 |
| ©Hande |
WSOY 2007
Nyt saatiin uusi lukuvuosi korkattua. Päätin lukea vielä toisen Agatha Christien teoksen ennen hänen 125-vuotislukuhaasteensa päättymistä. En jaksanut käydä vahemmillani lainaamassa mitään ja oma Christie-kokoelmani koostuu vain kahdesta romaanista: Roger Ackroydin murhasta ja Herkuleen urotöistä. Halusin lukea kirjan, johon en ole aiemmin tarttunut, joten valintani kohdistui jälkimmäisenä mainittuun.
Kuten teoksen nimestä voi päätellä, sen juoni liittyy antiikin Kreikan sankariin Herakleen (roomalaiset käyttivät muotoa Herkules, mutta pitäydyn alkuperäisessä nimessä). Ennen eläkkeelle vetäytymistään Hercule Poirot, belgialainen etsivä, haluaa ratkaista kaksitoista arvoitusta, jotka liittyvät tavalla tai toisella hänen nimikaimansa tarujen mukaan suorittamiin kahteentoista urotyöhön.
Antiikin Kreikan mytologia on kiehtonut minua aina ja erityisesti Herakles-tarinat ovat tulleet tututksi jo varhain. Myös salapoliisiromaanit ovat lähellä sydäntäni, joten Herkuleen urotyöt yhdistää minulle kaksi mieluista asiaa. Christie on punonut muinaisen sankarin tehtävät Poirotin etsivätyöhön ovelasti - yhteneväisyydet ovat pikemminkin vertauskuvauksellisia kuin konkreettisia (mikä on hyvin ymmärrettävää käytännön syistä), mutta yhdistävän tekijän tunnistaa.
Valitettavsti nämä novellimaiset tarinat tuntuivat kiinnostavuudestaan huolimatta hiukan vaillinaisilta. Christielle vaikuttaisi sopivan paremmin kokonainen romaani, jossa hän pystyy kehittelemään juonta vapaasti. Lisäksi arvasin suurimman osan tapauksien ratkaisuista etukäteen, ja toisin kuin 10 pienessä neekeripojassa, tässä teoksessa se oli harmillista.
Lukemisen edetessä huomasin Poirot-novellien rakenteessa jotakin tuttua: ne muistuttivat kovasti Conan Doylen Sherlock Holmes-tarinoita. Kuten Holmesilla, Poirotilla on tässä teoksessa ratkottavanaan laaja valikoima erilaisia rikoksia ja kaiken kukkuraksi Herkuleen urotöiden tekstin rakenne on samantyyppinen kuin Holmesin tapauksissa.
Vaikka Herkuleen urotyöt onkin mielenkiintoinen teos, se ei ole mielestäni Christietä parhaimmillaan. Nautin kuitenkin kirjan lukemisesta ja aion täyttää aukkoa yleissivistyksessäni lukemalla lisää dame Christien tuotantoa - enkä aio tyytyä pelkästään harmaita aivosolujaan käyttävään ja karismaattiseen Hercule Poirotiin!
Arvosana: ✮✮✮✮
Kuten teoksen nimestä voi päätellä, sen juoni liittyy antiikin Kreikan sankariin Herakleen (roomalaiset käyttivät muotoa Herkules, mutta pitäydyn alkuperäisessä nimessä). Ennen eläkkeelle vetäytymistään Hercule Poirot, belgialainen etsivä, haluaa ratkaista kaksitoista arvoitusta, jotka liittyvät tavalla tai toisella hänen nimikaimansa tarujen mukaan suorittamiin kahteentoista urotyöhön.
Antiikin Kreikan mytologia on kiehtonut minua aina ja erityisesti Herakles-tarinat ovat tulleet tututksi jo varhain. Myös salapoliisiromaanit ovat lähellä sydäntäni, joten Herkuleen urotyöt yhdistää minulle kaksi mieluista asiaa. Christie on punonut muinaisen sankarin tehtävät Poirotin etsivätyöhön ovelasti - yhteneväisyydet ovat pikemminkin vertauskuvauksellisia kuin konkreettisia (mikä on hyvin ymmärrettävää käytännön syistä), mutta yhdistävän tekijän tunnistaa.
Valitettavsti nämä novellimaiset tarinat tuntuivat kiinnostavuudestaan huolimatta hiukan vaillinaisilta. Christielle vaikuttaisi sopivan paremmin kokonainen romaani, jossa hän pystyy kehittelemään juonta vapaasti. Lisäksi arvasin suurimman osan tapauksien ratkaisuista etukäteen, ja toisin kuin 10 pienessä neekeripojassa, tässä teoksessa se oli harmillista.
Lukemisen edetessä huomasin Poirot-novellien rakenteessa jotakin tuttua: ne muistuttivat kovasti Conan Doylen Sherlock Holmes-tarinoita. Kuten Holmesilla, Poirotilla on tässä teoksessa ratkottavanaan laaja valikoima erilaisia rikoksia ja kaiken kukkuraksi Herkuleen urotöiden tekstin rakenne on samantyyppinen kuin Holmesin tapauksissa.
Vaikka Herkuleen urotyöt onkin mielenkiintoinen teos, se ei ole mielestäni Christietä parhaimmillaan. Nautin kuitenkin kirjan lukemisesta ja aion täyttää aukkoa yleissivistyksessäni lukemalla lisää dame Christien tuotantoa - enkä aio tyytyä pelkästään harmaita aivosolujaan käyttävään ja karismaattiseen Hercule Poirotiin!
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti