 |
| ©Hande |
Anna Krohn, Lasse Lehtinen & Janne Virkkunen (toim.): Minä & Sibelius - 20 näkökulmaa säveltäjämestariin
Karisto 2014
Lähdin mukaan kirjabloggaajien joulukalenteriin ja valitsin luukukseni kahdeksannen päivän, sillä se on Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Valinnan tehtyäni päätin lukea aiheeseen sopivan kirjan, ja valintani kohdistui viime vuoden Helsingin kirjamessuilta osamaani Minä & Sibelius-teokseen.
Kirja sisältää 19 henkilön kertomukset suhteestaan Suomen kuuluisimpaan säveltäjään sekä paljon kuvamateriaalia Sibeliuksesta sekä hänen töistään. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin musiikin ammattilaiset sekä harrastelijat, tutkijat ja mahtuu mukaan myös pari Sibeliuksen jälkeläistä.
Minä & Sibelius on poikkeuksellinen teos lukemistossani, sillä sitä ei tarvitse lukea orjallisesti alusta loppuun järjestyksessö, vaan luettavan näkökulman voi valita senhetkisen mieltymyksensä mukaan. En olisi uskonut, että tällainen toimintatapa vosi tuntua niin vapauttavalta, mutta niin siinä minun kohdallani kävi - aloin lukea kirjaa kapinallisesti sekalaisessa järjestyksessä.
Teos on hyvin mielenkiintoinen lukuisine kertomuksineen: oli hauskaa lukea erilaisten ihmisten näkökulmia, joissa painottuivat erilaiset asiat riippuen esimerkiksi henkilön ammatista ja musiikkimieltymyksistä. Minua kiehtoivat erityisen paljon Sibeliuksen kahden lapsenlapsenlapsen, Jaakko Ilveksen sekä Janne Virkkusen kertomukset, sillä heillä oli kummallakin jonkin verran muistoja säveltäjämestarista itsestään sekä hänen kodistaan Ainolasta sen ollessa vielä asutettuna.
Minä & Sibelius sai minut pohtimaan omaa suhdettani säveltäjään - tästä inspiroituneena kirjoitinkin vastuullani olleen kahdeksannen luukun kirjabloggajien joulukalenteriin. Pohdiskelu herätti minussa monia nukuksissa olleita, rakkaita muistoja Sibeliukseen ja hänen musiikkiinsa liittyen. Minä & Sibelius on otollista luettavaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Sibeliuksesta ja kuulemaan näkökulmia, jotka heijastelevat säveltäjää nykypäivään.
Kirja sisältää 19 henkilön kertomukset suhteestaan Suomen kuuluisimpaan säveltäjään sekä paljon kuvamateriaalia Sibeliuksesta sekä hänen töistään. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin musiikin ammattilaiset sekä harrastelijat, tutkijat ja mahtuu mukaan myös pari Sibeliuksen jälkeläistä.
Minä & Sibelius on poikkeuksellinen teos lukemistossani, sillä sitä ei tarvitse lukea orjallisesti alusta loppuun järjestyksessö, vaan luettavan näkökulman voi valita senhetkisen mieltymyksensä mukaan. En olisi uskonut, että tällainen toimintatapa vosi tuntua niin vapauttavalta, mutta niin siinä minun kohdallani kävi - aloin lukea kirjaa kapinallisesti sekalaisessa järjestyksessä.
Teos on hyvin mielenkiintoinen lukuisine kertomuksineen: oli hauskaa lukea erilaisten ihmisten näkökulmia, joissa painottuivat erilaiset asiat riippuen esimerkiksi henkilön ammatista ja musiikkimieltymyksistä. Minua kiehtoivat erityisen paljon Sibeliuksen kahden lapsenlapsenlapsen, Jaakko Ilveksen sekä Janne Virkkusen kertomukset, sillä heillä oli kummallakin jonkin verran muistoja säveltäjämestarista itsestään sekä hänen kodistaan Ainolasta sen ollessa vielä asutettuna.
Minä & Sibelius sai minut pohtimaan omaa suhdettani säveltäjään - tästä inspiroituneena kirjoitinkin vastuullani olleen kahdeksannen luukun kirjabloggajien joulukalenteriin. Pohdiskelu herätti minussa monia nukuksissa olleita, rakkaita muistoja Sibeliukseen ja hänen musiikkiinsa liittyen. Minä & Sibelius on otollista luettavaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Sibeliuksesta ja kuulemaan näkökulmia, jotka heijastelevat säveltäjää nykypäivään.
Arvosana: ✮✮✮✮½
P. S. Kävin viime vuoden kirjamessuilla kuuntelemassa myös teokseen liittyvän ohjelman, ja siellä haastateltavana olleet teoksen toimittajat huomauttivat kirjan olevan ulkonäkönsä osalta erinomainen kahvipöytäjulkaisu. Olen samaa mieltä - kirjaa kelpaisi totisesti pitää näytillä kahvi- tai sohvapöydällä!
P. S. Kävin viime vuoden kirjamessuilla kuuntelemassa myös teokseen liittyvän ohjelman, ja siellä haastateltavana olleet teoksen toimittajat huomauttivat kirjan olevan ulkonäkönsä osalta erinomainen kahvipöytäjulkaisu. Olen samaa mieltä - kirjaa kelpaisi totisesti pitää näytillä kahvi- tai sohvapöydällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti