Jane Austen: Järki ja tunteet

©Hande

  

Jane Austen: Järki ja tunteet

suomentanut Kersti Juva

Teos 2020

Tuulevin lukublogi järjestää tänä vuonna Jane Austenin syntymän 250:nnen vuosipäivän kunniaksi lukuhaasteen, jossa on tarkoituksena nauttia Jane Austenin tuotannosta tavalla tai toisella, ja julkaista mietteitään Austenin syntymäpäivänä. Sattumalta tulin hankkineeksi Helsingin kirjamessuilta Austenin esikoisromaanin, Järki ja tunteet, joten päätin lukea kirjan uudestaan ensimmäistä kertaa sitten teinivuosieni.

Järki ja tunteet kertoo kahden Dashwoodin sisaruksen, Elinorin ja Mariannen, tarinan. Isänsä kuoltua he joutuvat muuttamaan äitinsä ja nuoremman siskonsa, Margaretin, kanssa kotitilaltaan huomattavasti vaatimattomampaan maalaistaloon, jonka omistaa heidän etäinen sukulaisensa. Teos kuvailee perheen elämää uusissa olosuhteissa sekä järkevän Elinorin ja tunteellisen Mariannen lemmenhuolia peilaten siskosten päinvastaisia luonteenlaatuja.

"En yritäkään kieltää", hän sanoi, "että minulla on hänestä erittäin hyvä käsitys - että arvostan häntä suuresti ja pidän hänestä."

Marianne puuskahti tuohtuneena:

"Arvostat! Pidät! Mikä kylmä sydän! Ei, pahempaa! Sinua hävettää tuntea toisin. Uskallapa vielä käyttää noita sanoja niin minä marssin saman tien ulos huoneesta." 

Austenin kuvailu on hyvin eläväistä, ja minun oli helppoa kuvitella paikat ja ihmiset mielessäni. Vaikka mielessäni kummitteli myös vuoden 1995 elokuvaversion visuaalinen ilme, pystyin helposti luomaan päässäni omat versioni kirjaan pohjaten. Kuten Ylpeyden ja ennakkoluulonkin kohdalla, Järjestä ja tunteista huomaa suomennoksessakin, että teos ei ole suinkaan uusi, mutta on kerronnaltaan sujuvaa ja helppolukuista - asia, joka ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Vaikka lukemiseni on hiukan takkuillut viime aikoina, Austenin esikoisteosta luin mielelläni ja melko nopeaan tahtiin. 

Kuten Austenin kaikissa teoksissa, myös Järjessä ja tunteissa on aimo annos kuivaa huumoria sekä tarkkasilmäistä hahmojen analysointia. Kerronta sisältää kosolti piiloivaa sekä oivaltavia sivalluksia, jotka kritisoivat muun muassa naisen asemaa Austenin elinaikana, seurapiirisääntöjä sekä itsekkäitä, ahneita ja ymmärtämättömiä ihmisiä. Nautin suuresti tarinan näistä aspekteista, enkä voinut olla ihailematta, miten hyvin Austen tarkkailee ja kuvailee henkilöhahmojensa mielenmaisemia.

Järki ja tunteet on tapahtumarikas kertomus rakkaudesta (niin romanttisesta kuin perheenjäseniin kohdistuvasta), uskollisuudesta sekä järjen ja tunteiden hyvistä ja huonoista puolista. Muistan, miten Jane Austenin teokset olivat minulle teini-ikäisenä turvasatama, joiden kautta uppoutua menneeseen aikakauteen sekä mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin, ja sain ilokseni huomata, ettei tämä merkitys ole hälvennyt vuosien saatossa.