Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset

©Hande

Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset

WSOY 1981

Katson hiljaisuuden yksimielisyyden osoitukseksi. Me siis lähdemme Valkopeuran puistoon!

Yritän lukea vielä teoksia Paperilta ruutuun-haastetta varten, kun aikaa on vielä jäljellä. Tajusin vasta aika myöhään, että Colin Dannin lastenkirja sopii myös siihen erinomaisesti. Kaukametsän pakolaisten tv-sarjaversio oli yksi lapsuuden suosikeistani. Sain vasta aikuisuuden kynnyksellä tietää piirretyn perustuvan Dannin kirjoittamaan kirjasarjaan. Löysin suommenetun ensimmäisen osan kirjastosta viisi vuotta sitten ja luin sen. Nyt olikin sitten oivallinen hetki palata teoksen pariin uudemman kerran.

Ihmiset valtaavat elintilaa itselleen, minkä seurauksena Kaukametsä, monen luontokappaleen koti, hakataan maan tasalle. Metsän jäljelle jääneet eläimet lyöttäytyvät yhteen pelastaakseen henkensä. He päättävät lähteä Valkopeuran puistoon, joka on luonnonsuojelualue. Monipuolinen joukkio valitsee ketun johtajakseen, ja reitin aiemmin kulkeneen rupikonnan opastamana he aloittavat vaarojen täyteisen matkan uuteen kotiin.

Tarina on hyvin realistinen ja opettavainen. Mukana olevien eläinten luontainen käytös on huomioitu eikä luonnon kiertokulkua unohdeta. Kaikki matkalaiset eivät myöskään selviä matkasta erinäisistä syistä - se on surullista, mutta muistuttaa samalla siitä, miten sellaista käy myös oikeassa elämässä. Samalla huomasin yllätyksekseni reagoivani kirjan tapahtumiin melkoisen vahvasti: välillä sain purra hammasta, etten olisi alkanut itkeä. Lisäksi iloitsin ja jännitin eläinten puolesta, vaikka teoksen juoni onkin minulle tuttuakin tutumpi.

Mitä tulee kirjan hahmoihin, kiinnyin heihin - osaan heistä vielä erityisen syvästi. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa persoonallisuus, jossa on hyödynnetty jonkin verran lajityypillistä käytöstä sekä lajiin liittyviä uskomuksia. Suosikkejani ovat kettu, mäyrä, pöllö ja kyy. Pidin kyseisistä hahmoista myös lapsena televisiosarjan perusteella, joten on hauskaa huomata, etteivät mieltymykseni ole muuttuneet.

Tarina vei minut tyystin mennessään, vaikka sen kohderyhmä onkin lapset. Nostalgia saattoi vaikuttaa asiaan, mutta kirja on kyllä vetävästi kirjoitettu - aivan oikeasti. Kääntelin kirjan sivuja innoissani, eikä minua häirinnyt lainkaan se, että olen lukenut teoksen aiemminkin. Teos pisti minut myös hyvin mietteliääksi: en voinut olla pohtimatta meitä ihmisiä ja kuinka meidän teoillamme voi olla hyvin haitalliset vaikutukset luontoon sekä eläimiin.

Kaukametsän pakolaiset on mukaansatempaava sekä ajatuksia herättävä tarina, joka peräänkuuluttaa luonnon ja eläinten puolesta kovaan ääneen. Mielestäni kaikille lapsille olisi annettava tilaisuus lukea tämä kirja, sillä se antaa paljon ajattelemisen aihetta kaikenikäisille. Haluan etsiä jatko-osat jossain vaiheessa käsiini - niitä ei ole suomennettu - sillä sarjan ensimmäinen osa vetosi minuun edelleen niin paljon, etten voi jättää kokonaisuutta puolitiehen.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Arvio Kaukametsän pakolaiset-animaatiosarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta:

Sarjan virallinen logo.

Lukuhaaste tarjosi minulle myös oivallisen tekosyyn palata lapsuuteni suosikkiohjelman pariin. TV-sarja on valmistettu vuosina 1992-1993 ja se sisältää yhteensä kolme tuotanto-kautta. Valitettavasti Yle ei ole uusinut sarjaa pitkään aikaan, mutta löysin osan suomenkielisistä jaksoista Youtubesta - puuttuvat jaksot katsoin englanniksi.

Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 jaksoa ja perustuu kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Animaatio on hyvin uskollinen kirjan tapahtumille. Ensimmäisessä kaudessa on mukana muutama ylimääräinen tapahtuma ja jotkin kirjassa kuvaillut asiat on toteutettu hiukan eri tavalla, mutta muutoin kaikki menee romaanin mukaan. Lisäksi muutaman hahmon sukupuoli on muutettu uroksesta naaraaksi. Tämä ei häiritse minua lainkaan, sillä se tasapainottaa mukavasti hahmokaartin sukupuolijakaumaa.

Kuten kirjassakin, sarjassa on laaja hahmogalleria. Kirjassa keskitytään kuitenkin enemmän muutamaan tiettyyn hahmoon, kun taas tv-sarja tarjoaa monille pienemmille sivuhahmoille suuremman roolin kuin alkuperäisteos. Myös animaatiossa eläimet ovat persoonallisia ja kiinnyin moniin heistä. Kuten jo kirja-arviossani kerroin, kaikista rakkaimmat hahmot ovat minulle kettu, mäyrä, pöllö ja kyy. Kettu oli suursuosikkini - muistan jopa, että olin lapsena korviani myöten rakastunut häneen. :D

Animaation piirrosjälki on aivan ihanaa: se on mainio sekoitus realismia ja inhimillisiä piirteitä. Sekä hahmot että maisemat tekevät vaikutuksen ja välillä haluan vain pysäyttää videon ja ihailla kuvaa. Pidän myös suomalaisista ääninäyttelijöistä. Heidän äänensä sopivat mielestäni hahmoille erinomaisesti ja ihoni menee ajoittain kananlihalle pelkästään jonkun hahmon repliikin kuulemisesta - tästä huomaa, että olen varttunut sarjaa katsellen. Suomenkielisessä versiossa rooleissa kuullaan Eija Ahvoa, Sanna Fransmania, Eeva Litmasta, Paavo Pentikäistä, Erkki Saarelaa, Eero Saarista, Eira Soriolaa, Aapo Vilhusta sekä Jukka Voutilaista.

Myös sarjan musiikki on mukaansatempaavaa: kun alkuintro alkoi soida, ryntäsin aina täyttä päätä television ääreen. Nykyisin minulle tulee aina kylmät väreet kuullessani tunnusmusiikin - oli kyse sitten alun tai lopputekstien versiosta. Jaksojen taustamusiikki myötäilee intron teemaa, muttei ole sen suora kopio - Kaukametsän pakolaisissa musiikki on erinomainen tehokeino, jonka avulla luodaan muun muassa hilpeyttä, jännitystä ja haikeutta.

Kaukametsän pakolaisten ensimmäinen kausi oli nostalgiaa täynnä oleva kokemus. Tunteet nousivat pintaan jo alkumusiikin ensimmäisistä sävelistä ja tapahtumien eläminen uudelleen aiheutti monia tunnekuohuja sekä herätti monia muistoja. En ihmettele yhtään, että Kaukametsän pakolaisista tuli yksi suosikkihojelmani, sillä se teki minuun suuren vaikutuksen monien vuosien jälkeenkin. Toivottavasti vanhempani eivät ole heittäneet pois videokasetteja, joille ohjelma on aikoinaan nauhoitettu minun vaatimuksestani - voisin niiden avulla pelastaa sarjan dvd:lle.