 |
| ©Hande |
Gummerus 2016
Leikkiä se oli. Ihanaa leikkiä.Muistan, kuinka viime kesänä monessa kirjablogissa alettiin ylistää Lempi-nimistä teosta. Selvitettyäni mistä se kertoo lisäsin romaanin lukulistalleni, mutten kuitenkaan tarttunut siihen heti. Aikaa kului ja Rytisalon esikoisteos ehti voittaa Blogistanian Finlandia-palkinnonkin. Hankin lopulta kirjan omaan hyllyyni ja otin sen viimeinkin luettavakseni muutama kuukausi ostamisen jälkeen.
Eletään 1940-luvun Lapissa. Pursuojan isäntä Viljami joutuu kutsuntoihin ja rintamalle - kotiin jäävät nuori vaimo, Lempi, sekä Elli-niminen piikatyttö. Lempi on tarinan keskiössä alusta loppuun, mutta hän ei pääse itse ollenkaan ääneen, vaan hänestä kertovat Viljami, Elli sekä Lempin kaksossisar, Sisko. Kullakin hahmolla on käytössään yksi puheenvuoro ja näistä kolmesta osasta nivoutuu yhtenäinen tarina.
Tapahtumat liikkeelle pyöräyttävä prologi on mystinen ja herättää lukuisia kysymyksiä, joihin toivoo saavansa vastauksen kirjan loppuun mennessä. Kiinnostus jää mieleen kytemään, ja jossain vaiheessa tajuan, että romaani on salakavalasti napannut minut otteeseensa. Tarinan ympärille rakentuu pikkuhiljaa jännite, joka on käsinkosketeltava - tekstiä vain imee itseensä, kunnes tajuaa päässeensä kirjan viimeiselle sivulle.
Ei siellä osattu sanoa, miten elää tai miten jatkaa eteenpäin, vaikka en kyllä kysynytkään. Missä on kaiken tarkoitus, mitä varten kaikki tapahtui, kuka tästä hyötyi, ei missään, ei kukaan.
Rytisalo on onnistunut antamaan kaikille kertojille omanlaisensa äänen, mikä tekee heistä todentuntuisia. Viljamin osuus on hyvin utuinen ja runollinen - se viipyilee tuokioissa ja on enimmäkseen tajunnanvirtaa. Olen havainnut kuuluvani mielipiteineni vähemmistöön, mutta miellyin kovasti ujon nuoren miehen kertojaääneen. Tyyli muuttuu äkisti, kun Elli pääsee ääneen: kerronta on terävää, äkkipikaista ja kiertelevää. Vaikka piikatyttö suoltaa suun täydeltä syvimpiä tuntojaan, on kerronta hieman kryptistä ja sulkeutunutta. Siskon kertoessa tarinan viimeiset vaiheet kaikki on hyvin tyyntä ja hänen osuutensa onkin selkein kaikista kolmesta.
Kaikki kertojat olivat minusta kiinnostavia erilaisine käsityksineen Lempistä. Se, että kuva romaanin keskeisimmästä hahmosta rakentuu ulkopuolisten tarkkailusta, tuo jossain määrin mieleeni Daphne du Maurierin Rebekan, jossa asetelma on samantyyppinen. Lempi on silti aivan omanlaisensa tarina ja sen tarjoama kuva nimikkohahmostaan on kiehtovan ristiriitainen. Ääneen pääsevät hahmot ovat taustoiltaan ja luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta löysin heistä kaikista jonkin verran samastumiskohtia. Suosikeikseni sukeutuivat Viljami sekä Sisko - en viitsi perustella mielipidettäni sen tarkemmin, etten paljastaisi juonesta liikaa.
Lempi on samanaikaisesti hyvin raaka ja kaunis teos. Se ei aivan kokonaan mennyt ihoni alle, mutta jätti mieleeni lähtemättömän jäljen. Kuten takakannessakin sanotaan, se "osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään." Lempi on vaikuttava romaani, jota ei ole kehuttu suotta!
P. S. Lukemalla teoksen sain ruksittua Helmet-lukuhaasteesta kohdan 6: kirjassa on monta kertojaa.
Kaikki kertojat olivat minusta kiinnostavia erilaisine käsityksineen Lempistä. Se, että kuva romaanin keskeisimmästä hahmosta rakentuu ulkopuolisten tarkkailusta, tuo jossain määrin mieleeni Daphne du Maurierin Rebekan, jossa asetelma on samantyyppinen. Lempi on silti aivan omanlaisensa tarina ja sen tarjoama kuva nimikkohahmostaan on kiehtovan ristiriitainen. Ääneen pääsevät hahmot ovat taustoiltaan ja luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta löysin heistä kaikista jonkin verran samastumiskohtia. Suosikeikseni sukeutuivat Viljami sekä Sisko - en viitsi perustella mielipidettäni sen tarkemmin, etten paljastaisi juonesta liikaa.
Toiset ihmiset ovat sellaisia. Imevät kaiken hapen pirtistä. Niitä ympäröi sellainen outo valo, että kun ne tulevat huoneeseen, kaikki näkevät ne eivätkä enää muuta. Minunlaiseni jäävät aina varjoon. Valo ei yllä meihin, nurkkaan eikä pimeään, eikä sieltä sisäkehältä näe, että yhtä kokonaisia mekin olemme.Ihmisten lisäksi keskeisessä osassa on luonto: sitä kuvaillaan romaanissa hyvin elävästi. Mieleeni piirtyivät selkeästi Lapin maisemat, enkä edes ole koskaan matkustanut niin pohjoiseen. Rikas luontokuvaus tuo teokseen omanlaistaan tunnelmallisuutta erilaisten kertojaäänien rinnalla. Kerrontaan tulee eräänlaista verkkaisuutta, minkä ansiosta sivuja ei vain kääntele konemaisesti ja ahnehtien.
Lempi on samanaikaisesti hyvin raaka ja kaunis teos. Se ei aivan kokonaan mennyt ihoni alle, mutta jätti mieleeni lähtemättömän jäljen. Kuten takakannessakin sanotaan, se "osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään." Lempi on vaikuttava romaani, jota ei ole kehuttu suotta!
Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon.Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Lukemalla teoksen sain ruksittua Helmet-lukuhaasteesta kohdan 6: kirjassa on monta kertojaa.
Tykkäsin tosi paljon kirjan vahvoista naishahmoista.
VastaaPoistaMinuunkin he tekivät vaikutuksen.
PoistaLempi on kyllä komea ja vaikuttava romaani, jota olisi halunnut sekä ahmia että säästää. Ahmia siksi, kun oli niin kiinnostava, mutta säästää saadakseen nautiskella kielen kauneudesta. Viljamin tajunnanvirtainen "julistus" oli vähiten mieleeni, mutta on hienoa kuulla että sillekin löytyy kannattajansa.
VastaaPoistaMinulla oli sama juttu tuon lukutahdin kanssa - kaiken lisäksi keskityin kieleen niin paljon, etten huomannutkaan etenemistäni, ellen sattunut huomaamaan lukemani sivun numeroa.
PoistaMakuja on erilaisia, ja hyvä niin. On ollut hauskaa lueskella muiden bloggauksista, keiden kertojaäänistä he ovat pitäneet. :)
Ihastuin tähän, ja muistaakseni äänestin Blogistanian Finlandian kakkoseksi. Kaikkien hahmojen puheenvuorot olivat hyviä, mutta erityisesti Viljamin kotiinpaluu sodasta riipi sydäntä.
VastaaPoistaMinäkin olisin äänestänyt tätä kakkoseksi, jos olisin lukenut kirjan jo ennen Blogistanian äänestyksiä. Olen samaa mieltä kanssasi kertojaäänistä - etenkin Viljamin kohdalla ajattelin myös, että miten oivallinen sattuma olikaan, että olin lukenut aikaisemmin Murtuneet mielet. Liittyi sopivasti tähänkin.
PoistaOi, kirjoitat hienosti Lempistä! Itse en saanut siitä kirjoitettua ollenkaan, kun kirja tuli niin lähelle. Kerrot miten luonto oli kuvattu mielestäsi elävästi. Se todellakin on ja minulle kirjan ympäristö heräsi eloon erityisen elävänä. Äitini ja hänen sukunsa on kotoisin samalta kylältä, joka on toiminut kirjassa kuvatun kylän innoittajana (olemme Minnan kanssa kaukaisia sukulaisia). Lukukokemukseeni sekoittui myös surua mummoni etenevästä muistisairaudesta ja muistelin tarinoita joita hän on tuolta ajalta joskus kertonut. Koskettava kirja!
VastaaPoistaKiitos!^^ Jouduin itsekin pohdiskelemaan tarkkaan, miten puen ajatukseni sanoiksi.
PoistaOnpa mielenkiintoista! Ei, ihme, että luontokuvaus teki sinuunkin vaikutuksen. Omat kokemukseni vaikuttavat myös vahvasti siihen, miten suhtaudun tietynlaisiin kirjoihin.
Muistisairaus on kamalaa kokea myös sivustaseuraajana (oma mummini kuoli Alzheimeriin viisi vuotta sitten). Onneksi mummosi kuitenkin kertoi noita tarinoita, ne ovat varmasti arvokkaita muistoja! :)
Sain tämän alkuvuonna kirjabloggaajakaverilta, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan. Jännittää, miten tämä niin kehuttu kirja minulle kolahtaa. Rebekka-vertaus kuulostaa tosi lupaavalta. Ihastuin nimittäin Rebekkaan aivan täysillä, kun luin sen alkuvuoden klassikkohaasteeseen.
VastaaPoistaToivottavasti sinäkin pidät tästä - luulen, että minun kohdallani suuri ylistäminen vaikutti osittain siihen, että tartuin kirjaan melko myöhään. Lempissä ja Rebekassa on tosiaan jonkin verran samankaltaisuutta. Luin Rebekan neljä vuotta sitten ja ihastuin siihen itsekin.
PoistaOlen niitä harvoja, jotka ei Lempiä vielä ole lukenut. Olen tietoisesti lykännyt sen lukemista, koska haippia on ollut Lempin ympärillä niin paljon, että en halua antaa sen vaikuttaa lukemiseeni. Mulla on myös vähän sama kuin mistä MarikaOksa mainitsee edellä: mitä jos en ihastukaan Lempiin?
VastaaPoistaYmmärrän oikein hyvin. Luulen, että itsellänikin tämä intoilu vaikutti niin, etten tarttunut kirjaan aivan heti. No, jos käykin niin, ettet pidä, niin sitten et pidä. Minusta on hienoa, että makuja on erilaisia ja että ihmiset uskaltavat sanoa myös valtavirrasta eriävät mielipiteensä. :)
PoistaMinä olin pikkuisen epäluuloinen Lempiin tarttuessani, sillä jotenkin sodasta kertovien kirjojen kiintiöni on suhteellisen täynnä. Mutta, mutta... niin vain kirja imaisi mukaansa ja on yksi vaikuttavimpia viime vuosina lukemiani.
VastaaPoistaMinulla taas on käynyt niin, että olen alkanut lukea sotiin liittyvää kirjallisuutta enenevässä määrin. Olen jokseenkin aina pitänyt sen sortin kirjallisuudesta, mutta jokin vetää minua nyt enemmän niiden puoleen.
PoistaHienoa, että teos vetosi sinuun, vaikka suhtauduitkin alkuun epäilevästi - odotusten ylittyminen on mukavaa. :)
Mulle Lempi oli viime vuoden huikein lukukokemus ja se nousee kevyesti kaikkien aikojen top kymppiin. Tässä tosiaan Lempistä saa niin moninaisen kuvan, ettei lopulta voi olla ollenkaan varma siitä, millainen ihminen hän oikeastaan oli.
VastaaPoistaIhan mieletön kirja. Vieläkin nostattaa niskavillat pystyyn.
Minun on vaikeaa asettaa lukemiani kirjoja paremmuusjärjestykseen, vaikka tähtiarvioita annankin. Lempi oli silti minullekin hieno lukukokemus, ja tartun siihen varmasti joskus uudestaankin.
PoistaSinäpä sen sanoit: itsellenikin kyllä muodostui jonkinlainen kuva Lempistä, mutten voi luottaa siihen, että se olisi paikkansapitävä.
Hauskaa, että vertaat tätä tuohon Rebekkaan, koska olen poiminut sen lukulistalleni klassikkohaasteesta (nimenomaan MarikaOksan postauksesta) mutta en ole saanut aikaiseksi lainata sitä vielä. Nyt alkoi sekin taas kiinnostaa enemmän!
VastaaPoistaLempi oli kyllä hieno lukukokemus, ja nimenomaan kerronta ja kielenkäyttö ovat todella taitavia. Uskon, että kirjaan tulee palattua uudemmankin kerran.
Minulle tuli tämä mielleyhtymä vasta siinä vaiheessa, kun aloin pohtia tekstin kirjoittamista. Tuli varsinainen "lamppu syttyi pään yläpuolell"-hetki. :D Hauskaa, että valitsit Rebekan - itse pidin siitä hyvin paljon, kun luin sen neljä vuotta sitten, toivottavasti se miellyttää sinuakin!
PoistaOlen samaa mieltä ja todennäköisesti itsekin palaan jossain vaiheessa Lempin pariin.
Kyllä Lempi vei jalat alta minultakin <3 Minulla ei ole 'sotakirja'kiintiökään täynnä, vaan luen mielelläni siihen liittyviä tuoreista näkökulmista kirjoitettuja teoksia. Minulla Lempi vertautui Kätilöön (ei niin vimmainen) ja Neljäntienristeykseen (selkeärajaisempi). Mutta omaääninen, hieno romaani.
VastaaPoistaLempi on selkeästi onnistunut teos, kun se on tehnyt vaikutuksen niin moniin ihmisiin. :) Minullakaan sotakirjallisuuden kiintiö ei ole täynnä, se kun oikeastaan yksi suosikkini kirjallisuuden lajityypeistä. En ole lukenut Kätilöä enkä Neljäntienristeystä, mutta tarkoitukseni olisi tarttua kumpaankin jossakin vaiheessa. Tulee olemaan hauskaa nähdä, tuleeko Lempi minulle mieleen niitä lukiessani.
PoistaMinulla Lempi on juuri kesken. Pääsiäisdekkari kiilasi tähän väliin, mutta pian jatkan Lempin parissa. Tähän mennessä olen lukenut vasta Viljamin osuuden, joten jännä nähdä miten kerronta muuttuu, kun naiset pääsevät ääneen. Kirjan idea on kuitenkin mielestäni hauska: kertoa yhdestä henkilöstä monien eri ihmisten suulla, ilman, että itse päähenkilöä päästetään koskaan ääneen!
VastaaPoistaAntoisia lukuhetkiä sinulle! :) Kertojan vaihtuminen oli minusta kiehtovaa ja jännittävää, kun en tiennyt etukäteen, millainen henkilö oli luvassa seuraavaksi. Minuunkin vetosi kirjan idea, sillä en ole kovin usein törmännyt vastaavanlaisiin teoksiin.
PoistaKirja on nyt luettu loppuun ja olipas tosiaan hieno teos! <3 Parani ja syveni vaan loppua kohden ja tarina muutti matkan varrella muotoaan niin, että alkuosa ja loppuosa olivat melkein kuin eri kirjaa! :-D Tykkäsin valtavasti!
PoistaHienoa, että pidit kirjasta! :)
PoistaTaisinpa sijoittaa Lempin kakkossijalle Blogistanian Finlandiassa. Tunnistin postauksestasi samaa, mitä itsekin koin kirjaa lukiessa. Viljamin osuus oli minunkin suosikkini. Rytisalo osaa kirjoittaa kaunista ja vahvaa tekstiä. Olisin kaivannut romaaniin vielä vahvemman koukun ja paljastuksen. Tekstillisesti kuitenkin niin taidokas kirja, että huhhei. :)
VastaaPoistaHauskaa tietää, etten ole aivan yksin Viljami-mieltymykseni kanssa. :) Romaanin on tosiaankin tekstillisesti hyvin taidokas kirja. En ole aivan varma, mitä minun mielestäni teoksesta jäi puuttumaan, mutta se ei häirinnyt minua liikaa juurikin tämän kielitaituruuden ansiosta. :)
PoistaTämä kirja on ollut niin paljon esillä kirjablogeissa ja muutenkin, että olen tavallaan tahallaan sivuuttanut sen. Nyt kun luen kaikkia näitä ylistäviä kommentteja niin tulee mieleen, että pitäisikö kirja sittenkin laittaa loputtomalle lukulistalleni :)
VastaaPoistaYmmärrän tuon - en itsekään monesti tartu kirjoihin, jotka ovat olleet suuresti esillä, en ainakaan suurimman hypetyksen aikaan. Voin suositella Lempiä kuitenkin hyvällä omallatunnolla. :)
PoistaLuin Lempin jo ennakkokappaleena lukupiirin kanssa. Kuten niin moni muukin, mekin ihastuimme Lempiin. Minulle se tuntui niin läheiseltä myös siksi, että mummuni on kotoisin Torniosta.
VastaaPoistaMinua on ihmetyttänyt Minna Rytisalon kertomus omasta kirjoittamisestaan, että hän on kyennyt keskittymään pienissä pätkissä ja silti kirjoittamaan niin eheän tarinan. Mietin, että olisiko Lempiin tullut vielä joku syvempi taso, jos hän olisi oikeasti voinut rauhoittaa kirjoittamisajan. Loistava esikoinen Lempi toki on näinkin. Ja valtavan hieno yllätysmomentti tarinan edetessä. Minna osaisi varmaankin kirjoittaa hienoja dekkareita, mutta toivottavasti pysyy täällä kaunon puolella!
Samaa rakennetta on käytetty myös huikeassa Han Kangin Vegetaristissa, jossa päähenkilön kohtaloa katsotaan kolmelta kantilta.
Itselin aloin ihmetellä sitä, että hän on onnistunut tekemään tällaisen tarinan niin pienissä pätkissä - tuskin itse pystyisin sellaiseen. Minäkin pidin Lempin tarjoamasta yllätyksestä ja samankaltaisia ajatuksi heräsi minullakin.
PoistaOlen lukenut muutaman bloggauksen Vegetaristista, mutten ole vielä varma, haluanko tarttua siihen.
Luin tämän pian ilmestymisen jälkeen ja liityn suitsuttajiin. Voimakasta kerrontaa ja esikoiseksi ihan mielettömän hieno.
VastaaPoistaNiinpä, jos en olisi tiennyt etukäteen, en olisi arvannut tätä Rytisalon ensimmäiseksi teokseksi.
PoistaLempihän voitti nyt sen Kiitos kirjasta-palkinnonkin. En ole vielä tätä lukenut, vaikka niin kovasti kehuttu kaikissa blogeissa. Minulle tulee joskus mentaalinen allergia näitä paljon kiitettyjä kirjoja kohtaan. Vaikka kirjapöhinä onkin ihanaa, niin esimerkiksi Pottereita en lähtenyt itse aikoinaan lukemaan, kun niistä puhuttiin liikaa. Onneksi isosisko pakotti tarttumaan.
VastaaPoistaHuomasin itsekin sen - minusta palkinto on ansaittu. Ymmärrän tuon hyvin, sillä minäkin karsastan ja välttelen ajoittain suuresti kehuttuja kirjoja. Tosin joskus se ylistäminen rohkaiseekin minut tarttumaan kirjaan.
PoistaLempi on kyllä minun silmissäni aika lailla täydellinen romaani. Kerronta on niin kaunista ja elävää, mutta kuitenkaan siinä ei ole mitään ylimääräistä hörsöä. <3
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit. :) Minunkin mielestäni Lempi hipoo täydellisyyttä, vaikka jotain pientä siitä jäi minun mielestäni puuttumaan.
Poista