 |
| ©Hande |
WSOY 1984
Tuo huone oli ollut meidän salaisen elämämme kaiku. Kaikki poissa, kaikki tyhjää. Kurkistaminen nuoruusvuosiini sai minut äkkiä värisemään, ikään kuin olisin yrittänyt suojautua alakuloisuutta vastaan, noiden onnellisten, huolettomien päivien muistoa, jotka nyt olivat menneet.
Ajattelin sitä päivää vuonna 1931, jolloin meistä ensimmäisen kerran tuli rakastavaiset, kun Sonia oli vain seitsemäntoista, kauan ennen kuin kukaan meistä osasi kuvitella onnelisten rauhan päivien päättyvän. Sillä silloin se kaikki alkoi, ja niitä aikoja minä halusin muistaa, noita Douzyn lumottuja päiviä...Se, etten osaa valita missään asiassa vain yhtä suosikkia, taitaa olla sukuvika: kun kysyin äidiltäni, mitä kirjaa hän rakastaa, sain odottaa vastausta monta kuukautta. Lopulta hän nimesi Noel Barberin Jäähyväiset Ranskalle. Äidillä on useampi kirja häneltä, mutta suuri yleisö tuntuu unohtaneen vanhalla iällä kirjailijaksi ryhtyneen, maailmaa matkanneen lehtimiehen. Tämä teos onkin sitten oiva valinta Kirjan vuoden lukuhaasteen toiseksi viimeiseksi kirjaksi.
On melkeinpä huvittavaa, että olen onnistunut valitsemaan yhteen menoon niin monta sota-aiheista teosta - en ole tehnyt sitä tietoisesti. Tämäkin romaani, kuten aiemmin lukemani Schindlerin lista, sijoittuu toiseen maailmansotaan ja osittain sitä edeltävään aikaan. Tarinan keskiössä on ranskanamerikkalainen, sampanjaa valmistava Astellien perhe. Kolmilapsisen perheen esikoinen, Larry, on tarinan kertoja.
Romaani etenee verkkaiseen tahtiin, mutta onnistui pitämään mielenkiintoini yllä loppuun asti. Barberin kerrontatyyli on hyvin kuvailevaa: se on niin täynnä yksityiskohtia, että pystyin näkemään tarinan maisemat ja henkilöt silmieni edessä sekä haistamaan ja maistamaan kuvatut hajut ja maut. Aivan kuin olisin ollut tarinassa paikan päällä, vaikkakin sivustakatsojana.
Kirjassa on mukana monta mielenkiintoista henkilöhahmoa: jokaisella heistä on oma, tarkoin kuvailtu persoonallisuutensa. Osa henkilöistä jäi minulle hiukan etäisiksi, mutta suhtautumiseni johtuu osittain minä-kertojan rajoittavuudesta. Toisaalta kiinnyin paljon useampaankin hahmoon, ja jokaisen keskeisen henkilön vaiheita seurataan kerrontatyylin puitteissa loppuun asti - olin siitä iloinen, sillä minua kiinnosti tietää mitä kaikille kävisi, vaikka osa ei herättänytkään minussa tunteita suuntaan eikä toiseen.
Jäähyväiset Ranskalle on koskettava kertomus Astellien perheenjäsenten satumaisesta elämästä Douzyn linnassa, jonka harmonian toinen maailmansota raa'asti rikkoo. Romaani on myös perheen lasten kasvukertomus nuoruudesta aikuisuuteen sekä heidän ihmissuhteidensa kuvausta. Pidin kirjasta tarkkoine yksityiskohtineen ja kiinnostavine henkilöhahmoineen - niiden ansiosta eläydyin tarinaan vahvasti. Oli myös mielenkiintoista lukea, millaista elämä Ranskassa on ollut, kun se oli Saksan miehitysvallan alla.
Tämän teoksen luettuani mielenkiintoni Noel Barberin muuta tuotantoa kohtaan heräsi. Tulen lukemaan varmasti ainakin vanhempieni kirjahyllyistä löytyvät loputkin Barberin kirjat ja olemaan omalta osaltani nostamassa kirjailijaa pois unohduksen kaivosta.
Arvosana: ✮✮✮✮½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti