 |
| ©Hande |
WSOY 2017
En ole koskaan aiemmin ollut bloggaamisurani aikana tilanteessa, että helmikuun lopussa olisi vielä edellisen vuoden kirjoja rästitekstien pinossa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Koulu on imenyt mehut sen verran tehokkaasti, etten ole jaksanut vapaa-aikanani kirjoittaa, vaikka olenkin saanut jonkin verran luettua teoksia, mutta yritän nyt ryhdistäytyä edes hieman. Törmäsin Behmin esikoisteokseen Finlandia-kirjallisuuspalkintoehdokkaiden julkistamisen aikaan: muutama kanssabloggaaja oli kehunut kirjaa ja teos löytyi lähikirjastoni suositeltujen romaanien pöydästä, joten kiinnostuin siitä. Varasin kirjan internetin kautta, sillä halusin lukea teoksen, kun minulla olisi aikaa. Sain sen luettua Superlukumaratonin aikana.
Emilia on yhdeksäsluokkalainen kympin tyttö, jonka perheellä on hieno talo ja elämän raamit mallillaan. Hänellä on kuitenkin salaisuus, josta hän kertoo vain pehmoleluilleen: tyttö myy aikaansa tuntemattomille, aikuisille miehille, jotka ovat löytäneet hänen kuviaan internetistä. Tämä tuntuu Emiliasta helpolta tavalta tienata rahaa, mutta ovatko tilanteen langat todella hänen omissa käsissään?
Emilia on yhdeksäsluokkalainen kympin tyttö, jonka perheellä on hieno talo ja elämän raamit mallillaan. Hänellä on kuitenkin salaisuus, josta hän kertoo vain pehmoleluilleen: tyttö myy aikaansa tuntemattomille, aikuisille miehille, jotka ovat löytäneet hänen kuviaan internetistä. Tämä tuntuu Emiliasta helpolta tavalta tienata rahaa, mutta ovatko tilanteen langat todella hänen omissa käsissään?
Pehmolelutyttö käsittelee rankkaa aihetta, mutta sen käsittelytapa on viaton - oikeastaan Emilia on niin naiivi, että se teki kirjan lukemisesta entistä irvokkaampaa. Kirjan lukeminen ei kuitenkaan ollut niin ahdistavaa, että minun olisi tarvinnut pitää taukoja. Vaikka välillä jokin - en oikein osaa sanoa, mikä - tökki lukemisen aikana, kirja piti sen verran hyvin otteessaan, että halusin jatkaa mahdollisimman vähäisillä keskeytyksillä.
Vaikka Emilian perheen elämä näyttää ulkoisesti lähestulkoon täydelliseltä, pinnan alta paljastuu toisenlainen totuus: tytön vanhemmat eivät tunnu olevan muualla kuin töissä ja isovelikin oleilee vain omien kavereidensa kanssa. Emilialla ei ole myöskään kunnollisia ystäviä, joten hänen elämäänsä varjostaa yksinäisyys. Vain tytölle maksavat aikuiset miehet huomaavat hänet, ja se on samanaikaisesti sekä hyvin surullista että karmaisevaa - ei ole vaikeaa päätellä, kenellä on todellisuudessa valta tilanteesta.
Pehmolelutyttö on ajatuksia herättävä teos aiheesta, josta yleensä vaietaan visusti. Se sisältää myös erittäin tarkkanäköistä havainnointia aikuisuudesta - niin osuvaa, että se melkein pelottaa. Lisäksi Behm kuvailee oivallisesti nuoruutta epävarmuuksineen ja tunnekuohuineen. Teos muistuttaa myös, että vastaavanlainen tilanne voi kohdata niin sanottuja tavallisiakin perheitä.
Vaikka Emilian perheen elämä näyttää ulkoisesti lähestulkoon täydelliseltä, pinnan alta paljastuu toisenlainen totuus: tytön vanhemmat eivät tunnu olevan muualla kuin töissä ja isovelikin oleilee vain omien kavereidensa kanssa. Emilialla ei ole myöskään kunnollisia ystäviä, joten hänen elämäänsä varjostaa yksinäisyys. Vain tytölle maksavat aikuiset miehet huomaavat hänet, ja se on samanaikaisesti sekä hyvin surullista että karmaisevaa - ei ole vaikeaa päätellä, kenellä on todellisuudessa valta tilanteesta.
Pehmolelutyttö on ajatuksia herättävä teos aiheesta, josta yleensä vaietaan visusti. Se sisältää myös erittäin tarkkanäköistä havainnointia aikuisuudesta - niin osuvaa, että se melkein pelottaa. Lisäksi Behm kuvailee oivallisesti nuoruutta epävarmuuksineen ja tunnekuohuineen. Teos muistuttaa myös, että vastaavanlainen tilanne voi kohdata niin sanottuja tavallisiakin perheitä.
Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Sain kuitattua kirjalla viimevuotisen Helmet-lukuhaasteen kohdan 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
P. S. Sain kuitattua kirjalla viimevuotisen Helmet-lukuhaasteen kohdan 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti