torstai 31. tammikuuta 2019

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 8)

©Hande
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi
WSOY 2006

Jälleen kerran ajan kuluminen yllättää minut: on kulunut puoli vuotta edellisestä klassikkohaasteesta. Itselleni jo perinteeksi muodustunut Kirjabloggaajien klassikkohaaste järjestetään jo kahdeksatta kertaa. Kun Tarukirja-blogissa ilmoitettiin seuraavasta haasteesta, en lähtenyt mukaan heti, sillä blogini hiljaisuuden vuoksi pohdin, jaksanko tai ehdinkö ottaa siihen osaa. Päätin lopulta, etten halua jättää ainakaan tätä haastetta väliin. Jouduin miettimään neljännen osallistumiskertani klassikkoa hetken, mutta päädyin melko pian Pikku Prinssiin: sitä siteerataan kaikkialla ja monet ihmiset rakastavat sitä, joten halusin vihdoinkin tutustua teokseen.

Eräs lentäjä joutuu tekemään hätälaskun Saharan erämaahan lentokoneensa moottorivian takia. Yrittäessään korjata kulkuneuvoaan karussa ja vaarallisessa ympäristössä lentäjä kohtaa Pikku Prinssin. Päivien kuluessa Prinssi alkaa kertoa tarinaansa ja käy ilmi, että tämä on kotoisin asteroidilta B612. Hän on ennen Maahan saapumistaan tutustunut kuuteen muuhun tähteen ja kohdannut niissä hyvin erilaisia henkilöitä. Lentäjä ystävystyy yksinäisen Prinssin kanssa ja kuuntelee tämän vaiheista samalla, kun yrittää korjata koneensa ennen kuin juomavesi loppuu.
Ensimmäisenä iltana nukahdin hiekalle tuhannen kilometrin päässä lähimmiltä asutuilta seuduilta. Olin yksinäisempi kuin haaksirikkoinen lautallaan keskellä valtamerta. Voitte siis kuvitella hämmästykseni, kun aamunkoitossa hupaisa pieni ääni herätti minut. Se sanoi:
- Ole hyvä ja piirrä minulle lammas!
- Mitä!
- Piirrä minulle lammas...
Hypähdin pystyyn kuin salamaniskusta. Hieroin silmiäni. Katselin. Ja näin aivan ihmeellisen pikkumiehen, joka tarkasteli minua vakavana.
Luin kirjan nopeasti ja kannen sulkemisen jälkeen minulle jäi hämmentynyt olo: tätäkö kirjaa kaikki ovat ylistäneet maasta taivaisiin? Ymmärsin kyllä kirjan idean lapsuuden ihannoinnista ja aikuisten maailman kyseenalaistamisesta, mutta minusta kirja yritti olla nokkelampi kuin mitä se olikaan. Siinä oli ihan hyviä pohdintoja ja havaintoja, mutta ne jäivät irralliksi muuhun tarinaan nähden. Lisäksi tarina eteni töksähdelleen, eikä kertaakaan napannut minua mukaansa. Sanoisin teoksen jättävän myös joitakin asioita liian avonaiseksi, jos tämä on lapsille suunnattu kirja. En ole asiasta aivan varma lukemani perusteella.

Ei kirjan lukeminen ollut kuitenkaan tervanjuontia: sen pystyi lukemaan nopeasti, vaikka todennäköisesti asiaan vaikutti teoksen lyhyys. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia: Prinssi on itsessään melko sympaattinen hahmo ja hänessä yhdistyy lapsekkuus sekä mielen vanhuus. Matkatessaan ympäri universumia hän oivaltaa monia asioita ihmisyydestä, mutta nämä oivallukset eivät tehneet minuun suurta vaikutusta potentiaalistaan huolimatta. Lisäksi Prinssin toiminta on välillä sen verran epäjohdonmukaista juonta ajatellen, etteivät hänen persoonansa hyvät puolet poistaneet hämmennystäni.

Minun on hyvin vaikeaa kirjoittaa Pikku Prinssistä, sillä se ei herättänyt minussa kovinkaan paljon ajatuksia. Kokonaisuus jäi valjuksi, enkä tuntenut lukemisen jälkeen yhtään mitään. Kirjan alkupuolen taustoitus romaanin synnystä ja Antoine de Saint-Exupéryn elämästä oli kyllä ihan mielenkiintoinen, muttei korvannut itse tarinan mitäänsanomattomuutta. Mielestäni teoksen yksittäiset lainaukset erilaisissa asiayhteyksissä ovat vaikuttavampia kuin varsinainen tarina. Kyllä tämä klassikko oli ihan luettava, mutta minusta se on yliylistetty - koin tulleeni puijatuksi. Sainpahan kuitenkin teoksen listaltani roikkumasta.

Arvosana: ✮✮✮

P. S. Teos sopii viimevuotisen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38: kirjan kannessa on kulkuneuvo.
Lisäksi sain sillä kuitattua tämänvuotisen haasteen kohdan 25: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.


10 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän joskus aikoja sitten enkä minäkään siihen varauksetta ihastunut, vaikka pidin kyllä. Mielestäni kirja oli melko epätasainen siinä mielessä, että siinä oli tosiaan joitakin hyvinkin kauniita kohtauksia (esim. kettu!) ja ajatuksia, mutta toisinaan se oli lähinnä lattea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä: kirjassa tosiaan oli yksittäisiä kauniita kohtauksia ja mietelmiä, mutta siinä se sitten olikin. Lattea on erittäin osuva sana tässä yhteydessä!

      Poista
  2. Kiitos postauksesta, mainio aitoudessaan! Ja terävä analyysissään. Muistan lukeneeni tämän vähän samoin ajatuksin, ei terävyydessään vaan hämmentyneisyydessään. Mitähän mahtaisit miettiä Richard Bachin Lokki Joonatanista? Sekin on klassikko kuulemma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, mukavaa kuulla, että se miellytti. :) Sitä oli erittäin haastavaa kirjoittaa - minulle on hankalinta kirjoittaa teoksista, jotka ovat "ihan ok"-materiaalia.
      Olen miettinytkin, että voisin jossain vaiheessa lukea tuon Lokki Joonatanin. Tosin seuraavaan klassikkohaasteeseen olen jo kirjan päättänyt, mutta voihan tuon lisätä jonoon. :D

      Poista
  3. Symppis satukirja. Tämä oli pitkään ainakin kolme vuotta yöpöydälleni, sillä kirjan kappaleita oli ihana kerrata. Kirja oli siis minun yöpöytäkirja. Lisäksi tykkään kuvituksesta valtavan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kyllä kuvituksesta: se on hauskan lapsenomaista. Kiitos kokemuksestasi: on mielenkiintoista kuulla, millaisia vaikutuksia yhdellä kirjalla on kanssaihmisiin. :)

      Poista
  4. Kaikki ei aina kolahda kohdalle. Pikku prinssi on ollut yksi lempikirjojani siitä alkaen, kun se koulussa luetettiin. Varmaan juuri niiden joidenkin paljon lainattujen kohtien takia, mutta minusta kirjassa on joitain mainioita luonnehdintoja ihmisluonnosta ja ystävyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, miten ainakin enimmäkseen kirjamaailmassa voi olla toisten kanssa eri mieltä täysin rauhanomaisesti. Hauskaa, että tykästyit kirjaan koulussa luettamisen myötä: olen huomannut, että monet kirjasta pitävät ovat koulussa vieroksuneet teosta ja rakastuneet siihen myöhemmin.

      Poista
  5. Kirjakokemukseen vaikuttavat niin monet asiat! Minulle tämä kirja on muisto: isän kainalossa kuunneltua ja katseltua kirjamaailmaa.on hyvin todennäköistä, ettei kirja kolahtaisi minuun aikuisiällä, vaan en voi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon muiston myötä kirjalla on varmasti suuri tunnearvo! :) Itsellenikin ovat jääneet sellaiset kirjat vahvasti mieleen, joita vanhemmat ovat minulle lukeneet.

      Poista