 |
| ©Hande |
Tammi 2013
Viime vuoden viimeistä viedään! Tämän jälkeen voinkin sitten paneutua tähän vuoteen - olen kuitenkin lukenut jo yhden kirjan. Kuulin Alice Munron olemassaolosta vasta, kun hänet palkittiin kirjallisuuden Nobelilla vuonna 2013. Kiinnostuin hänen teoksistaan jonkin verran, koska niitä alkoi olla laajemmin esillä Nobel-palkinnon myötä. Ainoa omistamani teos Munrolta sattuu olemaan myös yksi harvoista novellikokoelmistani - en viitsinyt alkaa tähän hätään lukea uudestaan Sherlock Holmes-tarinoita, joten valitsin tämän Kirjan vuoden lukuhaastetta varten.
Hyvän naisen rakkaus koostuu kahdeksasta, pitkähköstä novellista, joiden kaikkien teema on perhe-elämä naisen näkökulmasta. Niissä kuvaillaan tavallisia ihmisiä erilaisissa arkisissa tilanteissa ja tarinat sijoittuvat eri vuosikymmenille, enimmäkseen 1950- ja 1960-luvulle.
Novellit etenevät arkisen tasaisesti, mutta silti niissä tapahtuu paljonkin - nimittäin ihmisten päiden sisällä. Tapahtumat taustalla ovat useimmiten täysin tavallisia, mutta tarinoiden henkilöiden ajatukset voivat lähteä aivan omille urilleen. Ympäristöä ja ihmisiä havainnoidaan tarkasti erilaisissa tilanteissa ja yhteisestä tematiikastaan huolimatta novellit ovat monipuolisia. Osassa tarinoista oli hyvin synkkiäkin aiheita, mutta niitä ei tuotu esille päällekäyvästi. Ne antoivat kuitenkin ajattelemisen aihetta pidemmäksikin aikaa.
Monessa novelleista oli avoin loppu, mikä ei minua haitannut - tosin ajoittain olin aivan ulapalla ja ihmettelin, mitä tarinassa oikein tapahtuu. Se latisti jonkin verran lukuintoani, mutta sain kahlattua kirjan loppuun, eikä se ollut loppujen lopuksi kovin vaikeaa.
Täytyy myöntää, etten rakastunut Alice Munroon Hyvän naisen rakkauden lukemisen myötä. Novellikokoelmalla oli kuitenkin hetkensä ja saatan lukea jossain vaiheessa lisää kirjailijan tuotantoa.
Hyvän naisen rakkaus koostuu kahdeksasta, pitkähköstä novellista, joiden kaikkien teema on perhe-elämä naisen näkökulmasta. Niissä kuvaillaan tavallisia ihmisiä erilaisissa arkisissa tilanteissa ja tarinat sijoittuvat eri vuosikymmenille, enimmäkseen 1950- ja 1960-luvulle.
Novellit etenevät arkisen tasaisesti, mutta silti niissä tapahtuu paljonkin - nimittäin ihmisten päiden sisällä. Tapahtumat taustalla ovat useimmiten täysin tavallisia, mutta tarinoiden henkilöiden ajatukset voivat lähteä aivan omille urilleen. Ympäristöä ja ihmisiä havainnoidaan tarkasti erilaisissa tilanteissa ja yhteisestä tematiikastaan huolimatta novellit ovat monipuolisia. Osassa tarinoista oli hyvin synkkiäkin aiheita, mutta niitä ei tuotu esille päällekäyvästi. Ne antoivat kuitenkin ajattelemisen aihetta pidemmäksikin aikaa.
Monessa novelleista oli avoin loppu, mikä ei minua haitannut - tosin ajoittain olin aivan ulapalla ja ihmettelin, mitä tarinassa oikein tapahtuu. Se latisti jonkin verran lukuintoani, mutta sain kahlattua kirjan loppuun, eikä se ollut loppujen lopuksi kovin vaikeaa.
Täytyy myöntää, etten rakastunut Alice Munroon Hyvän naisen rakkauden lukemisen myötä. Novellikokoelmalla oli kuitenkin hetkensä ja saatan lukea jossain vaiheessa lisää kirjailijan tuotantoa.
Arvosana: ✮✮✮½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti