torstai 1. joulukuuta 2016

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

©Hande
Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten
Kosmos 2016

En ole yleensä kovin suuri "elämässäni tapahtui suuri mullistus, tein matkan kauas kotoa löytääkseni itseni"-kirjojen ystävä - en edes ole varma, onko genrelle mitään nimeä. Päätin kuitenkin kokeilla tätä teosta, sillä jokin siinä veti minua puoleensa, vaikken osaakaan selittää sitä sen tarkemmin. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos on tositarina: Elomaan veli teki itsemurhan, minkä johdosta hänen elämänsä suistui raiteiltaan. Elomaa kokee olevansa eksyksissä ja lähtee matkalle Aasiaan joogaamaan, hoitamaan orankeja sekä vain oleilemaan riisipeltojen läheisyyteen. Kirja kertoo, miten Elomaa käsittelee menetysiään matkansa aikana.

Aluksi teos tuntui etenevän tutun kaavan mukaan: ensin kerrotaan ylimalkaisesti, mitä on tapahtunut ja sitten lähdetään matkalle aiemmista tapahtumista johtuen, Kuitenkin tarinan edetessä se iski ajoittain syvälle sisimpääni, ja vielä aivan yllättävissä kohdissa. Minun ja Elomaan kokemukset ovat olleet hyvin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Olen ollut itsekin useamman kerran tekemisissä kuoleman kanssa, joten Elomaan kokemuksia oli helppo ymmärtää.

Kirja tarjosi myös kiintoisan kurkistuksen erilaisiin kulttuureihin. En tunne kovin hyvin Aasian maiden tapoja tai elämää, joten sain  teoksen avulla paljon uutta tietoa. Ei sitä voi sanoa kaiken kattavaksi matkaoppaaksi, muttei se ole kirjan tarkoituskaan.

Suurimmaksi osaksi Säästä ajatuksesi eläviä varten oli kiinnostavaa luettavaa, mutta harmikseni loppuvaiheessa Elomaa sortuu toistelemaan turhaan jo aiemmin sanomiaan asioita. Se tuntui ärsyttävältä ja söi lukukokemuksen nautittavuutta. Viesti olisi saapunut perille vähemmälläkin jankuttamisella.

Säästä ajatuksesi eläviä varten oli samastuttava ja ajatuksia herättävä teos, muttei valitettavasti tarjonnut niin säväyttävää lukukokemusta kuin alun perusteella olisin odottanut. Silti se sai minut pohtimaan omia kokemuksiani - pystyn onneksi toteamaan, etten roiku menneessä, vaikkei ikävä katoakaan minnekään. Siitä sanoisin tässä kirjassa olevan pohjimmiltaan kyse.

Arvosana: ✮✮✮½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti