 |
| ©Hande |
Otava 2018
Aloitan vuoden 2019 rästitekstien kirjoittamisella, kun minulta nyt löytyy siihen voimia. Törmäsin viime syyskuun loppupuolella sattumalta tähän kirjaan haahuillessani kirjakaupassa. Huomioni kiinnittivät kaunis, violetti kansi sekä kirjailijan ja kirjan nimet. Takakannen tutkailu ja mainoslause "Downton Abbey kohtaa Agatha Christien" saivat minut pyytämään romaanista arvostelukappaletta. Kiitokset kunstantajalle.
Mitfordin murhat yhdistää faktan ja fiktion toisiinsa. Louisa Cannon, köyhä lontoolaistyttö, onnistuu saamaan lastenhoitajan paikan Mitfordin perheen maalaiskartanosta. Suurehkon sisaruskatraan kaitsemisesta koostuva arki täyttyy jännityksellä, kun Louisa päätyy perheen esikoisen, Nancyn, kanssa selvittämään Florence Nightingale Shoren murhaa. Louisa on fiktiivinen hahmo, mutta Mitfordit elivät oikeasti ja Florence Nightingale Shoren murha on todellinen rikos, joka on edelleen jäänyt vaille ratkaisua.
En aio kuitenkaan tyrmätä tyystin Downton Abbeyn luojan veljentyttären rikosromaania, sillä siinä on vahvuutensakin. Teos sijoittuu 1920-luvun alkuun ja sen ajankuva on onnistunutta: vahva luokkajako, ensimmäisen maailmansodan jättämät arvet sekä niiden vaikutukset ihmisten elämään piirtyivät silmieni eteen elävästi mielikuvitukseni ja tarinan juonen yhteisvaikutuksesta. Pidin myös kirjan henkilöhahmoista, jotka olivat kaikki omanlaisiaan persoonia.
Mitfordin murhat yhdistää faktan ja fiktion toisiinsa. Louisa Cannon, köyhä lontoolaistyttö, onnistuu saamaan lastenhoitajan paikan Mitfordin perheen maalaiskartanosta. Suurehkon sisaruskatraan kaitsemisesta koostuva arki täyttyy jännityksellä, kun Louisa päätyy perheen esikoisen, Nancyn, kanssa selvittämään Florence Nightingale Shoren murhaa. Louisa on fiktiivinen hahmo, mutta Mitfordit elivät oikeasti ja Florence Nightingale Shoren murha on todellinen rikos, joka on edelleen jäänyt vaille ratkaisua.
Ei kestänyt kauan, kun junailija puhalsi viimeisen vihellyksen. Juna lähti liikkeelle ensin hitaasti ja lisäsi sitten vauhtia tasaisesti kunnes oli saavuttanut täyden nopeutensa ensimmäiseen tunneliin tullessaan. Se oli viimeinen kerta, kun kukaan näki Florence Nightingale Shoren elossa.Teoksen idea on erittäin kutkuttava, mutta valitettavasti toteutus ei lunastanut kaikkia odotuksiani. Juoni etenee turhankin hitaasti: en kaipaa lukemistoltani vauhtia ja alituista toimintaa, mutta välillä kirjan kerronta suorastaan laahasi. Luinkin romaania melko pienissä pätkissä, sillä ajoittain sen kahlaaminen alkoi kyllästyttää pienehköstä sivumäärästä huolimatta. Lisäksi tarina oli hyvin kliseinen ja arvasin ennalta monet tulevista käänteistä harhautusyrityksistä huolimatta. Minusta on mukavaa osua dekkarien mysteerejä ratkoessani oikeaan, mutta tällä kertaa vastaukset tulivat mieleeni liian helposti.
En aio kuitenkaan tyrmätä tyystin Downton Abbeyn luojan veljentyttären rikosromaania, sillä siinä on vahvuutensakin. Teos sijoittuu 1920-luvun alkuun ja sen ajankuva on onnistunutta: vahva luokkajako, ensimmäisen maailmansodan jättämät arvet sekä niiden vaikutukset ihmisten elämään piirtyivät silmieni eteen elävästi mielikuvitukseni ja tarinan juonen yhteisvaikutuksesta. Pidin myös kirjan henkilöhahmoista, jotka olivat kaikki omanlaisiaan persoonia.
Oli niin kauan siitä, kun oli ollut lupa olla onnellinen koko illan; tänä iltana suru oli kielletty ja ajatukset liikkuivat edessä olevissa tunneissa, jotka lupasivat paikata murtuneet elämät.Mitfordin murhat ei ollut aivan sitä, mitä ensinäkemältä oletin, mutta se oli viihdyttävää välilukemista Lemaitren rankan teoksen jälkeen. Todellisen rikoksen liittäminen fiktiiviseen kertomukseen on mielestäni kiehtovaa ja tarinan hahmojen vaiheet kiinnostivat sen verran paljon, että todennäköisesti luen myös seuraavan osan, jos se suomennetaan.
Arvosana: ✮✮✮
P. S. Teos sopii vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28: sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.
P. S. Teos sopii vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28: sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti