Gregg Hurwitz: Batman: The Dark Knight - Cycle of Violence

©Hande

Gregg Hurwitz: Batman: The Dark Knight - Cycle of Violence

DC Comics 2014

Löysin vihdoinkin itsestäni virtaa kirjoittaa lisää viimevuotisia rästitekstejä - viimeisimmät viikot minua on vaivannut jonkinlainen uuvahdus, enkä ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään vapaa-ajallani lukemista ja pelaamista lukuunottamatta. Luin The Dark Knight-sarjan toisen osan marraskuussa Sarjakuvahaastetta varten. Valitsin teoksen myös vaihtoehtolukemiseksi siltä varalta, että olisin kaivannut vaihtelua Kehveliin.

Gothamin lapsia on kadonnut bussipysäkeiltä, leikkikentiltä ja jopa omista sängyistään. Jokainen heistä palaa, mutta muuttuneina: he ovat niin traumatisoituneita, että ovat kuin onttoja kuoria. Batman ja poliisipäällikkö Gordon ovat yhteistyössä saaneet yhdistettyä tapaukset Jonathan Craneen eli Scarecrow'hun, mutta pelon valtias on edelleen vapaalla jalalla. Yrittäessään selvittää Scarecrow'n aikeet Batman joutuu kohtaamaan omia pelkojaan.

Vaikka tämäkin tarina ratsastaa edeltäjiensä tapaan kliseillä, on se edeltäjiään parempi. Kirjoittajan ohjat ottanut Hurwitz kunnostautuu erityisesti hahmojen sekä heidän kehityskaarensa kuvaamisessa: Batman on paljon muutakin kuin konnien pieksijä, vaan hän esimerkiksi näyttää pehmeämmän puolensa keskustellessaan Scarecrow'n uhreiksi joutuneiden lasten kanssa. Myös Scarecrow kaikessa ristiriitaisuudessaan on kiehtova. Hurwitz on kehitellyt pelon ruhtinaalle uuden taustatarinan, joka syventää hahmoa paljon verrattuna aiempiin kokemuksiini hänestä. Myös Cranen kehityskaari tarinan aikana tekee vaikutuksen.

Tässä yksi niistä syistä, miksi Batman on
suosikkisupersankarini. ♥

Hahmojen moniulotteisuuden lisäksi sarja kuvaa hyvin, ettei kaikki elämässä ole mustavalkoista, eivätkä ihmiset yksiselitteisesti hyviä tai pahoja. Batman taistelee oikeuden ja hyvyyden puolesta, mutta hänen keinonsa siihen ovat osittain  hyvin synkkiä ja kyseenalaisia. Toisaalta, vaikka Scarecrow tekee kamalia asioita ja hänen motiivinsa ovat kaikkea muuta kuin jalot, hän ei ole täysin sydämetön.

Cycle of Violence on kiehtova, joskaan ei tajuntaa räjäyttävä sarjakuvaelämys. Siinä käsiteltiin mielenkiintoisia teemoja, vaikka juoni olikin monilta osin ennalta-arvattava. Lisäksi sekä Hurwitz että teoksen kuvittanut David Finch olivat onnistuneet tekemään Scarecrow'sta oikeasti pelottavan, vaikka tunsin häntä kohtaan myös sääliä. Koska Cycle of Violence oli edeltäjiään parempi lukukokemus, haluan lukea tulevaisuudessa myös sarjan kolmannen osan.

Arvosana: ✮✮✮½

Marv Wolfman: Batman - Arkham Knight

©Hande

Marv Wolfman: Batman - Arkham Knight

Titan Books 2015

Kerroin Arkham Unhinged-kirjoituksessani, että omistan Batman Arkham-tietokonepelisarjan. Viimeinen osa, Arkham Knight, ilmestyi viime vuonna, mutta sain tietää vasta tämän vuoden alussa, että pelistä on tehty romaaniversio. Olin hyvin yllättynyt asiasta, mutta samalla uteliaisuuteni heräsi - halusin tietää, toimiiko pelin tarina proosamuodossa. Ostin siis kirjan itselleni ja aloin lukea, vaikka minulla oli ennestään pieni kasa keskeneräisiä teoksia.

HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia Arkham City-pelistä sekä tästä kirjasta. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.

Jokeri on kuollut ja kuopattu - tai oikeammin vedetty alas useammasta vessanpöntöstä - gothamilaiset voivat vihdoinkin hengittää vapaasti. Rauha ei kuitenkaan kestä loputtomiin: muutaman kuukauden päästä Scarecrow järjestää paikallisessa ravintolassa pelkokaasuhyökkäyksen, joka synnyttää suuren paniikin ja Gotham evakuoidaan. Kaupunki jää kokonaan rikollisten armoille eikä viranomaisia ole tarpeeksi tilanteen hillitsemiseksi. Batmanin on jälleen kerran pyrittävä pelastamaan kotikaupunkinsa, kun häntä on vastassa koko Gothamin alamaailma sekä uusi uhka, mystinen Arkham Knight.

Tottuneena lukijana minulle ei tuottanut vaikeuksia kuvitella miljöitä tai hahmoja pelkän sanallisen kuvailun avulla, joten pelin tarinan lukeminen tuntui aivan yhtä luontevalta kuin tietokoneen näytön kautta koettuna. Kirja tarjosi myös uuden perspektiivin: romaanin avulla Batmanin pään sisälle pääsee peliä paremmin. Käsitys koko tarinasta laajentuu tämän muutoksen myötä.

Teoksessa on myös hauskoja yksityiskohtia, jotka ovat jääneet pelistä pois - erityisen paljon minua viihdytti tarkempi selostus Jokerin niin kutsutuista hautajaisista. Hänet siis tuhkattiin ja Gothamin poliisit jakoivat hänen tuhkansa osiin ja vetivät kaiken useammasta eri vessanpöntöstä alas. Vaikka jopa Rikosten klovniprinssin kohdalla tilanne tuntui melko mauttomalta, en voinut olla nauramatta mielikuvalle. Rikolliset eivät taida olla ainoita Gothamin taikauskoisia asukkaita.

Valitettavasti kirja ei saa minulta osakseen pelkkiä kehuja: se sisälsi useita tarinankerronnallisia virheitä. Esimerkiksi Arkham Cityssä kuollut Hugo Strange on elossa jakaiken lisäksi ryöstelemässä, mikä ei sovi miehen rikosprofiiliin alkuunkaan. Strange oli psykiatri, joka suoritti epäeettisiä ihmiskokeita sekä johti Arkham Cityä sarjan edellisessä osassa. Lisäksi jotkin kohtaukset erosivat yksityiskohdiltaan ja repliikeiltään pelin lopullisesta versiosta, ja ainakin minusta suurin osa muutoksista ovat pelissä parempia. Jäin kaipaamaan muutamia hienoja vuorosanoja sekä kohtauksia, mutta onneksi ne voi kokea pelatessa, vaikka kirjasta ne puuttuvatkin.

Juonipaljastukset päättyvät.

Batman - Arkham Knight on puutteistaan huolimatta toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus. Oli hauskaa lukea tietokonepeliin perustuva kirja, sillä en ole törmännyt tähän ilmiöön koskaan aikaisemmin. Kirja toi pelin tarinaan lisäsyvyyttä ja aloin ymmärtää Batmanin toimia paremmin päästyäni tutkailemaan hänen ajatuksiaan. Koska trilogian aiemmista osista ei ole tehty kirjoja, tämä teos ei välttämättä ole paras mahdollinen luettava peliversioita tuntemattomille, mutta pelit pelanneelle se on hauska keino elää Arkham Knightin hetket uudestaan hiukan erilaisella näkökulmalla varustettuna.

Arvosana: ✮✮✮½