 |
| ©Hande |
DC Comics 2009
Noin kaksi vuotta sitten ystäväni, joka on myös Batman-fani, lainasi minulle Loebin Hush-sarjakuvan ja kertoi sen olevan todella hyvä. Hän oli totisesti oikeassa, joten päätin hankkia teoksen itselleni, kunhan sille päälle sattuisin. Kaksi kuukautta sitten törmäsin verkkokirjakaupassa alennusmyyntiin, joka kattoi kaupan koko valikoiman - siitä muistui mieleeni päätökseni ja tilasin kirjan. Minulla on kesken kaksi paksua romaania, joiden välissä aloin lukea tätä sarjakuvaa uudestaan.
Gothamissa vallitsee kaaos, kun kaupungin rikolliset pyrkivät yksi kerrallaan ajamaan Batmanin elämän raiteiltaan. Myöhemmin käy ilmi, etteivät konnien hyökkäykset ole vain sattumanvaraisia iskuja, vaan lankoja pitää käsissään mystinen, kasvonsa siteillä peittävä hahmo. Yön ritarin on laitettava kaikkensa peliin selvittääkseen piinaajansa henkilöllisyyden ja pysäyttääkseen tämän.
Sarjakuva imaisi mukaansa alusta lähtien: ensin sitä vain ihmettelee, mitä oikein tapahtuu, mutta myöhemmin mysteerin runko paljastuu ja oma aivotyöskentely sen ratkaisemiseksi alkaa. Hushissa on mukana runsas joukko jo entuudestaan tuttuja rikollisia sekä Batmanin liittolaisia, mikä lisää tarinan kiinnostavuutta. On kiinnostavaa nähdä myös sellaisia konnia sekä Yön ritarin apureita, jotka eivät välttämättä esiinny sarjakuvissa kovin usein. Erityisesti Batmanin liittolaisten mukana olo tuo juoneen lisäsyvyyttä, sillä lukija pääsee näkemään Gothamin puolustajien ryhmädynamiikkaa.
Teoksen on kuvittanut Jim Lee, joka on lunastanut paikkansa sarjakuvapiirtäjäsuosikkieni joukossa viimeistään luettuani Hushin ensimmäisen kerran. Leen kynän jälki on hyvin yksityiskohtaista ja lumoavaa, joskin ajoittain hiukan yliampuvaa - hänen tapauksessaan se on kuitenkin anteeksiannettavissa. Kirjan kuvitusta jää ihailemaan pidemmäksikin aikaa, jotta huomaisi varmasti kaiken. Myös hahmot miellyttävät silmää - häpeäkseni minun on tunnustettava, että tuijotin erityisen hartaasti miespuolisten Batmanin vihollisten kuvia. Olenkin leikkimielisesti tuskastellut sitä, miten Jim Lee piirtää "aivan liian hyvännäköisiä pahiksia".
Kertomuksen juoni on hyvin ovela: se tarjoaa paljon mahdollisia vihjeitä, mutta onnistuu pitämään lukijan silti hämärän peitossa. Vaikka olenkin melko taitava arvoitusten ratkaisija, en saanut ensimmäisellä lukukerralla millään kaikkia palasia kohdalleen, ennen kuin ratkaisu tuotiin aivan silmieni eteen. Tällä lukukerralla ihailin entistä enemmän Loebin kykyä pitää merkittäviä juonenkäänteitä salassa viime hetkille asti. Minuun vetoaa myös, miten paljon asioita on otettava huomioon keksiäkseen kaiken itse - vastaukset eivät ole liian helppoja.
Hush on erinomainen sarjakuva, joka esittelee uuden, kiinnostavan kelmin sekä tarjoaa herkullisen mysteerin, jonka lopputulosta ei arvaa ensimmäisten sivujen aikana. Kertomus on saanut jatkoa eri tekijöiltä, ja olen lukenut niistä kaksi. Tahtoisin kuitenkin lukea ne uudestaan ja jatkaa myöhempiinkin osiin, sillä tämän sarjakuvan lukeminen muistutti minulle, miten paljon sen maailmasta pidän.
Gothamissa vallitsee kaaos, kun kaupungin rikolliset pyrkivät yksi kerrallaan ajamaan Batmanin elämän raiteiltaan. Myöhemmin käy ilmi, etteivät konnien hyökkäykset ole vain sattumanvaraisia iskuja, vaan lankoja pitää käsissään mystinen, kasvonsa siteillä peittävä hahmo. Yön ritarin on laitettava kaikkensa peliin selvittääkseen piinaajansa henkilöllisyyden ja pysäyttääkseen tämän.
Sarjakuva imaisi mukaansa alusta lähtien: ensin sitä vain ihmettelee, mitä oikein tapahtuu, mutta myöhemmin mysteerin runko paljastuu ja oma aivotyöskentely sen ratkaisemiseksi alkaa. Hushissa on mukana runsas joukko jo entuudestaan tuttuja rikollisia sekä Batmanin liittolaisia, mikä lisää tarinan kiinnostavuutta. On kiinnostavaa nähdä myös sellaisia konnia sekä Yön ritarin apureita, jotka eivät välttämättä esiinny sarjakuvissa kovin usein. Erityisesti Batmanin liittolaisten mukana olo tuo juoneen lisäsyvyyttä, sillä lukija pääsee näkemään Gothamin puolustajien ryhmädynamiikkaa.
Teoksen on kuvittanut Jim Lee, joka on lunastanut paikkansa sarjakuvapiirtäjäsuosikkieni joukossa viimeistään luettuani Hushin ensimmäisen kerran. Leen kynän jälki on hyvin yksityiskohtaista ja lumoavaa, joskin ajoittain hiukan yliampuvaa - hänen tapauksessaan se on kuitenkin anteeksiannettavissa. Kirjan kuvitusta jää ihailemaan pidemmäksikin aikaa, jotta huomaisi varmasti kaiken. Myös hahmot miellyttävät silmää - häpeäkseni minun on tunnustettava, että tuijotin erityisen hartaasti miespuolisten Batmanin vihollisten kuvia. Olenkin leikkimielisesti tuskastellut sitä, miten Jim Lee piirtää "aivan liian hyvännäköisiä pahiksia".
Kertomuksen juoni on hyvin ovela: se tarjoaa paljon mahdollisia vihjeitä, mutta onnistuu pitämään lukijan silti hämärän peitossa. Vaikka olenkin melko taitava arvoitusten ratkaisija, en saanut ensimmäisellä lukukerralla millään kaikkia palasia kohdalleen, ennen kuin ratkaisu tuotiin aivan silmieni eteen. Tällä lukukerralla ihailin entistä enemmän Loebin kykyä pitää merkittäviä juonenkäänteitä salassa viime hetkille asti. Minuun vetoaa myös, miten paljon asioita on otettava huomioon keksiäkseen kaiken itse - vastaukset eivät ole liian helppoja.
Hush on erinomainen sarjakuva, joka esittelee uuden, kiinnostavan kelmin sekä tarjoaa herkullisen mysteerin, jonka lopputulosta ei arvaa ensimmäisten sivujen aikana. Kertomus on saanut jatkoa eri tekijöiltä, ja olen lukenut niistä kaksi. Tahtoisin kuitenkin lukea ne uudestaan ja jatkaa myöhempiinkin osiin, sillä tämän sarjakuvan lukeminen muistutti minulle, miten paljon sen maailmasta pidän.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
P. S. Minulle "lähipäivinä" taitaa olla nykyisin melko lavea käsite - minulla on ollut kauhea kirjoitusjumi, eikä asiaa ole auttanut se, että luen parhaillaan pääsykokeisiin. Lukutahtini on hidastunut merkittävästi, joten kirjoituksia ei ilmesty ihan hetkeen. Yritän kuitenkin tämän kuukauden aikana lukea loppuun ainakin yhden keskeneräisistä kirjoistani ja kirjoittaa siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti