 |
| ©Hande |
Kuoriaiskirjat 2017
En ole aiemmin ottanut vastaan kirjailijoiden suoraan minulle tarjoamia arvostelukappaleita, sillä tarjotut teokset eivät ole olleet minun tyyppiäni, kuten sanotaan. Kuitenkin, helmikuun lopussa minulle tarjottiin seikkailuteosta Patli Dunin yö, joka vaikutti sen verran kiintoisalta, että päätin kokeilla. Kiitokset arvostelukappaleesta!
Teos on erityisen viihdyttävää luettavaa: lukeminen ei takkuillut ollenkaan ja aihe kiinnostaa minua jo vanhastaan - olen ollut lapsena suuri seikkailuromaanien ystävä, tiikerit ovat olleet minusta aina kiehtovia, kuin myös jännittävät kertomukset ihmissyöjätiikereistä ja niiden metsästyksestä. Ei siis ihme, että kirjan parissa viettämäni aika kului rattoisasti. Tarinan kerronta muistutti mieleeni monet vanhat seikkailukertomukset, joita pienenä tulin lukeneeksi. Tuttuudessa oli kieltämättä sekin puoli, ettei juoni tarjonnut suuresti yllätyksiä, mutta se muuttui loppua kohden melkoisen jännittäväksi.
Patli Dunin yö kulkee klassisten seikkailukertomusten jalanjäljissä ja yhdistää oivallisesti todellisia tapahtumia ja henkilöitä fiktioon, mikä tuo tarinaan kiintoisaa lisäväriä. Korpisen pienoisromaani on nautinnollista välipalalukemista ja sopi erinomaisesti kaluttavaksi mielen raskaaksi jättäneen Lahtarit-romaanin jälkeen. Jos haluaa kepeää lukemista esimerkiksi riippumattoon kesähelteillä, Patli Dunin yö on oivallinen kirja sitä varten!
Ilta tummuu jo. Ikkunani takana kukoistava puutarhamme ja taivaanrantaan levittäytyvät savannit katoavat pian Afrikan nopeasti lankeavaan yöhön, ja tunnen, että minun on tullut viimein aika kertoa Jalkapuolesta sekä viimeisestä metsästysretkestäni Kumaonin kukkuloilla, josta olen sittemmin käyttänyt itsekseni nimitystä Patli Dunin yö.Patli Dunin yön päähenkilö on oikeasti elänyt ihmissyöjätiikereiden metsästäjä ja luonnonsuojelija, eversti Jim Corbett (1875-1955). Intiassa lähes koko ikänsä elänyt mies on jo yli 70-vuotias, kun maan kuvernööri pyytää häntä lähtemään vielä yhdelle metsästysretkelle Patli Dunin laaksoon, jonka asukkaita eräs ihmissyöjätiikeri on terrorisoinut jo vuosikymmenen ajan. Vastahakoisesti Corbett ottaa tehtävän vastaan ja niin alkaa intensiivinen kissa-hiiri-leikki - mutta kumpi osapuolista onkaan kissa ja kumpi hiiri?
Teos on erityisen viihdyttävää luettavaa: lukeminen ei takkuillut ollenkaan ja aihe kiinnostaa minua jo vanhastaan - olen ollut lapsena suuri seikkailuromaanien ystävä, tiikerit ovat olleet minusta aina kiehtovia, kuin myös jännittävät kertomukset ihmissyöjätiikereistä ja niiden metsästyksestä. Ei siis ihme, että kirjan parissa viettämäni aika kului rattoisasti. Tarinan kerronta muistutti mieleeni monet vanhat seikkailukertomukset, joita pienenä tulin lukeneeksi. Tuttuudessa oli kieltämättä sekin puoli, ettei juoni tarjonnut suuresti yllätyksiä, mutta se muuttui loppua kohden melkoisen jännittäväksi.
Patli Dunin yö kulkee klassisten seikkailukertomusten jalanjäljissä ja yhdistää oivallisesti todellisia tapahtumia ja henkilöitä fiktioon, mikä tuo tarinaan kiintoisaa lisäväriä. Korpisen pienoisromaani on nautinnollista välipalalukemista ja sopi erinomaisesti kaluttavaksi mielen raskaaksi jättäneen Lahtarit-romaanin jälkeen. Jos haluaa kepeää lukemista esimerkiksi riippumattoon kesähelteillä, Patli Dunin yö on oivallinen kirja sitä varten!
Jännä aihe tässä kirjassa tosiaan! Kiva kuulla, että siinä oli jännitystä.
VastaaPoistaNiinpä, oli mukavaa kokea jännitystä, etenkin kun enimmäkseen tarina meni perinteisen kaavan mukaan.
Poista