 |
| ©Hande |
WSOY 2017
Huomasin vuoden vaihteessa, että elokuvateattereihin tulossa on Wonder-niminen teos. Se alkoi kiinnostaa minua, mutta kun sain selville elokuvan perustuvan kirjaan, halusin lukea sen ensin. Turvauduin jälleen kerran kirjaston palveluihin saadakseni teoksen käsiini.
Auggie on romaanin kiistaton päähenkilö, mutta hänen lisäkseen kertojiksi pääsee välillä myös viisi lasta ja nuorta, jotka tuntevat tai tietävät Auggien esimerkiksi sukulaisuussuhteen tai koulun kautta. Auggie pääsee kirjassa eniten ääneen, mutta muiden hahmojen mukanaan tuomat näkökulmat laajentavat kokonaiskuvaa ja muistuttavat, että asioilla on aina useita puolia. Pidin myös siitä, miten realistisia, inhimillisiä ja sympaattisia hahmot olivat: pystyin uskomaan heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa koko tarinan ajan sekä kiinnyin heihin.
Ihme on hurmaava tarina erilaisuudesta, ennakkoluulojen kohtaamisesta sekä ystävyydestä. Jotkut saattavat pitää sisäisen kauneuden sanomaa hyvin kliseisenä, mutta niin kauan kuin maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta ja ennakkoluuloja, sanoisin olevan vain hyväksi, että ihmisen luonteen ja persoonallisuuden arvon tärkeydestä muistutetaan myös taiteen kautta. Minusta Palacion esikoisteos on tärkeä kirja, jonka soisin aivan kaikkien lukevan - se muistuttaa, mikä elämässä on tärkeää ja ettei erilaisuus ole paha asia.
Tiedän, etten ole tavallinen kymmenvuotias. Tai siis joo, teenhän minä kaikkia tavallisia juttuja. Syön jätskiä. Ajan pyörällä. Pelaan palloa. Minulla on Xbox. Sellaiset jutut tekevät minusta tavallisen. Luulisin. Ja minä tunnen oloni tavalliseksi. Sisäisesti. Mutta kyllä minä tiedän, etteivät tavalliset lapset saa muita tavallisia lapsia juoksemaan kirkuen pakoon leikkipuistoissa. Tiedän, ettei tavallisia lapsia tuijoteta kaikkialla minne he menevät.Kirja kertoo 10-vuotiaasta August Pullmanista, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Tähän mennessä hän on opiskellut kotona äitinsä opastuksella, mutta aloittaa nyt viidennen luokan oikeassa koulussa - se on sekä kiehtovaa että pelottavaa. Ovatko koulun muut oppilaat halukkaita katsomaan ennakkoluulojensa ohi Auggien todellista minää?
Auggie on romaanin kiistaton päähenkilö, mutta hänen lisäkseen kertojiksi pääsee välillä myös viisi lasta ja nuorta, jotka tuntevat tai tietävät Auggien esimerkiksi sukulaisuussuhteen tai koulun kautta. Auggie pääsee kirjassa eniten ääneen, mutta muiden hahmojen mukanaan tuomat näkökulmat laajentavat kokonaiskuvaa ja muistuttavat, että asioilla on aina useita puolia. Pidin myös siitä, miten realistisia, inhimillisiä ja sympaattisia hahmot olivat: pystyin uskomaan heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa koko tarinan ajan sekä kiinnyin heihin.
Äiti ja isä sanoivat aina, että minä olin maailman ymmärtäväisin pikkutyttö. Enpä tiedä. Minä vain tajusin, ettei valittamisessa olisi ollut mitään järkeä. Olen nähnyt Augustin leikkausten jälkeen: pieni naama siteissä ja turvonneena, pikkuruinen ruumis täynnä tippaletkuja ja putkia, jotka pitivät hänet hengissä. Kun on nähnyt jonkun muun joutuvan kokemaan sellaista, tuntuu jotenkin typerältä känkättää siitä, ettei saa haluamaansa lelua tai ettei äiti pääse katsomaan koulunäytelmää.Vaikka tammikuu oli minulle hyvin hektistä aikaa, luin kirjan siihen nähden melko nopeasti - tarina imaisi mukaansa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni ellei ollut aivan pakko. Vaikken ole saanut elämässä aivan yhtä huonoja lähtökortteja kuin Auggie, samastuin häneen vahvasti. Tiedän, millaista on erottua joukosta ja muut pitävät sitä huonona asiana. Lisäksi tunnistin itseni Auggien innostuksessa muun muassa Star Warsia kohtaan sekä hänen itseironiassaan.
Rottapoika. Friikki. Monsteri. Freddy Krueger. E. T. Yrjötys. Liskonaama. Mutantti. Tiedän, millä nimillä he minua kutsuvat. Olen käynyt riittävästi leikkipuistoissa tietääkseni, että lapset voivat olla ilkeitä. Minä tiedän, minä tiedän, minä tiedän.Kaikki luokkatoverit eivät suhtaudu suopeasti pojan erilaiseen ulkomuotoon, mikä johtaa kiusaamiseen. Oli inhottavaa lukea kyseisiä kohtia, etenkin kun ne herättivät minussa muistoja omista kokemuksistani. Kirja sisältää synkkiä hetkiä, mutta paistaa se aurinko risukasaankin: kaikki lapset eivät mene valtavirran mukana, ja Auggiella on myös kannustava perhe tukenaan. Romaanin lukeminen olikin minulle yhtä tunteiden vuoristorataa, johon sekoittui sekä itkua että naurua. Edes nämä tunteenpurkaukset eivät syntyneet automaattisesti yhdestä syystä, vaan itkuja ja nauruja oli erilaisia - yllätyin vahvoista reaktioistani suuresti, sillä aiempien kokemusteni mukaan nuorille suunnatut kirjat eivät yleensä iske minulla kovin syvälle. Oli mukavaa yllättyä positiivisesti Palacion teoksen suhteen.
Ihme on hurmaava tarina erilaisuudesta, ennakkoluulojen kohtaamisesta sekä ystävyydestä. Jotkut saattavat pitää sisäisen kauneuden sanomaa hyvin kliseisenä, mutta niin kauan kuin maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta ja ennakkoluuloja, sanoisin olevan vain hyväksi, että ihmisen luonteen ja persoonallisuuden arvon tärkeydestä muistutetaan myös taiteen kautta. Minusta Palacion esikoisteos on tärkeä kirja, jonka soisin aivan kaikkien lukevan - se muistuttaa, mikä elämässä on tärkeää ja ettei erilaisuus ole paha asia.
Hassua, miten sitä joskus murehtii jotakin juttua aivan älyttömästi, ja huolet osoittautuvatkin aivan turhiksi.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
P. S. Romaani sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27: kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.
P. S. Romaani sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27: kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti