 |
| ©Hande |
J. K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat
Tammi 2009
Viikko sitten kuulin uutisen, joka repi jotakin rikki sisältäni: Alan Rickman, suosikkinäyttelijäni, kuoli vain 69-vuotiaana syöpään. En yleensä reagoi julkisuuden henkilöiden poismenoihin kovin vahvasti, mutta nyt en voinut välttyä itkulta. Uutisen levittyä Hyllytontun höpinöitä-blogiin ilmaantui Okklumeus-lukuhaaste. Päätin osallistua Rickmanin muistoksi, sillä taikajuomien professori Severus Kalkaros miehen kenties kuuluisin rooli. Luin Potter-saagan viime vuonna, mutta ajattelin palata sarjan "oheislukemiston" pariin.
Sain Siuntio Silosäkeen tarinat syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani vuonna 2009. Olen tainnut lukea kirjan kerran aikaisemmin, mutten muistanut satujen sisältöä yhtä lukuunottamatta. Teos sisältää viisi velhomaailman satua: Velho ja pomppiva pata, Oiva Onnen alkulähde, Tietäjän karvainen sydän, Tanili Kanilin käkättävä kanto sekä Tarina kolmesta veljeksestä. Mukana on lisäksi Tylypahkan noitien ja velhojen koulun rehtorin Albus Dumbledoren kommentit jokaisesta sadusta.
Silosäkeen tarinoiden rakenne on hyvin samantyyppinen kuin perinteisissä "jästimaailman" saduissa: kerrotaan tilanne, esitellään henkilöhahmot, jotka kohtaavat ongelman - lopulta tilanne ratkeaa sisältäen jonkin opetuksen. Tuttuuden lisäksi tarinoissa oli kuitenkin lapsuudestani totuttuihin satuihin verrattuna uudenlaisia elementtejä, kuten taikovat päähenkilöt sekä nykymaailmaan soveliaampia opetuksia sekä tietenkin satuihin liittyvät kommentit.
Suurin osa saduista oli tunnelmaltaan pirteitä, mutta pari tarinaa toi minulle mieleen selkäpiitä karmivat, alkuperäiset Grimmin sadut. Ensimmäisenä ajattelin, etten lukisi sellaisia tarinoita ainakaan kovin pienille lapsille, vaikka muuten nämä tarinat sopisivat oikein hyvin iltasaduiksi.
Minulle kirjan mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin Dumbledoren huomautukset saduista. Ne sisälsivät oivaltavaa analyysiä sekä taustatietoa saduista ja niiden kirjoittajasta, Siuntio Silosäkeestä. Tulin itsekin pohtineeksi tarinoita melko paljon ja huomasin ajatelleeni ainakin osittain samoja asioita kuin Tylypahkan rehtori. Minusta on mukavaa tonkia pintaa syvemmältä, kun saduista on kyse: ne vaikuttavat rakenteeltaan ja juonenkulultaan kovin yksinkertaisilta, mutta tosiasiassa ne sisältävät tärkeitä opetuksia, antavat tietoja aikansa kulttuurista sekä saattavat kätkeä sisäänsä jopa poliittisia kannanottoja.
Jälleen kerran, en voi muuta kuin ihailla vaivaa, jota J. K. Rowling on nähnyt luodessaan monien, myös minun, rakastaman taikamaailman. Siuntio Silosäkeen tarinat on ihana lisä noitien ja velhojen maailmasta kertovaan saagaan. Se on myös oivallinen ponnahduslauta seuraaviin, Harry Potterin maailmasta lisätietoa antaviin kirjoihin.
Sain Siuntio Silosäkeen tarinat syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani vuonna 2009. Olen tainnut lukea kirjan kerran aikaisemmin, mutten muistanut satujen sisältöä yhtä lukuunottamatta. Teos sisältää viisi velhomaailman satua: Velho ja pomppiva pata, Oiva Onnen alkulähde, Tietäjän karvainen sydän, Tanili Kanilin käkättävä kanto sekä Tarina kolmesta veljeksestä. Mukana on lisäksi Tylypahkan noitien ja velhojen koulun rehtorin Albus Dumbledoren kommentit jokaisesta sadusta.
Silosäkeen tarinoiden rakenne on hyvin samantyyppinen kuin perinteisissä "jästimaailman" saduissa: kerrotaan tilanne, esitellään henkilöhahmot, jotka kohtaavat ongelman - lopulta tilanne ratkeaa sisältäen jonkin opetuksen. Tuttuuden lisäksi tarinoissa oli kuitenkin lapsuudestani totuttuihin satuihin verrattuna uudenlaisia elementtejä, kuten taikovat päähenkilöt sekä nykymaailmaan soveliaampia opetuksia sekä tietenkin satuihin liittyvät kommentit.
Suurin osa saduista oli tunnelmaltaan pirteitä, mutta pari tarinaa toi minulle mieleen selkäpiitä karmivat, alkuperäiset Grimmin sadut. Ensimmäisenä ajattelin, etten lukisi sellaisia tarinoita ainakaan kovin pienille lapsille, vaikka muuten nämä tarinat sopisivat oikein hyvin iltasaduiksi.
Minulle kirjan mielenkiintoisinta antia olivat kuitenkin Dumbledoren huomautukset saduista. Ne sisälsivät oivaltavaa analyysiä sekä taustatietoa saduista ja niiden kirjoittajasta, Siuntio Silosäkeestä. Tulin itsekin pohtineeksi tarinoita melko paljon ja huomasin ajatelleeni ainakin osittain samoja asioita kuin Tylypahkan rehtori. Minusta on mukavaa tonkia pintaa syvemmältä, kun saduista on kyse: ne vaikuttavat rakenteeltaan ja juonenkulultaan kovin yksinkertaisilta, mutta tosiasiassa ne sisältävät tärkeitä opetuksia, antavat tietoja aikansa kulttuurista sekä saattavat kätkeä sisäänsä jopa poliittisia kannanottoja.
Jälleen kerran, en voi muuta kuin ihailla vaivaa, jota J. K. Rowling on nähnyt luodessaan monien, myös minun, rakastaman taikamaailman. Siuntio Silosäkeen tarinat on ihana lisä noitien ja velhojen maailmasta kertovaan saagaan. Se on myös oivallinen ponnahduslauta seuraaviin, Harry Potterin maailmasta lisätietoa antaviin kirjoihin.
Arvosana: ✮✮✮✮
Minä taas en pitänyt Dumbledoren selityksistä :) Näin sitä on monta mieltä Alan rickmanin kuolema kolautti minuakin. Itse aion lukea sarjan uudelleen haastetta varten.
VastaaPoistaMeitä on moneen junaan, vai miten se vanha kansa sanookaan. :D
PoistaInnostuin osallistumaan niin moneen haasteeseen tämän lisäksi, että jätän sarjan suosiolla väliin - ellei sitten käy niin hyvin, että aikaa jää vielä muiden lukemisien ja arkikiireiden lomassa.
Oi, minun onkin pitänyt lukea Siuntio silosäkeen tarinat uudestaan ja nyt muistui taas mieleen. Luin viime vuoden lopulla Potterit toista kertaa ja tarkoitukseni oli lukea Silosäkeen tarinat ennen Kuoleman varjeluksia, mutta en lopulta jaksanut hakea sitä kirjastosta (laiska minä).
VastaaPoistaPitäisi muistaa kirjastossa käydessä lainata se vielä. En muistanutkaan että siinä on nuo Dumbledoren kommentitkin!
En muistanut minäkään niitä huomautuksia ennen kuin nappasin kirjan hyllystä ja luin takakannen. :D Itseltä löytyvät nämä sopivasti omasta hyllystä, niin ei ole tarvinnut kamppailla itsensä kanssa mennäkseni kirjastoon - tosin kun aion lukea vielä Ihmeotukset sekä Huispaus kautta aikojen-kirjan, niin silloin on jaksettava astua ulos kotikolosta, sillä niitä minulla ei ole omana.
PoistaHaha, ne minulta sitten taas löytyy :D
PoistaAlkuvuosi on vienyt monta hienoa taiteilijaa :( ... Sinulle olisi blogissani pieni haaste, http://mustienkansienmetsa.blogspot.fi/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html
VastaaPoistaNiin on - hirvittää, miten tiuhaan tahtiin on tullut suru-uutisia.. :(
PoistaKiitos haasteesta! Yritän tehdä sen viimeistään huomenna.^^