 |
| ©Hande |
Batman: The Dark Knight - Knight Terrors
DC Comics 2012
Minun oli tarkoitus julkaista dekkariviikon kirjoitukseni joka toinen päivä, mutta kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan: minulla on ollut kaksi aamuvuoroa pian yövuorojen jälkeen, ja noh... Sanotaanko vaikka, ettei siirtymä sujunut ongelmitta ja minulle on ehtinyt kertyä yhden vuorokauden sisällä mukavasti univelkaa. Vaikka toisen vuoron sain tehtyä jo pidemmillä yöunilla, aivoni menivät tyystin jumiin, kun yritin eilen kirjoittaa tätä bloggausta. Päätin olla itselleni armollinen ja julkaista tekstit sitä mukaa, kun saan ne valmiiksi tämän viikon aikana, ilman "hienoa" kaavaa.
Tartuin melko pian Golden Dawnin lukemisen jälkeen The Dark Knight-sarjan ensimmäiseen osaan. Kevätlukumaratonin päätyttyä keskityin kuitenkin lukemaan kesken olevia romaaneja, sillä niitä oli helpompaa kuljettaa mukana liikenteessä ja ne tarjosivat elämyksiä pidemmäksi aikaa. Toukokuun lopussa päätin kuitenkin lukea teoksen loppuun, eikä siinä kauan nokka tuhissut.
Arkham Asylumissa vallitsee täysi kaaos: kaikki vangit ovat päässeet karkuun ja he vaikuttavat olevan tavallista psykoottisempia sekä fyysisesti voimakkaampia. Batman ja Gothamin poliisi tekevät kaikkensa saadakseen holtittomasti kaupungilla riehuvat rikolliset takaisin telkien taakse. Tilanne on kuitenkin niin tukala, että Yön ritari pyytää muiden Justice Leaguen jäsenten apua, ja saa paikalle Teräsmiehen sekä Flashin. Mitä kauemmin seurue puurtaa tapauksen kimpussa, sitä sotkuisemmaksi se muuttuu.
Viihdyin tämänkin tarinan parissa melko hyvin: ratkaistava arvoitus on mielestäni kiinnostavampi kuin edeltävässä osassa, kertomus sisältää nasevaa sanailua ja kuivaa huumoria synkän tematiikan keskellä, ja oli mukavaa nähdä Batmanin tekevän yhteistyötä muiden supersankareiden kanssa omalla "reviirillään". Lisäksi hahmokavalkadi on laajuudessaan hyvin mielenkiintoinen, mutta suurin suosikkini oli Alfred, joka on tässä teoksessa hyvin nenäkäs, mutta kuitenkin hyväntahtoinen.
En ole kuitenkaan valmis antamaan tällekään sarjakuvaromaanille täysin puhtaita papereita: tarina oli ajoittain turhankin epämääräinen ja osa hahmoista tuntui juonen kannalta irrallisilta. En voinut olla myöskään huomaamatta, miten monet kertomuksen tilanteista muistuttivat mieleeni Rocksteadyn Arkham-pelit ja niiden käänteet. Joissakin tilanteissa se oli miellyttävä viittaus, mutta suurin osa déjà-vu-tuntemuksia aiheuttaneista asioista oli silkkaa matkimista ja aidan ylittämistä matalimmasta kohdasta.
Paul Jenkins on kirjoittanut suurimman osan kirjan sisältämistä volyymeista yhteistyössä David Finchin kanssa. Joe Harris ja Judd Winick ovat kumpikin kirjoittaneet yhden volyymin. Useammasta kirjoittajasta huolimatta kokonaisuus pysyy melko hyvin kasassa. David Finch vastaa jälleen kerran teoksen visuaalisesta ilmeestä, mutta hänen lisäkseen sarjakuvaa on ollut kuvittamassa Ed Benes yhden volyymin verran. Tyyli on samanlainen kuin prologiosassa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Knight Terrors oli kokonaisuutena hieman edeltäjäänsä parempi, muttei silti ollut parasta lukemaani Batmania. Tarina päättyi kuitenkin sen verran kiintoisaan cliffhangeriin, että tahdon jatkaa sarjan lukemista tulevaisuudessa.
Tartuin melko pian Golden Dawnin lukemisen jälkeen The Dark Knight-sarjan ensimmäiseen osaan. Kevätlukumaratonin päätyttyä keskityin kuitenkin lukemaan kesken olevia romaaneja, sillä niitä oli helpompaa kuljettaa mukana liikenteessä ja ne tarjosivat elämyksiä pidemmäksi aikaa. Toukokuun lopussa päätin kuitenkin lukea teoksen loppuun, eikä siinä kauan nokka tuhissut.
Arkham Asylumissa vallitsee täysi kaaos: kaikki vangit ovat päässeet karkuun ja he vaikuttavat olevan tavallista psykoottisempia sekä fyysisesti voimakkaampia. Batman ja Gothamin poliisi tekevät kaikkensa saadakseen holtittomasti kaupungilla riehuvat rikolliset takaisin telkien taakse. Tilanne on kuitenkin niin tukala, että Yön ritari pyytää muiden Justice Leaguen jäsenten apua, ja saa paikalle Teräsmiehen sekä Flashin. Mitä kauemmin seurue puurtaa tapauksen kimpussa, sitä sotkuisemmaksi se muuttuu.
Viihdyin tämänkin tarinan parissa melko hyvin: ratkaistava arvoitus on mielestäni kiinnostavampi kuin edeltävässä osassa, kertomus sisältää nasevaa sanailua ja kuivaa huumoria synkän tematiikan keskellä, ja oli mukavaa nähdä Batmanin tekevän yhteistyötä muiden supersankareiden kanssa omalla "reviirillään". Lisäksi hahmokavalkadi on laajuudessaan hyvin mielenkiintoinen, mutta suurin suosikkini oli Alfred, joka on tässä teoksessa hyvin nenäkäs, mutta kuitenkin hyväntahtoinen.
 |
| Alfred on teoksen parasta antia. Ja tarjoaa vielä Brucelle jäätelöä.^^ |
 |
| Odottamaton käänne: Batman otti jäätelön! ♥ |
Knight Terrors oli kokonaisuutena hieman edeltäjäänsä parempi, muttei silti ollut parasta lukemaani Batmania. Tarina päättyi kuitenkin sen verran kiintoisaan cliffhangeriin, että tahdon jatkaa sarjan lukemista tulevaisuudessa.
Arvosana: ✮✮✮
