Gummerus 1994
Holokaustiin liittyvät tarinat ovat jostain syystä vetäneet minua aina puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Katsoin useampi vuosi sitten Steven Spielbergin ohjaaman ja Liam Neesonin tähdittämän elokuvan Schindlerin lista ja rakastuin siihen. Tajusin vasta myöhemmin elokuvan pohjaavan kirjaan - minulla kävi tuuri ja löysin sen Helsingin kirjamessujen antikvariaattipuolelta vuonna 2011. Vasta nyt innostuin aiheesta uudestaan ja poimin teoksen luettavakseni.
Schindlerin lista on kirjoitettu proosamuodossa, mutta se rakentuu silti faktojen varaan. Keneally on hyödyntänyt muun muassa Schindlerin itsensä haastatteluja, kirjallista lähdemateriaalia sekä keskustelujaan joidenkin "Schindlerjudeneiden" (liikemiehen pelastamille juutalaisille annettu nimitys) kanssa. Kirjassa myös mainitaan, jos jotkut tapahtumat ovat vahvistamattomia huhuja tai silkkaa spekulaatiota. Keneallyn kerrontatyyli on koruton, mutta se sopii hyvin näin vakavamieliseen aiheeseen. Teksti ei ole puisevaa, ja kiinnostus jatkoa kohtaan säilyy koko kirjan ajan.
Teos seuraa myös muutaman Schindlerin pelastaman juutalaisen vaiheita toisen maailmansodan aikana. Ajoittain tarinassa siirrytään henkilöstä toiseen niin äkkiä, että rakenne muuttuu hiukan sekavaksi - juonen seuraaminen ei tuottanut kuitenkaan minulle erityisen suurta päänvaivaa. Lisäksi nämä tarinat ovat merkittäviä, koska ne antavat tilanteesta paremman kokonaiskuvan ja auttavat ymmärtämään sekä holokaustin kauheuden että Schindlerin tekojen merkityksen.
Kirja antaa Oskar Schindleristä objektiivisen kuvan: hänestä ei yritetä tehdä pyhimystä hyvien tekojensa tähden, vaan hänen persoonastaan tuodaan esille niin hyvät kuin huonotkin puolet. Hän oli kova juomaan ja pelaamaan uhkapelejä eikä hän ollut uskollinen aviomies. Vaikka tämä rikkookin myytin sankareista hyveellisinä henkilöinä, Schindler oli ehdottomasti sankari vikoineen kaikkineen - toisin sanoen, hän oli ihminen siinä missä me muutkin.
Schindlerin listan kerronnan koruttomuus takaa sen, että kirja oli minulle voimakas lukukokemus. Asioiden selostaminen juuri sellaisena kuin ne olivat vetoaa tunteisiini: romaanin tapahtumat ovat itsessään niin käsittämättömiä ja vaikuttavia, etteivät ne tarvitse värittämistä tai koristeluja.
Thomas Keneally on kirjoittanut hienon kirjan, josta puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Se muistuttaa kiinnostavasta miehestä, joka pisti omaisuutensa ja henkensä likoon pelastaakseen yli 1000 ihmistä natsien keskitysleireiltä - sellaisen ihmisen sankariteko ansaitsisi tulla muistetuksi vielä tänäkin päivänä.
Arvosana: ✮✮✮✮½
Nyt Schindler korotti ääntään. Hän oli kuin mies, joka julistaa julkisesti jotain fysiikan periaatetta. "Hän ei tapa teitä, siihen hän pitää teistä liikaa, hyvä Helen. Hän pitää teistä niin paljon, että hän ei anna teidän käyttää käsivarsinauhaakaan. Hän ei halua kenenkään tietävän, että hän pitää juutalaisesta. Hän ampui sen naisen, koska tämä ei merkinnyt hänelle mitään. Nainen oli vain yksi joukosta, hän ei ärsyttänyt eikä miellyttänyt komendanttia. Mutta te... tietenkään hänen käytöksensä ei ole asianmukaista. Mutta sellaista on elämä.'"
-- Herra Schindler näytti ymmärtävän että hän typertyi. Herra Schindler yritti rohkaista. Hän tulee uudelleen tapaamaan Helen-neitiä. Hän koettaa saada Helen-neidin pois. Pois? Lena kysyi. Pois huvilasta, herra Schindler selitti; tehtaaseeni, hän sanoi. Varmaan te olette kuullut minun tehtaastani. Minulla on emali-tavaratehdas.Thomas Keneallyn romaani kertoo tositarinan Oskar Schindleristä (1908-1974), saksalaisesta liikemiehestä, joka pelasti toisen maailmansodan aikana yli 1100 juutalaisen hengen ottamalla heidät töihin emalitarviketehtaaseensa. Kirjalle myönnettiin Booker-palkinto vuonna 1982.
Schindlerin lista on kirjoitettu proosamuodossa, mutta se rakentuu silti faktojen varaan. Keneally on hyödyntänyt muun muassa Schindlerin itsensä haastatteluja, kirjallista lähdemateriaalia sekä keskustelujaan joidenkin "Schindlerjudeneiden" (liikemiehen pelastamille juutalaisille annettu nimitys) kanssa. Kirjassa myös mainitaan, jos jotkut tapahtumat ovat vahvistamattomia huhuja tai silkkaa spekulaatiota. Keneallyn kerrontatyyli on koruton, mutta se sopii hyvin näin vakavamieliseen aiheeseen. Teksti ei ole puisevaa, ja kiinnostus jatkoa kohtaan säilyy koko kirjan ajan.
Teos seuraa myös muutaman Schindlerin pelastaman juutalaisen vaiheita toisen maailmansodan aikana. Ajoittain tarinassa siirrytään henkilöstä toiseen niin äkkiä, että rakenne muuttuu hiukan sekavaksi - juonen seuraaminen ei tuottanut kuitenkaan minulle erityisen suurta päänvaivaa. Lisäksi nämä tarinat ovat merkittäviä, koska ne antavat tilanteesta paremman kokonaiskuvan ja auttavat ymmärtämään sekä holokaustin kauheuden että Schindlerin tekojen merkityksen.
Kirja antaa Oskar Schindleristä objektiivisen kuvan: hänestä ei yritetä tehdä pyhimystä hyvien tekojensa tähden, vaan hänen persoonastaan tuodaan esille niin hyvät kuin huonotkin puolet. Hän oli kova juomaan ja pelaamaan uhkapelejä eikä hän ollut uskollinen aviomies. Vaikka tämä rikkookin myytin sankareista hyveellisinä henkilöinä, Schindler oli ehdottomasti sankari vikoineen kaikkineen - toisin sanoen, hän oli ihminen siinä missä me muutkin.
Schindlerin listan kerronnan koruttomuus takaa sen, että kirja oli minulle voimakas lukukokemus. Asioiden selostaminen juuri sellaisena kuin ne olivat vetoaa tunteisiini: romaanin tapahtumat ovat itsessään niin käsittämättömiä ja vaikuttavia, etteivät ne tarvitse värittämistä tai koristeluja.
Thomas Keneally on kirjoittanut hienon kirjan, josta puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Se muistuttaa kiinnostavasta miehestä, joka pisti omaisuutensa ja henkensä likoon pelastaakseen yli 1000 ihmistä natsien keskitysleireiltä - sellaisen ihmisen sankariteko ansaitsisi tulla muistetuksi vielä tänäkin päivänä.
Arvosana: ✮✮✮✮½
Jaan kiinnostuksesi tähän aihealueeseen. Leffa oli vaikuttava, ja on hieno juttu, että se ei ole tehnyt kirjalle väkivaltaa. Tämä menee kyllä lukulistalle, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaEipä kestä - suosittelen kirjaa todella lämpimästi. :) Elokuva on onneksi erittäin uskollinen kirjalle ja se on onnistunut siirtämään valkokankaalle teoksen tunnelman.
PoistaVoittanut joskus paras fiktiivinen kirja palkinnon.
VastaaPoista