 |
| ©Oulun kaupunginkirjasto |
Oksan hyllyltä-blogin MarikaOksa kannusti alkukesästä muita kirjabloggaajia hyppäämään Oulun kirjaston lanseeraaman Kirjametron kyytiin. Innostuin ajatuksesta kovasti ja suunnittelin lukevani useampia kirjoja, jotka olisin sitten voinut mainita yhteispostauksessa. Kävi kuitenkin niin, että sain aikaiseksi hilpaista vain yhdellä asemalla lukemalla Tuulen varjon. Arvio teoksesta ilmestyi eilen, sillä se oli myös osa kimppaluku-projektia.
Minua olisi kiinnostanut useampikin metrokartan kirjoista, muun muassa Johanna Holmströmin Itämaa, Margaret Mitchellin Tuulen viemää, Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä sekä Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset. Ruiz Zafónin romaanin lukemisessa meni minulla kuitenkin huomattavasti kauemmin kuin olin alunperin arvioinut, ja kun tähän lisättiin vielä työkiireet, sai metrolinjastojen tarkempi koluaminen jäädä.
On harmillista, etten päässytkään aikeistani huolimatta matkaamaan kunnolla kirjametrossa, mutta olen iloinen, että sain edes yhden kirjan luettua. Lisäksi haaste on erinomainen kannustin tarttua muihinkin kartan teoksiin, vaikkakin jälkijunassa (hehheh). Itämaa on osa minun #hyllynlämmittäjä-pinoani, joten voisin ottaa sen jäljellä olevista pinon teoksista seuraavaksi lukuun.
Osallistuisin mielelläni vastaavanlaiseen haasteeseen uudestaankiin, toivottavasti paremmalla menestyksellä.
Kirjametroilua voi toki jatkaa omaan tahtiin. Minulla on suunnitelmissa kulkea ainakin pari pysäkinväliä syksyn ja alkutalven aikana. Tuulen varjoon ihastuin joskus vuosia sitten, ja jatko-osatkin on luettuna. Itse asiassa Enkelipeli oli mielestäni parempi kuin Tuulen varjo, muistikuvieni mukaan. :)
VastaaPoistaNiin tosiaan, eihän tällä kirjametroilulla ole takarajaa. Harmittaa vain, kun yhteispostaukseen mennessä sain luettua vain sen yhden opuksen. :D
PoistaMinuun Tuulen varjo ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, muttei se ollut huonokaan. Aion kokeilla jossain vaiheessa myös jatko-osia, josko ne olisivat silmissäni edeltäjäänsä parempia. :)