Kirjakuva päivässä-haaste: kuvat 12-18

Kuvat päiviltä 12-14.
©Hande

12. Kirja jonka antaisit lahjaksi
Markus Zusakin Kirjavaras teki minuun ensimmäisellä lukukerralla lähtemättömän vaikutuksen ja olen tarttunut siihen usempaan otteeseen sen jälkeen. Toisesta maailmansodasta saksalaisen pikkutytön silmin kertovan kirjan kertojana on itse Kuolema - antaisin tämän luettavaksi myös sellaiselle, joka ei välitä tavanomaisesta sotakirjallisuudesta.

13. LUNTA!
Ulkona kuvaaminen hämärällä on hyvin vaikeaa ja kaiken kukkuraksi lunta ei oikein enää ole täälläpäin kuin millimetri, jos sitäkään. Valitsinkin sen takia kuvattavaksi kirjaksi J-P Koskisen Kuinka sydän pyäsytetään, joka sijoittuu talvisotaan - ja silloin ainakin lunta on ollut reilusti.
Jälkihuomautus: voi sitä ironiaa, kun seuraavan yön aikana sitten oli satanut lunta sen verran lisää, että näkyisi kuvassa kunnolla. :D

14. Kirja joka päättyi liian nopeasti
Vaikka siitä on jo yli neljä vuotta, kun lun Thomas Harrisin Hannibalin, muista erittäin hyvin tuntemuksen, joka minulle jäi kirjan päätyttyä: minusta tuntui, kuin olisin juossut 537 sivun verran henkeni edestä ja törmännyt sivulla 538 tiiliseinään. Kirjan sivumäärä on 545, joten niin shokeeraavan käänteen jälkeen sivut loppuivat todellakin kesken.

Kuvat päiviltä 15-18
©Hande

15. Lempiperhe kirjassa
Tämä on ollut tähän mennessä vaikein päivä - en ole lukenut pitkään aikaan kirjoja, joista minulle olisi jäänyt mieleen jokin perhe kokonaisuutena, enkä muista sellaista lapsuudestanikaan. Ehdin jo harkita Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennetejä, kun mieleeni muistui Täällä Pohjantähden alla. Unohdin myös aivan tyystin Weasleyt, mutta kieltämättä olen siitä kiitollinen, sillä moni muukin oli valinnut heidät - minusta on kivaa olla ainakin välillä omalaatuinen. xD

Muistin, miten kovasti piristyin kohdissa, joissa toisen sukupolven Koskeloita kuvailtiin toimimassa yhdessä. Suvun toinen polvi koostuu Akselista, hänen vaimostaan Elinasta sekä heidän viidestä lapsestaan: Vilhosta, Eerosta, Voitosta, Kaarinasta ja Juhanista. Sydäntäni lämmittää muistella, miten paljon perheenjäsenet tukivat toisiaan tai miten lapsia ei koskaan lyöty, vaikka se on ollut valitettavan yleistä teoksen tapahtuma-aikaan. Myös ne lyhyet kohtaukset, joissa kuvaillaan Tuntemattomasta sotilaastakin tuttua Vilhoa leikittämässä pikkusiskoaan saivat minut hymyilemään kuin mikäkin typerys. ♥ :D

16. Jouluinen tarina/juoni
Päätin tällä kertaa kapinoida tyypillisyyttä vastaan, ja valitsin kuvattavaksi aukeaman yksittäisestä novellista: kyseessä on sir Arthur Conan Doylen tarina Sininen kiiltokivi kokoelmasta Sherlock Holmesin seikkailut. Tapaus sijoittuu jouluun ja pidän siitä, sillä se on täydellinen esimerkki siitä, miten Holmes ei ratko aina murhia. Lisäksi kertomuksessa etsivä *JUONIPALJASTUS* pääsee osoittamaan joulumieltä, sillä hän ei ilmianna jalokivivarasta viranomaisille. *JUONIPALJASTUS PÄÄTTYY* Kunniamaininta Sidney Pagetin kuvitukselle.^^

17. Glögiä/piparia
Glögiä nautittuna uudesta Tylypahka-kupista, pipareita ja Hermann Hessen Arosusi - mainio yhdistelmä pimeään joulukuun iltaan.

18. Kirja & aamupalaa
Olen surkea syömään aamupalaa - kolmivuorotyöläisenä en ole edes välttämättä aamuisin hereillä. Silloin, kun aamiaista nautin, se on hyvin minimaalista. Mutta niinä harvoina kertoina, kun aamupalaa syön, nappaan lähes aina kyytipojaksi jonkun kirjan. On mukavaa nauttia hyvästä tarinasta keittiön pöydän ääressä.