettä, eniten ykkössijoituksia)
2. Minna Rytisalo: Rouva C. (17 pistettä)
3. Saara Turunen: Sivuhenkilö (12 pistettä)

Aiempina vuosina Blogistanian Finlandia-kategorian ovat voittaneet Rosa Liksomin Everstinna (2017), Minna Rytisalon Lempi (2016), Laura Lindstedtin Oneiron (2015), Anni Kytömäen Kultarinta (2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012) sekä Katja Ketun Kätilö (2011).

Kaikki ääniä saaneet teokset (aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan):

Mari Ahokoivu: Oksi
J. P. Ahonen: Belzebubs
Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Marko Annala: Paasto
Mia Franck: Pommipuutarha
Marko Hautala: Leväluhta
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Mikko Kamula: Iso härkä
Tommi Kinnunen: Pintti
Susinukke Kosola: Varisto
Leena Krohn: Kadotus
Heikki Kännö: Sömnö
Katja Lahti: Lasitehdas
Krista Launonen: Ofelian suru
Piia Leino: Taivas
Taru Luojola: Ei kaikki pinnat kireällä
Max Manner: Kadotettujen kahvila
Laura Manninen: Kaikki anteeksi
J. S. Meresmaa, Teresa Myllymäki & M. A. Tyrskyluoto (toim.):
Sirkus synkkä
J. Pekka Mäkelä: Hunan
Aki Ollikainen: Pastoraali
Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
Kati Rapia & Juha Hurme: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki
Minna Rytisalo: Rouva C.
Peter Sandström: Äiti marraskuu - kahdeksan pohdintoa
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Johanna Sinisalo: Iron Sky - Renaten tarina
Joni Skiftesvik: Finlandia City
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Pirkko Soininen: Ellen - Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja
Lars Sund: Mistä musiikki alkoi
Hannele Mikaela Taivassalo: Scandorama
Terhi Tarkiainen: Pure mua
Tapani Tolonen: Sokeisto
Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Saara Turunen: Sivuhenkilö
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen
Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Marjo Vilkko: Vilpitön sydän
Ina Westman: Henkien saari
Ellin Willows: Sisämaa

Onnea voittajalle ja kaikille ääniä saaneille

sekä kiitos kaikille äänestäneille!

Blogistanian äänestys vuoden 2018 parhaista kirjoista

Aika on jälleen koittanut: blogimaailma äänestää vuoden 2018 parhaista kirjoista. Annan oman ääneni nyt kolmatta kertaa, ja lisäksi olen ensimmäistä kertaa Finlandia-kategorian ääntenlaskija. Olen kunnostautunut uutuuskirjojen lukemisessa, joten pystyn tällä kertaa äänestämään lähes kaikissa kategorioissa. Tällä kertaa minun oli helppoa nimetä ehdokkaat, joskin mukaan mahtui myös viime hetken yllättäjä.

Pidemmittä puheitta, tässä ovat ääneni:

Blogistanian Finlandia:

3 pistettä: Minna Rytisalo: Rouva C.
2 pistettä: Terhi Tarkiainen: Pure mua

Blogistanian Globalia:

3 pistettä: Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
2 pistettä: Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

Blogistanian Tieto:

3 pistettä: Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman reunalla - tarinoita Irlannin länsirannikolta

©Marja-Leena Liipo

Voittajat julkistetaan huomenna 25.2.2019 kello 10:00 seuraavissa blogeissa:

Blogistanian Finlandia: Tuntematon lukija

Blogistanian Globalia: Kirjamies

Blogistanian Kuopus: Yöpöydän kirjat

Blogistanian Tieto: Hannan kirjokansi

Terhi Tarkiainen: Pure mua

©Hande

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Tammi 2018

Huomasin viime syksynä, että ihmiset lukivat Pure mua -nimistä kirjaa. Nimi ei oikein iskenyt minuun ja takakannen perusteella teos vaikutti olevan silkkaa erotiikkahömppää, joten sivuutin kirjan tyystin. Kanssabloggaajani suositus sekä Terhi Tarkiaisen haastattelu Helsingin kirjamessuilla saivat minut kuitenkin kiinnostumaan: päätin ottaa riskin ja ostin kirjan itselleni. Pari viikkoa sitten päätin testata, miten romaani minulle maistuisi.

Hän omisti vampyyrin. Vampyyreja oli olemassa ja niitä myytiin ja hän omisti niistä yhden. Hän oli vampyyrinomistaja. Mikä oli kai vähän sama kuin olla koiranomistaja, mutta kakkapussien sijaan hän saisi kulkea sen perässä ruumispussien kanssa.

Humanistiopiskelija, joka on kirjoittanut sisällissota-aiheista graduaan jo pienen ikuisuuden, täyttää 30 vuotta. Suureksi järkytyksekseen hän saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi ihka oikean vampyyrin, Vladin (ei Seivästäjä, vaan Mihailovitš). Vanhemmat ovat ajattelleet elävän kuolleen olevan ainokaiselleen eräänlainen harjoittelukappale miesten kanssa olemiseen. Anna ei ole tästä ajatuksesta lainkaan tyytyväinen, vaan haluaisi palauttaa Vladin sinne, mistä tämä on tullutkin. Vampyyreita välittävän yrityksen yhteystietoja on kuitenkin erittäin vaikea löytää, sillä lähes kukaan ei ole kuullutkaan siitä.

"Ja minä kun valitsin sieltä sivuilta niin hyvän yksilön", äiti jatkoi. "Ensin vähän epäilin, kun se olikin venäläinen, mutta myyjän mukaan se on hyvin suosittu, ja mekin jouduimme oikein jonottomaan sitä! Voitko uskoa?"

Oikeastaan Annan oli helppo uskoa, että Vladin kauniit piirteet keräsivät väkeä kuin ilmaiset ämpärit; äiti jonottamassa olikin sitten vaikeammin visualisoitavissa.

Totta kai mystinen Vlad on aikamoista silmäkarkkia (ainahan vampyyrit ovat!), mutta mitä kauemmin Anna viettää aikaa miehen kanssa, tilanteesta paljastuu yhä enemmän eettisesti arvelluttavia puolia. Lähetyksen mukana on tullut muun muassa kaukosäädin, jolla Anna voi antaa vampyyrille kivuliaita shokkeja, jos tämä ei noudata uuden emäntänsä tahtoa tai käyttäytyy uhkaavasti (noh, tuo jälkimmäinen on sentään hyvä pointti). Vampyyrin on myös tehtävä kaikki, mitä hänen omistajansa käskee tämän tehdä - hänen mielipiteellään ei ole väliä. Eihän vampyyri ole edes ihminen, kuten olentojen olemassaolosta tietoiset ihmiset asian kuittaavat. Anna ei kuitenkaan tätä selitystä niele, eikä suostu kohtelemaan Vladia epäinhimillisesti.

Kuten kirjoitukseni alusta voi päätellä, olin suhtautunut kirjaan hyvin ennakkoluuloisesti. Olettamukseni heittivätkin lahjakkaasti häränpyllyä: saatuani mahdollisuuden keskittyä lukemiseen ajan kanssa, valvoin kirjan parissa yömyöhään, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni - ja seuraavana aamuna minulla oli koulua. Pure mua on todella hauska ja nauroinkin monessa kohtaa katketakseni. Tarkiainen pelleilee vampyyritarinoiden kliseiden kustannuksella onnistuneesti ja nautin irroittelusta suuresti. Romaani ei ollut myöskään pinnallista chick litiä, kuten etukäteen pelkäsin. Tarinasta löytyi muun muassa ihmisoikeuksiin, ilmastonmuutokseen, feminismiin ja rokotusvastaisuuteen liittyvää pohdintaa. Teemat johdattivat melko syville vesille ja jäinkin monessa kohdassa pohtimaan omia kantojani asioihin.

"No mitä me odotetaan? Polkaise beige batmobiili käyntiin!" 

He, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään, tietävät minun olevan intohimoinen historianörtti. Rakastinkin suuresti sitä, miten vahvasti muun muassa Suomen sisällissota linkittyi tarinaan muutenkin kuin Annan graduaiheena. Minusta on mukavaa lukea teoksia, joissa myös fantasiaan liittyvät elementit liitetään todellisuuden kontekstiin ja todellisen maailman yhteiskunnalliset muutokset historian varrella huomioidaan. Tosin, minun on hiukan nillitettävä yhdestä pikkuvirheestä kirjassa: teoksessa mainitaan Senaatintorilla oleva Aleksanteri II:n patsas ja samalla mainitaan myös Venäjän viimeinen tsaari, Nikolai II, johon viitataan kirjassa ensiksi mainitun veljenpoikana, vaikka onkin tämän pojanpoika. Minun silmääni tämä virhe särähti, mutta se oli kuitenkin niin pieni kokonaisuuden huomioonottaen, ettei se vaikuttanut lukukokemukseeni.

Kirjassa oli myös paljon kiehtovia ja moniulotteisia hahmoja. Monissa heistä oli myös karikatyyrimäisiä piirteitä, mutta tässä teoksessa se toimi. Kukaan heistä ei myöskään jää yhden roolinsa vangiksi, vaan tarinan mittaan heistä paljastuu useita puolia. Löysin sekä suosikkini että inhokkini helposti, joskin joidenkin hahmojen kohdalla mielipiteen muodostaminen vaati pidemmän ajan kuin toisten. Annasta pidin, vaikka ajoittain hän hiukan ärsyttikin minua.  Löysin hänestä myös useita yhtymäkohtia itseeni, mikä oli sekä huvittavaa että hämmentävää. Tarinan sankarittaren lisäksi kiinnostavimmat hahmot olivat mielestäni Vlad sekä eräs toinen vampyyri, Kalma.

Pure mua taitaa olla elämäni suurin kirjayllättäjä: oletin inhoavani teosta, mutta menetinkin sydämeni sille. Tarina kuljetti tunteesta toiseen ja onnistui myös yllättämään monessa kohtaa. Enpä tällä kertaa arvannutkaan kaikkia käänteitä jo alkumetreillä! Lukukokemus oli nautinto alusta loppuun asti ja jäin janoamaan lisää - lukisin mieluusti lisää hahmojen vaiheista, niin mieleenpainuvia he olivat. Lukemisen aikana mieleeni juolahti myös, että Hermione Grangerin Harry Potter-romaaneista pitäisi perustaa S.Y.L.K.Y:n (Samat Yhteiset Lait Kotitontuillekin -Yhdistys) rinnalle S.Y.L.V.Y (vastaava yhdistys vampyyreille) - minä olisin liittymässä jäseneksi ensimmäisten joukossa.

Arvosana: ✮✮✮✮

P. S. Kuittasin romaanin lukemalla Helmet-lukuhaasteen kohdan 16: kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla. 

Joann Sfar: The Professor's Daughter

©Hande

Joann Sfar: The Professor's Daughter

First Second 2007

Goodreads on vallan mainio sivusto: sieltä voi löytää sattumalta kiintoisia lukuvinkkejä. Sitä kautta sain tietää viime marraskuussa tästä sarjakuvasta. Halusin lukea Sarjakuvahaasteen aikana myös sellaisia teoksia, jotka eivät kuulu tavanomaisimpaan lukemistooni, ja Joann Sfarin tarina sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Sarjakuva sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen. Vaikka tapahtumapaikka ja -aika ovat melkoisen tavanomaisia, juoni on aikamoisen hämmentävä: Lillian Bowell, egyptologian professorin tytär, on rakastunut Imhotep IV:n muumioon. Mutta ei, neiti Bowell ei suinkaan ole nekrofiili (kai?), sillä kyseinen muumio liikkuu, puhuu ja ajattelee (sekä tulee humalaan juotuaan kupillisen teetä). Parivaljakko päätyy seikkailuihin, jotka ovat toinen toistaan absurdimpia.

Tarina oli mielestäni hauskan sekopäinen ja sen huumori vetosi minuun. Sfar on väännellyt rakkauskirjallisuuden kliseitä mielensä mukaan ja lopputulos on hulvaton. Lisäksi Emmanuel Gilbertin kaunis kuvitus teki minuun vaikutuksen: teos on lyhyt, mutta jäin monessa kohdassa ihastelemaan kuvaruutujen taidetta pidemmäksikin aikaa.

Vaikka sarjakuvan idea ja kuvitus tekivätkin minuun vaikutuksen, sen tapahtumat etenivät makuuni turhankin nopeasti. Minusta tuntui monessa kohdassa siltä, kuin olisin katsonut elokuvaa pikakelauksella. Tämän vuoksi hahmoihinkaan ei paneuduttu erityisen syvällisesti, enkä saanut heistä kunnolla otetta - jäin kaipaamaan perusteellisempaa käsittelyä.

The Professor's Daughter jätti kaipaamaan minut hieman tarjottua enemmän, mutta se oli minusta kuitenkin viihdyttävä teos. Se sopi mainiosti välipalalukemiseksi ennen seuraavaan romaaniin tarttumista.

Arvosana: ✮✮✮½

Äänestä Blogistanian Finlandiaa 2018

©Marja-Leena Liipo

Kohta se on taas: sunnuntaina 24.2.2019 kirjabloggaajat pääsevät äänestämään vuoden 2018 parhaista kirjoista. Vastaan Blogistanian Finlandian ääntenlaskennasta ja ohjeet siihen löytyvät täältä. Jätä tämän tekstin kommenttiosioon linkki, josta antamasi äänet löytyvät 24.2 kello 10:00. Etuajassa tai myöhässä olevia ääniä ei lasketa mukaan, joten ajasta postauksesi kyseiseen ajankohtaan.

HUOMIO! Tarkista ajastaessasi, että blogillasi on oikea aikavyöhyke eli UTC +2, kun äänestät Suomesta. Jos äänestät ulkomailta eri aikavyöhykkeeltä, laske aikaero, jotta bloggaus ilmestyy kello 10 Suomen aikaa.

Voit äänestää jokaisessa kategoriassa samalla äänestyspostauksella, kunhan muistat linkittää sen jokaisen osallistumasi kategorian ääntenlaskupostaukseen.

Muut äänestyspaikat:
Blogistanian Globalia - Kirjamies
Blogistanian Kuopus - Yöpöydän kirjat
Blogistanian Tieto - Hannan kirjokansi

Gregg Hurwitz: Batman: The Dark Knight - Cycle of Violence

©Hande

Gregg Hurwitz: Batman: The Dark Knight - Cycle of Violence

DC Comics 2014

Löysin vihdoinkin itsestäni virtaa kirjoittaa lisää viimevuotisia rästitekstejä - viimeisimmät viikot minua on vaivannut jonkinlainen uuvahdus, enkä ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään vapaa-ajallani lukemista ja pelaamista lukuunottamatta. Luin The Dark Knight-sarjan toisen osan marraskuussa Sarjakuvahaastetta varten. Valitsin teoksen myös vaihtoehtolukemiseksi siltä varalta, että olisin kaivannut vaihtelua Kehveliin.

Gothamin lapsia on kadonnut bussipysäkeiltä, leikkikentiltä ja jopa omista sängyistään. Jokainen heistä palaa, mutta muuttuneina: he ovat niin traumatisoituneita, että ovat kuin onttoja kuoria. Batman ja poliisipäällikkö Gordon ovat yhteistyössä saaneet yhdistettyä tapaukset Jonathan Craneen eli Scarecrow'hun, mutta pelon valtias on edelleen vapaalla jalalla. Yrittäessään selvittää Scarecrow'n aikeet Batman joutuu kohtaamaan omia pelkojaan.

Vaikka tämäkin tarina ratsastaa edeltäjiensä tapaan kliseillä, on se edeltäjiään parempi. Kirjoittajan ohjat ottanut Hurwitz kunnostautuu erityisesti hahmojen sekä heidän kehityskaarensa kuvaamisessa: Batman on paljon muutakin kuin konnien pieksijä, vaan hän esimerkiksi näyttää pehmeämmän puolensa keskustellessaan Scarecrow'n uhreiksi joutuneiden lasten kanssa. Myös Scarecrow kaikessa ristiriitaisuudessaan on kiehtova. Hurwitz on kehitellyt pelon ruhtinaalle uuden taustatarinan, joka syventää hahmoa paljon verrattuna aiempiin kokemuksiini hänestä. Myös Cranen kehityskaari tarinan aikana tekee vaikutuksen.

Tässä yksi niistä syistä, miksi Batman on
suosikkisupersankarini. ♥

Hahmojen moniulotteisuuden lisäksi sarja kuvaa hyvin, ettei kaikki elämässä ole mustavalkoista, eivätkä ihmiset yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. Batman taistelee oikeuden ja hyvyyden puolesta, mutta hänen keinonsa siihen ovat osittain  hyvin synkkiä ja kyseenalaisia. Toisaalta, vaikka Scarecrow tekee kamalia asioita ja hänen motiivinsa ovat kaikkea muuta kuin jalot, hän ei ole täysin sydämetön.

Cycle of Violence on kiehtova, joskaan ei tajuntaa räjäyttävä sarjakuvaelämys. Siinä käsiteltiin mielenkiintoisia teemoja, vaikka juoni olikin monilta osin ennalta-arvattava. Lisäksi sekä Hurwitz että teoksen kuvittanut David Finch olivat onnistuneet tekemään Scarecrow'sta oikeasti pelottavan, vaikka tunsin häntä kohtaan myös sääliä. Koska Cycle of Violence oli edeltäjiään parempi lukukokemus, haluan lukea tulevaisuudessa myös sarjan kolmannen osan.

Arvosana: ✮✮✮½

Tuntematon lukija täyttää 4 vuotta!

Tajusin vasta pari päivää sitten, että blogini täyttää jälleen kerran vuosia: jo neljä vuotta kirjaisaa tekstiä kaikkien luettavissa! Minusta ensimmäisen blogikirjoitukseni, Tästä se lähtee..., julkaisemisesta ei tunnu olevan niin kauan - miten sitä voikaan ajantaju vääristyä tällä tavalla?

Näihin neljään vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista: alun innostusta ja epävarmuutta, oman paikkansa vakiinnuttamista ja blogiyhteisöön tutustumista, itsevarmuuden kasvamista, hiljaisempia kausia sekä tietysti lukuisia tapahtumia sekä kirjoja. Olen itseni mainostamisen suhteen stereotyyppinen suomalainen: en oikein osaa ja kehtaa pitää meteliä itsestäni ja etenkään tuotoksistani. Silti ihmiset ovat löytäneet blogini pariin ja jopa pitäneet lukemastaan. Kuten totesin viimeisimmässä vuosikatsauksessani, pystyn nykyisin näkemään itseni tasavertaisena bloggaajayhteisön jäsenenä.

Bloggausvuoteni ovat tarjonneet myös minulle monia tilaisuuksia: olen päässyt Helsingin kirjamessuille bloggaajan ominaisuudessa, kirjoittanut kolmesti kirjabloggaajien joulukalenteriin, ottanut osaa Pojatkin lukee-kampanjaan, vetänyt Ystävänpäivän lukumaratonin, osallistunut Kirjojen Suomi: 101 kirjaa-projektiin, kokenut Kirja vieköön-tapahtuman, käynyt teatterissa, vieraillut Oodi-kirjaston rakennustyömaalla sekä tutustunut uusiin ihmisiin. En olisi osannut vuoden 2015 helmikuussa aavistaa bloggaamisen avaavan tällaisia mahdollisuuksia.

Myös yksityiselämässäni on tapahtunut muutoksia: duunarihommat vaihtuivat opiskelijaelämään vajaat kaksi vuotta sitten. Viime vuosi olikin opiskelukiireiden vuoksi blogaikani hiljaisin tekstien osalta, mutten ole kertaakaan väsynyt bloggaamiseen. Rakastan tätä harrastusta hyvin paljon, enkä halua sen maistuvan puulta pakertamalla väkisin tekstejä, kun jaksamista ei riitä. Olen kuitenkin alkanut tehdä siirtoja blogin aktivoimiseksi: olen parin viikon päästä koittavan Blogistanian kirjapalkintoäänestyksen Finlandia-kategorian äänenlaskija sekä vedän kesällä yhdeksännen Kirjabloggaajien klassikkohaasteen. En ole koskaan aiemmin ollut näissä tehtävissä ja odotankin innolla uusia blogikokemuksia.

Vuodet ovat vierineet nopeasti, mutta into bloggaamiseen on säilynyt. Tuntemattoman lukijan ansiosta olen lukenut melko säännöllisesti, vaikka arkielämä on pitänytkin välillä kiireisenä. Haluan myös jälleen kiittää lukijoitani siitä, että olette pysyneet matkassani näiden vuosien ajan. ❤︎

Nyt sitten rästitekstejä näpyttelemään ja kohti uusia kokemuksia! :D

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 9

©Tuija Takala

Olen huomannut klassikoiden olevan monesti teoksia, joista ihmiset puhuvat melko paljon, mutta joita kovin monet eivät välttämättä ole lukeneet. Klassikko-sana tuntuu pelottavan monia, minkä myötä niihin ei viitsitä tarttua. Neljä päivää sitten päättyi jo kahdeksas kirjabloggaajien klassikkohaaste. Perintesen kaavan mukaisesti seuraava haaste alkaa saman tien ja päättyy puolen vuoden päästä. Nyt onkin oivallinen tilaisuus tarttua härkää sarvista ja selättää joku niistä klassikoista, joihin ei ole tähän mennessä kajonnut!

Viralliset säännöt:

1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.)
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2019. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.7.2019.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä useasti!

Sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi. Silloin voit jättää lukemasi kirjan tiedot haastekoontipostaukseen ja kirjoittaa halutessasi samalla myös ajatuksia lukemastasi kirjasta.

Aiemmat klassikkohaasteet:

Osa 1: Reader, why did I marry him (Omppu Martin)

Osa 2: Tuijata. Kulttuuripohdintoja (Tuija Takala)

Osa 3: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (Marile)

Osa 4: Yöpöydän kirjat (Niina T.)

Osa 5: Tekstiluola (Tuomas)

Osa 6: Kirjapöllön huhuiluja (Heidi P)

Osa 7: Unelmien aika (Johanna)

Osa 8: Tarukirja (Margit)

Yhdeksäs klassikkohaaste on ensimmäinen luotsaamani lukuhaaste. Olen pestistä innoissani, sillä olen osallistunut klassikkohaasteeseen jo neljästi ja olen pohtinut pitkään jonkun haasteen vetämistä. Luen muutoinkin melko paljon klassikoita, mutta haaste on ollut minulle oivallinen keino perehtyä niihin teoksiin, jotka ovat odottaneet vuoroaan hyvinkin pitkään. Olen lukenut haasteita varten seuraavat klassikot:

Osa 5: Aino Kallas: Sudenmorsian

Osa 6: Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Osa 7: Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Osa 8: Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Aiemmin luettavakseni valikoituneet klassikot edustavat keskenään hyvin erilaisia lajityyppejä. Ajattelin jatkaa samalla linjalla ja samalla tehdä jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt klassikkohaasteen historiassa: luen sarjakuvan. Pitkän harkinnan ja selvitystyön jälkeen valitsin tämänkertaiseksi klassikokseni Neil Gaimanin Sandmanin.

Kiintoisia lukuhetkiä klassikoiden parissa! 

Haasteeseen ilmoittautuneet:

1. Aukeamia - Victor Hugo: Kurjat
2. Bibliofiilin päiväunia - Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
3. Carry On Reading - ?
4. Cinders' Book Corner - Jane Austenin/Brontën sisarusten tuotantoa?
5. Donna mobilen kirjat - ?
6. Ja kaikkea muuta - Minna Canth: Työmiehen vaimo
7. Jokken kirjanurkka - Sofokles: Elektra
8. Kartanon kruunaamaton lukija - ?
9. Kirja hyllyssä - Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
10. Kirjan jos toisenkin - ?
11. Kirjan pauloissa - ?
12. Kirjakaapin avain - L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
13. Kirjakaapin kummitus - Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista
14. Kirjaluotsi - ?
15. Kirjapöllön huhuiluja - ?
16. Kirjasähkökäyrä - ?
17. Kirsin Book Club - Minna Canth: Hanna
18. Koralliriutta - ?
19. Kulttuuri kukoistaa - Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
20. Lasisipulissa - Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1
21. Luettua elämää - Margaret Mitchell: Tuulen viemää
22. Mitä luimme kerran - George Orwell: Eläinten vallankumous
23. Nannan kirjakimara - Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
24. Oksan hyllyltä - F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
25. Sanojen keskellä - ?
26. Sunnuntaisatuja - Edgar Allan Poen/ F. E. Sillanpään tuotantoa?
27. Taikakirjaimet - ?
28. Tarukirja - ?
29. Tuntematon lukija - Neil Gaiman: Sandman
30. Yöpöydän kirjat - ?