Homeros: Odysseia

©Hande

Homeros: Odysseia

Otava 2012

Kerro minulle Runotar, älykkäästä miehestä joka harhaili kauan hävitettyään Troian pyhän kaupungin; joka näki monien kansain asuinsijat ja tutustui ihmisten tapoihin; joka merellä koki monet vaivat taistellessa henkensä edestä ja yrittäessään johtaa miehensä kotiin.

Antiikin Kreikan mytologia on yksi suosikkiaiheistani historian saralla. Mytologia on tunnettu lukuisista sankaritarinoistaan, ja yksi mieltäni eniten kiinnostaneista on Odysseuksen pitkittynyt kotimatka Troijan sodan päätyttyä. Muistan katsoneeni pienenä animaatiosarjan aiheesta ja ostin tämän kirjankin muutama vuosi sitten. Päätin osallistua Klassikkojen lumoissa-blogin Läpi historian-lukuhaasteeseen, joten Odysseian lukemalla sain kuitattua antiikki-osion.

Odysseia on koottu aikoinaan runolaulelmista. Alunperin tarina on esitetty heksametrisessä runomitassa, mutta omistamani versio on Pentti Saarikosken käännös, jossa runomitasta on luovuttu. Saarikosken suomennos on proosamuotoinen, mutta se tuntuu silti runolliselta ja käännöksessä on käytetty hyväksi vanhahtavaa kieltä, mikä lisää teoksen tunnelmallisuutta.

Tarina itsessään on kiinnostava: minuun on aina tehnyt vaikutuksen tieto, että Odysseus käyttää enemmän älyään kuin voimiaan selvitäkseen erilaisista hankaluuksista, joihin hän miehistöineen joutuu. Matkan varrella tutustutaan moniin kiehtoviin taruolentoihin sekä pelottaviin hirviöihin - ja mikä parasta, kreikkalaisen taruston suosikkijumalallani Pallas Athenella on suuri rooli tarinassa.

Odysseia auttaa kurkistamaan länsimaisen kulttuurin alkulähteille ja se on mielestäni yksi antiikin Kreikan kiintoisimmista sankaritaruista. Oli mukavaa lukea vihdoinkin kertomus alkuperäisessä muodossaan eikä tiivistelmänä tietokirjan sivuilta. Nostan myös hattua Saarikosken toimivalle käännökselle - tehtävä on ollut taatusti kaikkea muuta kuin helppo.

Arvosana: ✮✮✮✮