torstai 1. elokuuta 2019

Neil Gaiman: Sandman 1 - Yösävelmiä ja alkusoittoja (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 9)

©Hande
Neil Gaiman: Sandman 1 - Yösävelmiä ja alkusoittoja
RW Kustannus 2015

Jälleen kerran on aika pitää meteliä klassikoista Kirjabloggaajien klassikkohaasteen avulla. Otan siihen osaa viidettä kertaa, minkä lisäksi luotsaan tätä haasteen yhdeksättä osaa. Sattumalta aikaisemmat haasteeseen valitsemani teokset ovat edustaneet erilaisia lajityyppejä. Nyt päätinkin valita tarkoituksella jälleen erilaisen lajityypin kirjan. Huomasin, ettei kukaan ole koskaan lukenut klassikkohaastetta varten sarjakuvaa, ja päätin korjata asian. Selvittelytyöni jälkeen valintani kohdistui Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvasarjan aloitusosaan, sillä sitä pidetään lajityyppinsä klassikkona.

Salaseuran jäsenet ovat vihdoinkin saaneet käsiinsä välineet, joilla kutsua itse Kuolema esiin. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, vaan ihmisten eteen ilmestyy Morpheus eli Uni. Salaseuran johtaja vangitsee Unen, joka jää odottamaan pakenemismahdollisuutta. Samaan aikaan Unen puuttuminen vaikuttaa merkitsevästi joidenkin ihmisten elämiin: he eivät joko voi herätä tai eivät pysty enää nukkumaan.

Neil Gaiman ei ole luonut Sandman-hahmoa. DC Comicsin versio on alunperin 1930-luvulta, ja sillä on ollut useita tekijöitä. Hahmo on kuitenkin näissä vanhemmissa teoksissa hyvin erilainen Gaimanin luomukseen verrattuna - enemmänkin supersankari kuin yksi Ikuisista. Kirjailijalle tarjottiinkin mahdollisuutta pistää Sandman uuteen uskoon, ja niin hän tekikin. Tämän Sandmanin esikuva löytyy antiikin Kreikan mytologiasta, vaikka poikkeaa siitäkin merkittävästi. Lopputulos on erittäin mielenkiintoinen: Uni muistuttaa kovasti vaatetukseltaan rokkaria ja on luonteeltaan kyyninen, muttei suinkaan julma.

Yösävelmiä ja alkusoittoja on sekoitus fantasiaa, gotiikkaa ja kauhua. Pidin kovasti Sam Keithin, Mike Dringenbergin ja Malcolm Jones III:n kuvituksista, jotka sopivat mielestäni teoksen tunnelmaan ja maailmaan. Sarjakuva on melkoisen synkkä ja se näkyy myös kuvituksessa: monet kohtaukset, myös raa'at sellaiset, ovat graafisia. Kuvitus ei mennyt kuitenkaan oman sietokykyni yli, joten pystyin jatkamaan lukemista ongelmitta. Oikeastaan ahmaisin teoksen melkoisella vauhdilla.

Ymmärrän hyvin, miksi Gaimanin tulkintaa Sandmanista rakastetaan: se ammentaa myyteistä ja muustakin kirjallisuudesta, mutta on samanaikaisesti hyvin innovatiivinen. Lopputulos on hyvällä tavalla vinksahtanut kokoelma toden ja unen välimailta. Sarjakuva sisältää niin vakavia aiheita, syvällisiä teemoja kuin mustaa huumoriakin. Luin teoksen suomeksi, ja jännitinkin aluksi käännöksen laatua. Sarjakuvan suomentaneen Petri Silaksen jälki on joissain toisissa teoksissa ollut kömpelöä, mutta suureksi ilokseni Sandmanin aikana unohdin useaan otteeseen lukevani käännöstä.

Yösävelmiä ja alkusoittoja luo pohjan uudenlaiselle myytille, joka yhdistää mytologian ja supersankarit laajassa mittakaavassa. Kirja tarjosi paljon ajattelemisen aihetta, ja haastoi oman käsitykseni Nukku-Matista sekä ihmisyydestä. Sandman-sarjan aloitusosa voitti minut puolelleen ja tulen jatkamaan Morpheukseen tutustumista jatkossakin.

Arvosana: ✮✮✮✮

P. S. Oma kirjoitukseni ilmestyy myöhässä teknisen ongelman vuoksi (ajastus ei toiminut niin kuin piti ja huomasin asian vasta vuorokauden vaihduttua).


tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kirjabloggajien klassikkohaasteen 9 koonti

©Tuija Takala
Kirjabloggaajien yhdeksäs klassikkohaaste päättyi 31.7.2019. Haasteeseen osallistui 31 blogia ja haastetta varten luettiin yhteensä 30 klassikkoa. Kaksi kirjoista luettiin kahdessa blogissa (Työmiehen vaimo ja Täällä Pohjantähden alla). Hajonta kirjailijoiden kesken oli hyvin suuri, eikä yksikään kirjailija noussut selkeästi ylitse muiden. Kuitenkin Minna Canthilta luettiin kaksi eri teosta.

Kotimaisia teoksia luetuista oli 8 ja ulkomaisia 21. Kirjailijoiden sukupuolijakauma on 48/52 (naiset/miehet) - naisten kirjoittamia teoksia luettiin 14 ja miesten kirjoittamia 15 kappaletta. Luettavaa löytyi erilaisista lajityypeistä, kuten dekkareista, realismista, runoista, saduista, spekulatiivisesta fiktiosta ja historiallisista romaaneista. Haastetta varten luettiin myös ensimmäistä kertaa sarjakuva. Lisäksi yksi osallistujista innoistui lukemaan peräti kaksi erilaista klassikkoa.

Klassikkohaasteeseen luetut kirjat:

  1. Jane Austen: Pride and prejudice - Kirjaluotsi
  2. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar - Kirjan pauloissa
  3. Minna Canth: Hanna - Kirsin Book Club
  4. Minna Canth: Työmiehen vaimo - Kirjan jos toisenkin, Ja kaikkea muuta
  5. Kate Chopin: Herääminen - Yöpöydän kirjat
  6. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut - Donna mobilen kirjat
  7. Colette: Chéri - Täysien sivujen nautinto
  8. Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit - Kultuuri kukoistaa
  9. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu - Oksan hyllyltä
  10. Neil Gaiman: Sandman 1 - Yösävelmiä ja alkusoittoja - Tuntematon lukija
  11. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys - Kirja vieköön!
  12. Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka - Tuijata
  13. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla - Lasisipulissa (osa 1), Bibliofiilin päiväunia (osat 1-3)
  14. Sirkku Linnea (toim.): Olipa kerran... - Koralliriutta
  15. Carson McCullers: The Heart is a Lonely Hunter - Reader, why did I marry him?
  16. Margaret Mitchell: Tuulen viemää - Luettua elämää
  17. L. M. Montgomery: Pieni runotyttö - Kirjakaapin avain
  18. Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista - Kirjakaapin kummitus
  19. George Orwell: Eläinten vallankumous - Mitä luimme kerran
  20. Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset - Sunnuntaisatuja
  21. Hannu Salama: Juhannustanssit - Kirjasähkökäyrä
  22. F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä - Sunnuntaisatuja
  23. Sofokles: Elektra - Jokken kirjanurkka
  24. Anni Swan: Ollin oppivuodet - Kirjojen elämänmullistava taika
  25. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset - Tarukirja
  26. Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina - Kartanon kruunaamaton lukija
  27. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 - Nannan kirjakimara
  28. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen - Carry On Reading
  29. Kate Wilhelm: Where Late the Sweet Birds Sang - Taikakirjaimet
  30. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway - Kaikkia värejä
Haluaisin vielä huomauttaa, että muutama osallistujista ei lähettänyt linkkiään koontipostauksen kommentteihin. Huomasin asian sattumalta ja päätin kuitenkin sisällyttää postaukset mukaan. Haasteen säännöissä kuitenkin lukee, että linkki on ilmoitettava - vetäjälle aiheutuu ylimääräistä työtä siitä, että joutuu tarkistelemaan ilmoittautuneet blogit läpi yksitellen. Suurin osa kuitenkin linkkasi postauksensa sääntöjen mukaisesti - kiitokset teille siitä!

Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille! Oli hauskaa vetää haastetta, johon olen ottanut osaa viisi kertaa. Hienoa, miten ahkerasti ihmiset lähtevät tähän mukaan ja tekevät klassikoita näkyviksi. :)

Seuraava klassikkohaaste on jo kymmenes. Sitä luotsaa Taikakirjaimet-blogin Raija.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Anatoli Gordijenko: Kuoleman divisioona

©Hande
Anatoli Gordijenko: Kuoleman divisioona
Gummerus 2004

Blogini on viettänyt hiljaiseloa kaksi kuukautta. Elämä on vienyt odottamattomille raiteille, ja se on valitettavasti näkynyt blogissa epäaktiivisuutena. Tilanne kuitenkin muuttui, kun reilu viikko sitten sain päätökseen Anatoli Gordijenkon Kuoleman divisioonan: se herätti niin paljon ajatuksia, että haluni kirjoittaa heräsi horroksestaan. Eräs henkilö suositteli teosta minulle, kun sattuman kautta saimme tietää, että pidämme kumpikin sotakirjallisuudesta. Lopulta tein matkan kirjastoon ja tartuin tuumasta toimeen.
Tiedättekö, että me voimme kuolla, mutta teidän on säilyttävä hengissä, teidän on kerrottava ihmisille totuus. Mitä pimeämpi yö, sitä kirkkaammat tähdet. Ei, nyt puhun omiani, olen eksynyt aiheesta. Halusin sanoa, että aurinko nousee varmasti, ja meidän nimemme kirjoitetaan itsevaltiuden pirstaleille. Te kirjoitatte ne. Te olette syntynyt täyttämään tämän tehtävän. 
Kuoleman divisioona on dokumenttiromaani talvisodasta neuvostoliittolaisten silmin. Suomalaisilla oli sodassa selkeä alivoima ja sota hävittiinkin, mutta meidän valttikorttinamme oli motitustaktiikka. Siinä saarretaan vastustajan joukko ja estetään viestien, ruoan ja muiden välttämättömyystarpeiden kulku. Vastustajat siis jätettiin käytännössä kuolemaan nälkään ja tauteihin, elleivät he antautuneet. Kuoleman divisioona kertoo myös kenraalimotiksi kutsutusta Itä-Lemetin motista, joka syntyi 28.12.1939 ja laukesi 28.2.1940 saarrettujen ulospurkautumiseen. Se oli yksi yhdeksästä motista, joilla suomalaiset pirstoivat puna-armeijan koko 18. jalkaväkidivisioonan. Moteista omien luokse pääsi vain noin tuhat miestä ja naista, ja arviolta noin 15 000 sotilasta menehtyi niissä. Romaani perustuu motista elossa selvinneen sotakirjeenvaihtajan, politrukki Nikolai Ivanovitš Klimovin päiväkirjaan, joka säilyi, koska sen aikoinaan takavarikoinut sotilas ja tutkija ei koskaan palauttanut sitä esimiehilleen. Koko talvisota on ollut Venäjällä erittäin vaiettu aihe - erityisesti siihen liittyvät vastoinkäymiset.
Emme voi sallia vastustajan katkaisevan ainoaa tietä, jota pitkin olemme tulleet tänne Käsnäselästä. Silloin jäisimme vaille ammuksia, patruunoita, muonaa, rehua ja bensiiniä. Sellaista voimaa suomalaisilla ei ole eivätkä he moiseen röyhkeyteen uskaltaisi ryhtyäkään.
Minulla oli alkuun hankaluuksia päästä kirjan maailmaan sisään, sillä se on hiukan sekavasti kirjoitettu: kerrontatyyli vaihtelee proosamaisesta raporttimaisiin merkintöihin ajoittain poukkoilevasti. Toisaalta tämä sekavuus johtuu todennäköisesti teoksen päiväkirjamaisesta olemuksesta, sillä Klimov on kirjan minäkertoja ja se on ikään kuin hänen laajennettu päiväkirjansa, vaikka Gordijenko onkin täyttänyt joitakin aukkoja fiktion keinoin. Lisäksi minulla kesti tovi tottua romaanin dialogiin, etenkin upseerien ollessa äänessä - en tiedä, johtuiko tämä kulttuurieroista tai esimerkiksi sotilasetiketistä. Myöhemmin dialogin lukeminen sujui ongelmitta, vaikka luinkin teosta enimmäkseen lyhyissä pätkissä.

Kirja kiinnosti minua paljon jo aiheensa vuoksi, sillä en ole koskaan aiemmin lukenut kirjaa talvi- tai jatkosodasta neuvostoliittolaisten näkökulmasta. Myös oikeasta motista lukeminen kiehtoi minua: koulun historian tunneilla puhuttiin kyllä niistä jonkin verran, mutta motin merkitystä on vaikeaa hahmottaa kyseisestä sanasta. Ainakaan minulle sanasta "motti" ei tule ensimmäisenä mieleen nälkään, tauteihin, kylmään ja haavoihinsa kuolevat joukot. Kirjan lukeminen muutti motin merkityksen minulle todemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka kirjassa ei mässäilläkään likaisimmilla yksityiskohdilla, pystyin kuvittelemaan ympäristön mielessäni elävästi. Lienee tarpeetonta sanoa, etten pitänyt näkemästäni. Tapahtumien eteneminen näkyy hyvin myös teoksen tunnelmassa: kirja alkaa toiveikkaana ja voitonvarmana, mutta saarron jatkuessa tunnelma vaihtuu silkkaan epätoivoon sekä vahvaan sodanjohtoon kohdistuvaan kritiikkiin.
Kärsimisen taito... Mitä se on? Kansallinen ominaisuus, nurkumattoman rahvaamme suuruus vai häpeä? Semmoisesta kansasta johtajien kelpaa olla ylpeitä! Semmoista kansaa on rakastettava! Rakastettava lujasti!
Minua kiehtoi kirjassa, että näin suomalaiset - niin sanotut "omat", joiden joukossa myös sukulaisiani on aikoinaan taistellut - vihollisina. Tällä kertaa me olimme niitä kasvottomia hirviöitä, joina olen tottunut näkemään neuvostoliittolaiset aiemmissa lukukokemuksissani liittyen talvi- tai jatkosotaan. Tämä muistutti kouriintuntuvasti siitä, miten yksi sana voi muuttaa tyystin katsantokantaa johonkin asiaan - onko vastassa ihminen vai vihollinen. Propaganda olikin avainasemassa sodan molempien osapuolten arsenaalissa. Neuvostoliitto tietenkin väitti sodan aloittaneita Mainilan laukauksia suomalaisten ampumiksi, vaikka se nykytutkimuksen valossa on todistettu mahdottomaksi. Suomen valtausaikeet oikeutettiin kyseisellä lavastuksella sekä naapurimaan vapauttamisella kapitalismin ikeestä. Siviileille uutisoitiin ainoastaan menestyksistä, kun taas vastoinkäymisistä - myös 18. divisioonan mottiin joutumisesta - vaiettiin ankarasti, eikä aiheesta kirjoittaneiden tekstejä julkaistu. Oikeastaan Klimov on vaarantanut vähintäänkin oman vapautensa kirjoittaessaan päiväkirjaansa.
Toimettomuus voimistaa näläntunnetta, synnyttää vihaa omaa itseä ja muita kohtaan. Tajuaa olevansa tarpeeton kaikille - niin päällystölle kuin sotilaillekin. Omistan kaiken vapaa-aikani päiväkirjalle ja muistikirjalle, olen alkanut kirjoittaa kertomusta. Kollegani ovat tykkänään masentuneet. Verkkaiset, pitkäveteiset keskustelut muuttuvat yhä useammin riidaksi, sanaharkkaa on yhä useammin, ja joskus käymme toisiamme kiinni rinnuksiinkin. Ymmärrämme, että se johtuu nälästä, nälkä se tekee meistä äkäisiä kulkukoiria.
Kuoleman divisioona on mielenkiintoinen katsaus talvisotaan neuvostoliittolaisten näkökulmasta ja jälleen yksi muistutus sotien mielettömyydestä: Neuvostoliiton vallanpitäjät antoivat omien joukkojensa ennemmin kärsiä hitaan ja tuskallisen kuoleman, koska asemista ei saanut poistua edes mottiin joutumisen jälkeen. Joukkojen varustukset eivät olleet suunniteltu Suomen metsiin eikä ankariin sääolosuhteisiin, mikä pahensi tilannetta entisestään. Kun divisioonan rippeet onnistuivat lopulta pakenemaan saarroksesta, upseereita teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Toisaalta myös yksittäisen ihmisen taantumus ja turtuminen sotaan kuvataan kirjassa oivallisesti. Romaani muistuttaa myös, etteivät suomalaiset suinkaan mitään pulmusia olleet - kuten Hietanen sanoo Tuntemattomassa sotilaassa, sota on pahantekoa molemmin puolin. Klimov pohtii teoksen loppupuolella, kuka lopulta voitti talvisodan: Neuvostoliitto sai Suomelta alueita, mutta minkä hinnan se joutui niistä maksamaan? Sanoisin kirjan lukemisen jälkeen, että kyseisellä sodalla oli pelkkiä häviäjiä, sillä se jätti syvät arvet sekä yksilöihin että kahden maan välisiin suhteisiin - arvet, joita kenties kannamme yhä mukanamme esivanhempiemme perintönä.
Arvosana: ✮✮✮✮

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pääsiäisen lukumaraton - koonti

©Niina T.
Blogini on viettänyt nyt lähes kaksi kuukautta hiljaiseloa, jos ei oteta lukuun ensimmäisen oman lukuhaasteeni lanseeraamista. Koulu on pitänyt minua kiireisenä, eikä minulla ole vapaa-ajalla riittänyt virtaa kirjoittaa rästiin jääneitä tekstejä. Huomasin myös, etten ole osallistunut lähes vuoteen yhteenkään lukumaratoniin. Muutama päivä sitten näin Yöpöydän kirjat -blogissa ilmoituksen Pääsiäisen lukumaratonista (tarkemmat ohjeet löytyvät linkin takaa), ja päätin ottaa siihen osaa. Josko se innostaisi minua myös kirjoittamaan rästitekstit.

En ole miettinyt maratonlukemistoani lainkaan, sillä minulla on ennestään kesken useampi teos. Aion lukea niistä kaikkia, mutta niiden lisäksi ajattelin ottaa lukuun myös ainakin yhden sarjakuvan Batman 80 vuotta -lukuhaastetta varten. Alustava lukupinoni näyttää tältä:
  • Naomi Alderman: Voima
  • Pierre Lemaitre: Tulen varjot
  • Jeph Loeb: Batman - The Long Halloween
  • Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous

©Hande
Minulla ei ole sen kummempia tavoitteita maratonin suhteen. Luen pinoni kirjoja sen verran, kuin jaksan ilman stressiä sivumääristä. Aloitan oman urakkani vasta illalla - tarkkaa kellonaikaa en osaa sanoa. Päivitän maratonin etenemistä tähän kirjoitukseen ja pyrin antamaan väliaikatietoja myös Facebookissa, Goodreadsissä ja Twitterissä

*****

Klo 21:40 - This is how it happened. This is how I started a reading marathon.

Päivä on nyt pulkassa ja hengähdystauko pidetty, joten on aika aloittaa maraton! Olo on hiukan voipunut tämänpäiväisistä menoista, mutta päätin silti aloittaa - luen rauhassa omaan tahtiin ottamatta turhaa stressiä. Ajattelin korkata koitokseni Palmisanon kirouksella, sillä se on minulla entuudestaan hyvällä mallilla ja kenties luenkin sen loppuun maratonin aikana.

Klo 0:45 - Alku aina hankalaa

Maraton ei ole käynnistynyt osaltani kovin vauhdikkaasti - innostuin juttelemaan ystäväni kanssa, enkä tietenkään malttanut silloin lukea intensiivisesti. Olin ennen maratonin alkua jo reilusti yli Palmisanon kirouksen puolenvälin, mutta tarina on edennyt vauhdikkaasti. On ollut mielenkiintoista perehtyä italialaiseen kyläyhteisöön sekä maan historiaan maailmansotien aikaan. Nyt painun pehkuihin ja jatkan maratonia herättyäni. Hyvää yötä!

Sivuja luettuna: 54.

Klo 17:20 - Kankeaa menoa...

Valitettavasti maraton ei ole ottanut kovin hyvin tuulta alleen yöunien jälkeenkään. En tiedä, miksi, mutta keskittyminen lukemiseen on tuottanut vaikeuksia ja mieleni tekisi koko ajan tehdä jotain aivan muuta. Olen jatkanut jonkin verran Palmisanon kirouksen lukemista ja tänään aloitin Jeph Loebin Batman - The Long Halloweenin. Tarina vaikuttaa tähän asti mielenkiintoiselta, vaikka minulla on hiukan ristiriitaiset tuntemukset Tim Salen kuvituksesta. Koska lukeminen yhtäjaksoisesti ei tunnu nyt sujuvan, aion ottaa loppuajan löysin rantein: luen, jos luen, enkä halua ottaa turhaa stressiä lukemisen määrästä - en halua tehdä tästä tuskien taivalta.

Sivuja luettuna: 221.

Klo 21:30 - Jaaha, se oli siinä sitten.

No ei kyllä mennyt kovin hääppöisesti tämä maraton, ikävä kyllä. Innostuin tekemään kaikkea aivan muuta, joskin jatkoin sentään kiitettävästi The Long Halloweenia. Tarina on pitänyt hyvin otteessaan, vaikka olenkin melko hyvin arvannut, kuka on syyllinen kertomuksen rikosvyyhtiin. Sarjakuva muistuttaa hauskalla tavalla perinteisiä dekkareita, ja pidän tästä tyylistä. Päätän kuitenkin maratonin nyt hiukan etuajassa, sillä en jaksa enää keskittyä.

Maratonin lukemisto:
Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous, 107 sivua
Jeph Loeb: Batman - The Long Halloween, 251 sivua

Sivuja luettu yhteensä: 358

Luinkin maratonin aikana vain kahta kirjaa neljästä, mutta ei se mitään - en kuitenkaan asettanut kovin kunnianhimoisia tavoitteita koitokselle. Lopullinen sivusaldoni on koko oman maratonhistoriani alhaisin, mutta sainpahan luettua kuitenkin! Se on jo sinänsä saavutus, sillä viime aikoina olen saanut yleensä luettua vain julkisissa kulkuneuvoissa matkalla arkivelvollisuuksiini. En lupaa vielä mitään, mutta toivon saavani blogiin hieman lisätäytettä lähiaikoina.

Kiitos ja kumarrus!

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Batman 80 vuotta -lukuhaaste

©Hande
30. maaliskuuta 1939 maailmalle esiteltiin hahmo, josta tuli aikojen saatossa yksi suosituimmista, ellei suosituin, supersankareista. Detective Comics -lehden numerossa 27 seikkaili Bob Kanen ja Bill Fingerin luoma mustaan kaapuun pukeutunut, synkkämielinen Bat-Man, joka kylvi pelkoa rikollisten keskuudessa - joskaan ei vielä Gotham Cityssä. Tuosta ensiesiintymisestä tulee kuluneeksi tänä vuonna 80 vuotta.

Tarkastelin toissa päivänä, millaista ohjelmaa ympäri maailman on luvassa Yön ritarin juhlavuoden kunniaksi. Suureksi harmikseni en ole löytänyt tietoa yhdestäkään Suomessa järjestettävästä ohjelmasta, joten päätin luoda omani: Batman 80 vuotta -lukuhaasteen. Tarkoituksena on lukea siis Batman-aiheisia teoksia: sarjakuvia (lehtiä tai albumeita), kauno- ja tietokirjallisuutta, taidekirjoja... Kaikki käy, kunhan se keskittyy Viittakostajaan.

Haasteaika: 30.3. - 21.9.2019

Haaste alkaa samana päivänä, kun Batmanin ensiesiintymisestä tulee 80 vuotta. Yhdysvalloissa vietetään Batman-päivää 21. syyskuuta, ja ajattelin sen olevan sopiva päätösajankohta haasteelle. Mukaan voi liittyä milloin tahansa kommentoimalla tähän postaukseen. Olisi hauskaa, jos kerrot samalla, miten olet tutustunut Yön ritariin ensimmäistä kertaa. Teen haasteen päätyttyä oman haastekoontini, jonka kommenttikenttään voit linkittää koontipostauksesi syyskuussa. Mukaan voi myös osallistua, vaikkei sinulla olisikaan blogia - kerro koontipostaukseni kommenttikentässä haasteajan päätyttyä mitä sait sen aikana luettua. Kuvaa saa käyttää haasteen yhteydessä ja somessa voi käyttää hashtagia #batman80haaste.

Tämä on ihkaensimmäinen lukuhaasteeni ja lanseeraan sen hieman jännittyneenä, mutta myös innostuneena. Blogini pitkäaikaisemmat lukijat tietävät, että olen vannoutunut Batman-fani. Hahmo vei sydämeni, kun näin televisiosta jakson Batman: The Animated Seriesistä ollessani kolmevuotias. Vartuttuani tutustuin myös Batman-sarjakuvien maailmaan ja sillä tiellä jatkan edelleen. Ajattelin itse lukea haastetta varten teoksia, joihin en ole aiemmin tutustunut ja lukea uudestaan kirjoja, joista en ole koskaan blogannut.

Lukemisen ohessa osallistujilla on mahdollisuus saavuttaa erilaisia lukutasoja. Alimmilta tasoilta löytyy Gothamin rikollisia, joihin Batmanilla on negatiivinen, mutta henkilökohtainen side. Luettujen teosten määrän kasvaessa pääsee kurottelemaan kohti Maailman parhaimman etsivän lähimpiä liittolaisia. Ylimpänä siintää Yön ritari itse, kuten arvata saattaa.

Lukutasot

  • 0 luettua teosta: Joe Chill
  • 1 luettu teos: Jokeri
  • 2-3 luettua teosta: Kaksinaama
  • 4-5 luettua teosta: Kissanainen
  • 6-7 luettua teosta: James Gordon
  • 8-9 luettua teosta: Batgirl
  • 10-11 luettua teosta: Robin
  • 12-13 luettua teosta: Yönsiipi
  • 14 luettua teosta: Alfred Pennyworth
  • 15+ luettua teosta: Batman

Tervetuloa mukaan ja antoisia lukuhetkiä!


Haasteessa mukana:

maanantai 25. helmikuuta 2019

Blogistanian Finlandia 2018 -tulokset

Kirjabloggaajat ovat puhuneet ja vuoden 2018 Blogistanian Finlandia-kategorian voittaja on selvillä. Kahdeksannen kerran jaettavaan Finlandiaan antoi äänensä 27 blogia ja kaikkiaan ääniä sai 43 vuonna 2018 ilmestynyttä kotimaista teosta. Hajonta oli suuri, mutta kärkikolmikko erottui joukosta selkeästi.

Voittaja on:

Olli Jalosen Taivaanpallo



Voittajateoksesta on sanottu blogeissa muun muassa seuraavaa:

"Olli Jalonen on osannut kirjassa mennä mestarillisesti lapsen ja nuoren pojan nahkoihin ja puhua ja ajatella hänen äänellään ja kielellään. Siinä ajattelussa kuuluu tuon ajan ihmisten taikauskon ja toisaalta kirkon opetuksen ääni sekä vähitellen tunkeutuva valistuksen ajan maailmanselitys." - Kirjan pauloissa -blogi

"Olen lukenut  kevääni hienoimman (historiallisen) romaanin joka puhuttelee minua monella tasolla ja joka avaa sitä, miten ympäristö, aika ja asema rajaavat meitä. Aluksi minun on vaikea päästä kielen rytmiin mukaan, mutta kun sen saavutan, se siirtyy verenkiertooni." - Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi

Toiseksi äänestyksessä sijoittui Minna Rytisalon Rouva C. ja kolmanneksi Saara Turusen Sivuhenkilö. Kärkipaikkojen sijoitus oli erittäin tiukka: ensimmäisen ja toisen sijan saaneilla kirjoilla on saman verran pisteitä. Taivaanpallo selvisi voittajaksi, koska sillä oli bloggaajien keskuudessa enemmän ykkössijoituksia kuin Rouva C:llä.

Palkintojenjako järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin Kirjataivaassa keskiviikkona 13.3. klo 18:00.

Blogistanian Globalian tulokset löytyvät Kirjamies-blogista
Blogistanian Kuopuksen tulokset löytyvät Yöpöydän kirjat -blogista
Blogistanian Tiedon tulokset löytyvät Hannan kirjokansi -blogista

Top 3

1. Olli Jalonen: Taivaanpallo (17 pistettä, eniten ykkössijoituksia)
2. Minna Rytisalo: Rouva C. (17 pistettä)
3. Saara Turunen: Sivuhenkilö (12 pistettä)

Aiempina vuosina Blogistanian Finlandia-kategorian ovat voittaneet Rosa Liksomin Everstinna (2017), Minna Rytisalon Lempi (2016), Laura Lindstedtin Oneiron (2015), Anni Kytömäen Kultarinta (2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012) sekä Katja Ketun Kätilö (2011).

Kaikki ääniä saaneet teokset (aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan):

Mari Ahokoivu: Oksi
J. P. Ahonen: Belzebubs
Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Marko Annala: Paasto
Mia Franck: Pommipuutarha
Marko Hautala: Leväluhta
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Mikko Kamula: Iso härkä
Tommi Kinnunen: Pintti
Susinukke Kosola: Varisto
Leena Krohn: Kadotus
Heikki Kännö: Sömnö
Katja Lahti: Lasitehdas
Krista Launonen: Ofelian suru
Piia Leino: Taivas
Taru Luojola: Ei kaikki pinnat kireällä
Max Manner: Kadotettujen kahvila
Laura Manninen: Kaikki anteeksi
J. S. Meresmaa, Teresa Myllymäki & M. A. Tyrskyluoto (toim.):
Sirkus synkkä
J. Pekka Mäkelä: Hunan
Aki Ollikainen: Pastoraali
Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
Kati Rapia & Juha Hurme: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki
Minna Rytisalo: Rouva C.
Peter Sandström: Äiti marraskuu - kahdeksan pohdintoa
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Johanna Sinisalo: Iron Sky - Renaten tarina
Joni Skiftesvik: Finlandia City
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Pirkko Soininen: Ellen - Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja
Lars Sund: Mistä musiikki alkoi
Hannele Mikaela Taivassalo: Scandorama
Terhi Tarkiainen: Pure mua
Tapani Tolonen: Sokeisto
Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Saara Turunen: Sivuhenkilö
Noora Vallinkoski: Perno Mega City
Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen
Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Marjo Vilkko: Vilpitön sydän
Ina Westman: Henkien saari
Ellin Willows: Sisämaa

Onnea voittajalle ja kaikille ääniä saaneille
sekä kiitos kaikille äänestäneille!

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Blogistanian äänestys vuoden 2018 parhaista kirjoista

Aika on jälleen koittanut: blogimaailma äänestää vuoden 2018 parhaista kirjoista. Annan oman ääneni nyt kolmatta kertaa, ja lisäksi olen ensimmäistä kertaa Finlandia-kategorian ääntenlaskija. Olen kunnostautunut uutuuskirjojen lukemisessa, joten pystyn tällä kertaa äänestämään lähes kaikissa kategorioissa. Tällä kertaa minun oli helppoa nimetä ehdokkaat, joskin mukaan mahtui myös viime hetken yllättäjä.

Pidemmittä puheitta, tässä ovat ääneni:

Blogistanian Finlandia:

3 pistettä: Minna Rytisalo: Rouva C.
2 pistettä: Terhi Tarkiainen: Pure mua

Blogistanian Globalia:

3 pistettä: Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
2 pistettä: Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

Blogistanian Tieto:

3 pistettä: Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman reunalla - tarinoita Irlannin länsirannikolta

©Marja-Leena Liipo

Voittajat julkistetaan huomenna 25.2.2019 kello 10:00 seuraavissa blogeissa:

Blogistanian Finlandia: Tuntematon lukija

Blogistanian Globalia: Kirjamies

Blogistanian Kuopus: Yöpöydän kirjat

Blogistanian Tieto: Hannan kirjokansi