Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

©Hande

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

Kosmos 2016

En ole yleensä kovin suuri "elämässäni tapahtui suuri mullistus, tein matkan kauas kotoa löytääkseni itseni"-kirjojen ystävä - en edes ole varma, onko genrelle mitään nimeä. Päätin kuitenkin kokeilla tätä teosta, sillä jokin siinä veti minua puoleensa, vaikken osaakaan selittää sitä sen tarkemmin. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos on tositarina: Elomaan veli teki itsemurhan, minkä johdosta hänen elämänsä suistui raiteiltaan. Elomaa kokee olevansa eksyksissä ja lähtee matkalle Aasiaan joogaamaan, hoitamaan orankeja sekä vain oleilemaan riisipeltojen läheisyyteen. Kirja kertoo, miten Elomaa käsittelee menetysiään matkansa aikana.

Aluksi teos tuntui etenevän tutun kaavan mukaan: ensin kerrotaan ylimalkaisesti, mitä on tapahtunut ja sitten lähdetään matkalle aiemmista tapahtumista johtuen, Kuitenkin tarinan edetessä se iski ajoittain syvälle sisimpääni, ja vielä aivan yllättävissä kohdissa. Minun ja Elomaan kokemukset ovat olleet hyvin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Olen ollut itsekin useamman kerran tekemisissä kuoleman kanssa, joten Elomaan kokemuksia oli helppo ymmärtää.

Kirja tarjosi myös kiintoisan kurkistuksen erilaisiin kulttuureihin. En tunne kovin hyvin Aasian maiden tapoja tai elämää, joten sain  teoksen avulla paljon uutta tietoa. Ei sitä voi sanoa kaiken kattavaksi matkaoppaaksi, muttei se ole kirjan tarkoituskaan.

Suurimmaksi osaksi Säästä ajatuksesi eläviä varten oli kiinnostavaa luettavaa, mutta harmikseni loppuvaiheessa Elomaa sortuu toistelemaan turhaan jo aiemmin sanomiaan asioita. Se tuntui ärsyttävältä ja söi lukukokemuksen nautittavuutta. Viesti olisi saapunut perille vähemmälläkin jankuttamisella.

Säästä ajatuksesi eläviä varten oli samastuttava ja ajatuksia herättävä teos, muttei valitettavasti tarjonnut niin säväyttävää lukukokemusta kuin alun perusteella olisin odottanut. Silti se sai minut pohtimaan omia kokemuksiani - pystyn onneksi toteamaan, etten roiku menneessä, vaikkei ikävä katoakaan minnekään. Siitä sanoisin tässä kirjassa olevan pohjimmiltaan kyse.

Arvosana: ✮✮✮½

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

©Hande

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Gummerus 2016

Saatuani Kerro minulle jotain hyvää-kirjan päätökseen, minun oli aivan pakko mennä kirjakauppaan ja hankkia tarinan jatko-osa. Olin tietoinen tästä jatko-osasta jo aikaisemmin, mutten ollut hankkinut sitä, sillä edeltäjän hankkiminenkin oli pitkän empimisen tulosta. Rakastuin kuitenkin teokseen, joten hankin tämänkin romaanin käsiini ja aloitin lukemisen heti, kun mahdollista. Ahmaisin teoksen vuorokaudessa.

HUOMIO! Tästä eteenpäin kirjoitus sisältää juonipaljastuksia teoksen edellisestä osasta Kerro minulle jotain hyvää. Jos haluat välttyä niiltä, siirry kohtaan "juonipaljastukset päättyvät"-tekstin jälkeen.

Jos olisit tässä alkaa kaksi vuotta Kerro minulle jotain hyvää-romaanin tapahtumien jälkeen. Lou ei ole onnistunut lunastamaan lupaustaan elää elämäänsä täysillä: hän on kylläkin muuttanut Lontooseen omaan asuntoon, mutta lupaava alku on pysähtynyt työpaikkaan lentokentän pubissa. Hän ei ole myöskään vielä oppinut elämään Willin kuoleman kanssa. Pystyykö Lou päästämään irti menneisyyden haamuista ja täyttämään rakastamalleen miehelle antamansa lupauksen?

Minulle tuli pian kirjan aloittamisen jälkeen tunne, että Moyes on vieraillut pääni sisällä: hänen kuvailunsa läheisensä menettäneen henkilön vaiheista ja mielenliikkeistä tuntui olevan suurilta osin kuin omasta elämästäni. Välillä se tuntui niin rankalta, että kirja oli pakko pistää sivuun ja tehdä jotain muuta. En halunnut jäädä vatvomaan liikaa omia kokemuksiani.

Minäpä kerron millaista on elämä katastrofaalisen, mullistavan kokemuksen jälkeen. Sitä luulisi, että joutuu selviytymään, vain katastrofaalisesta, mullistavasta kokemuksesta itsestään: mieleen välähtävistä muistikuvista, unettomista öistä, siitä että tapahtumat pyörivät mielessä loputtomiin ja joutuu kyselemään itseltään, tekikö oikein, sanoiko ne asiat jotka piti sanoa, olisiko voinut muuttaa tapahtumien kulun tekemällä jotain edes hiukan toisin.

Juonipaljastukset päättyvät.

Vaikka romaani onnistui ajoittain livahtamaan ihoni alle ja sai miettimään oman elämän tapahtumia, Jos olisit tässä on pinnallisempi ja kliseisempi kuin edeltäjänsä. Monet juonenkäänteet oli helppo arvata etukäteen, mutten sentään tajunnut aivan kaikkea ensimmäisten lukujen aikana - mukaan mahtui myös muutamia, hyvinkin yllättäviä käänteitä.

Kirja sisältää hahmojen osalta sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia, joista pidän, mutta jotkut hahmot ja heidän käytöksensä saivat minut muljauttelemaan silmiäni sekä kiristelemään hampaitani. Tästä täydellinen esimerkki ovat Loun vanhemmat: he ovat teoksessa käytännöllisesti pelkkää parodiaa, mutta samalla minua alkoi huolestuttaa, voiko tuollaisia ihmisiä olla oikeastikin olemassa länsimaissa 2010-luvulla.

Jos olisit tässä ei ole edeltäjänsä veroinen, mutta vastasi silti tyydyttävästi ensimmäisen osan esittämiin kysymyksiin. Se oli myös tyyliltään lähempänä perinteistä chick-litiä - sitä, josta en erityisemmin välitä. Kuitenkin viihdyin kirjan parissa suurimman osan lukuajasta ja se onnistui edeltäjänsä lailla herättämään minussa laajan skaalan erilaisia tunteita.

Arvosana: ✮✮✮✮

P. S. Oli hauska yllätys bongata kirjasta Suomi-viittaus klassisen musiikin maailmasta. Nähtyäni Sibeliuksen nimen teoksen sivuilla, ajattelin huvittuneena mielessäni "nyt torille".

Cecelia Ahern: P. S. Rakastan sinua

©Hande

Cecelia Ahern: P. S. Rakastan sinua

Gummerus 2005

Holly nosti sinisen puuvillapuseron kasvoilleen, ja kun tuttu tuoksu tulvahti hänen nenäänsä, suunnaton suru väänsi vatsaa ja kivisti sydäntä. Niskaa pisteli ja kurkkua kuristi. Paniikki iski jälleen. Jääkaapin vaimeaa huminaa ja putkien satunnaista valitusta lukuun ottamatta talossa oli hiljaista. Hän oli yksin. Hänen kurkkuunsa pulpahti karvasta nestettä, hän säntäsi kylpyhuoneeseen ja lysähti polvilleen WC-pöntön eteen. 

Gerry oli poissa eikä palaisi enää koskaan.

Näin hilpeissä merkeissä alkaa Cecelia Ahernin 21-vuotiaana kirjoittama esikoisromaani P. S. Rakastan sinua. Kolmikymppinen Holly on menettänyt aviomiehensä aivokasvaimelle ja on sen takia vaipunut masennukseen. Oltuaan leskenä kolme kuukautta hän saa äidiltään paksun kirjekuoren, joka sisältää kymmenen kirjettä Gerryltä. Kirjeet ovat listoja asioista, jotka Hollyn on hoidettava, vaikka on jäänyt yksin.

Rehellisesti sanottuna minua hirvitti hiukan tarttua tähän teokseen, sillä aihe on minulle arka: olen menettänyt läheisiäni syövälle ja pelkäsin ankeiden muistojen valtaavan mieleni lukemisen aikana. Kirja on kuitenkin myös kiehtonut minua useamman vuoden, joten päätin tarttua härkää sarvista ja lukea sen.

Lukeminen kannatti, vaikka kokemus oli minulle yhtä tunteiden vuoristorataa: minun oli vaikeaa keskeyttää lukemista, koska halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Välillä romaani oli kuitenkin laskettava käsistä ja pidettävä tauko, sillä omat muistoni pulpahtivat pintaan - osa kirjan kohtauksista oli kuin suoraan omasta elämästäni. Suureksi helpotuksekseni sain ajoittain nauraa tarinalle kippurassa aiheen synkkyydestä huolimatta. Hauskat hetket toivat mukavan vastapainon.

Samastuin Hollyyn vahvasti - ymmärsin hyvin hänen mielenliikkeitään sekä hänen suhtautumistapansa kohtaamaansa suruun. Jotkut ovat kirjoittaneet, kuinka heitä oli alkanut ärsyttää jossain vaiheessa päähenkilön käytös. Minua se ei haitannut ollenkaan, sillä ymmärrän, miten ihmismieli toimii surutyön aikana. Ahern kuvailee mielestäni osuvasti surun kohdanneen ihmisen ajatuksenjuoksua ja toimintaa - en voi muuta kuin ihailla hänen taitoaan.

P. S. Rakastan sinua itkettää ja naurattaa. Kirjan tunnelma on surumielinen, mutta suljin kirjan hymyissä suin. Romaani kiteytti täydellisesti läheisen menettämiseen liittyvän mielensisäisen prosessin: rakkaan henkilön kuolemasta ei pääse koskaan yli, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Ja mikä tärkeintä, fyysisesti poissaolevat läheiset eivät jätä meitä tyystin, sillä heistä jää rakkaita muistoja vaalittavaksi.

Arvosana: ✮✮✮✮