 |
| ©Hande |
Lupaavan alkuspurtin jälkeen bloggaustahtini on hyytynyt kesätöiden, helteen sekä sittemmin yleisen kirjoitusjumin vuoksi, ja muutama bloggaus on roikkunut rästissä kesäkuusta asti. Minulla on olemassa kaikista niistä muistiinpanot, mutta aivoni eivät vain jostain syystä tottele käskyjäni, enkä saa kirjoitetuksi mitään mielekästä. Päätin olla itselleni armollinen ja turvautua jälleen kerran miniarviointeihin, jottei tarvitsisi vältellä uusien kirjojen lukemista.
~~~~~~
Batman: A Celebration of 75 Years
DC Comics 2014
Vuonna 2014 Batman täytti 75 vuotta. Sen kunniaksi DC Comics julkaisi kokoelman, joka sisältää sarjakuvia Yön ritarin koko olemassaolon ajalta. Ostin teoksen heti sopivan hetken koitettua, mutta kuten monet muutkin kirjahankintani, se jäi vuosien ajaksi pelkäksi hyllyn täytteeksi. Päätin ottaa teoksen lukuun kevätlukumaratonin aikana.
Teos sisältää mielenkiintoisen kattauksen sarjakuvia kaikilta vuosikymmeniltä, jolloin Batman on Gothamia vartioinut - pääsin vihdoinkin lukemaan myös ihkaensimmäisen Yön ritarista kertovan tarinan. Sarjakuvia lukiessani huomasin, miten paljon hahmo on vuosien varrella muuttunut: esimerkiksi Batmanin sääntö olla tappamatta on tullut osaksi hahmon imagoa vasta tuonnempana ensimmäisen sarjakuvan ilmestymisestä.
Kokoelma on jaettu viiteen lukuun Batman-sarjakuvien aikakausien mukaan. Jokaisen luvun alussa on infopaketti kyseistä aikakaudesta: niissä on tietoa kyseisen ajan hengestä sekä sen vaikutuksesta sarjakuviin. Ne olivat mukava lisä kirjaan ja lisäsivät ymmärrystäni sille, miksi sarjakuvien tunnelma on vaihdellut synkästä koomiseen ja takaisin.
Teos sisältää mielenkiintoisen kattauksen sarjakuvia kaikilta vuosikymmeniltä, jolloin Batman on Gothamia vartioinut - pääsin vihdoinkin lukemaan myös ihkaensimmäisen Yön ritarista kertovan tarinan. Sarjakuvia lukiessani huomasin, miten paljon hahmo on vuosien varrella muuttunut: esimerkiksi Batmanin sääntö olla tappamatta on tullut osaksi hahmon imagoa vasta tuonnempana ensimmäisen sarjakuvan ilmestymisestä.
Kokoelma on jaettu viiteen lukuun Batman-sarjakuvien aikakausien mukaan. Jokaisen luvun alussa on infopaketti kyseistä aikakaudesta: niissä on tietoa kyseisen ajan hengestä sekä sen vaikutuksesta sarjakuviin. Ne olivat mukava lisä kirjaan ja lisäsivät ymmärrystäni sille, miksi sarjakuvien tunnelma on vaihdellut synkästä koomiseen ja takaisin.
Harsh tang of brimstone expanding in my chest... Every breath hot and bitter... But I can't give in...Batman: A Celebration of 75 Years tarjoaa kurkistuksen suosikkisupersankarini kiehtovaan kehityskaareen. Kiinnostukseni eri vuosikymmenten Batman-sarjakuvia kohtaan lisääntyi ja todennäköisesti tulen etsimään tulevaisuudessa käsiini varsinaisen tietokirjan aiheesta.
Arvosana: ✮✮✮✮
Jan Guillou: Keikari
Like 2013
Luin viime vuonna Guilloun Suuri vuosisata-sarjan aloitusosan, Sillanrakentajat, Pride-lukuhaastetta varten. Päätin jatkaa sarjaa tänäkin vuonna lukuhaasteen kunniaksi, sillä se kertoo samasta aikakaudesta kuin edeltäjänsä, mutta homoseksuaaliksi osoittautuneen Sverren näkökulmasta. Veljessarjan kuopuksen vaiheet vievät lukijan Saksaan, Iso-Britanniaan, brittien Afrikkaan sekä Norjaan.
Romaanin vahvuuksia ovat huolellinen taustatyö, historiallinen realistisuus sekä todellisten henkilöiden, kuten Oscar Wilden ja Virginia Woolfin, käyttäminen fiktiivisten hahmojen rinnalla. Lisäksi Guillou kuvailee kaunistelematta kolonialismia ja sen vaikutuksia Britannian alusmaihin asukkaineen. Aloin lopulta voida pahoin brittien tekopyhyyden tähden - niin vaikuttavaa kerronta oli tältä osin.
Keikari ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta se onnistui pitämään mielenkiintoani yllä alusta loppuun asti. Surin ja iloitsin kirjaa lukiessani ja aion ehdottomasti jatkaa sarjan seuraavaan osaan sopivan hetken tullen.
Jan Guillou: Keikari
Like 2013
Luin viime vuonna Guilloun Suuri vuosisata-sarjan aloitusosan, Sillanrakentajat, Pride-lukuhaastetta varten. Päätin jatkaa sarjaa tänäkin vuonna lukuhaasteen kunniaksi, sillä se kertoo samasta aikakaudesta kuin edeltäjänsä, mutta homoseksuaaliksi osoittautuneen Sverren näkökulmasta. Veljessarjan kuopuksen vaiheet vievät lukijan Saksaan, Iso-Britanniaan, brittien Afrikkaan sekä Norjaan.
Romaanin vahvuuksia ovat huolellinen taustatyö, historiallinen realistisuus sekä todellisten henkilöiden, kuten Oscar Wilden ja Virginia Woolfin, käyttäminen fiktiivisten hahmojen rinnalla. Lisäksi Guillou kuvailee kaunistelematta kolonialismia ja sen vaikutuksia Britannian alusmaihin asukkaineen. Aloin lopulta voida pahoin brittien tekopyhyyden tähden - niin vaikuttavaa kerronta oli tältä osin.
Sverre, joka oli Afrikkaan tulon jälkeen tuntenut olevansa kolmas pyörä, nousi ja käveli kivetylle terassille, katseli hetken huikeaa tähtitaivasta ja mietti olevansa vain käymässä. Englantilaisten ajatukset Afrikan yliherruudesta olivat liian kaukana hänen omasta ajatusmaalmastaan, jotta hän voisi lisätä sisällä käytävään alati kiihkeämpään keskusteluun mitään mielekästä. Norjalaisilla kun ei selvästikään ollut mitään tekemistä Afrikan yliherruuden kanssa.Kirjassa keskityttiin enemmän historiallisiin tapahtumiin kuin henkilöihin, minkä vuoksi tarinan hahmot jäivät minulle etäisemmiksi kuin sarjan ensimmäisen osan hahmokaarti. Pidin tästä huolimatta monista teoksen henkilöistä: erityisesti minua kiehtoi seksuaalivähemmistöön kuuluvien olojen kuvaaminen 1900-luvun alussa, vaikka kirjan hahmot saivat mahdollisuuden elää eräänlaisessa kuplassa, jossa yhteiskunnan suhtautumisen pystyi ainakin ajoittain unohtamaan - rahalla saa ja hevosella pääsee.
Keikari ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta se onnistui pitämään mielenkiintoani yllä alusta loppuun asti. Surin ja iloitsin kirjaa lukiessani ja aion ehdottomasti jatkaa sarjan seuraavaan osaan sopivan hetken tullen.
Arvosana: ✮✮✮✮
Matt Haig: Radleyn perhe
Atena 2011
Ostin tämän kirjan ties miten monta vuotta sitten Helsingin kirjamessuilta, sillä se kertoo vampyyreista, jotka ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin muistan. Tuttuun tapaan romaani unohtui hyllyjeni kätköihin, kunnes kaivoin sen esille #hyllynlämmittäjä-haastetta varten.
Radleyt ovat perinteisessä brittilähiössä elävä tuikitavallinen perhe. Heillä on kuitenkin salaisuus: he ovat pidättäytyjiä eli verenhimonsa kieltäviä vampyyreja. Perheen yritys elää sivistynyttä elämää joutuu kuitenkin koetukselle, kun odottamaton tapahtuma raivstelee Radleyja sekä heidän naapurustoaan.
Radleyn perhe oli ihan viihdyttävä, vaikka kokemuksesta jäi puuttumaan jotain. Kirja oli kuitenkin nopealukuinen, joten en ehtinyt turhautua siihen totaalisesti. Haigin teos on omintakeinen yhdistelmä vampyyritarinaa ja perhedraamaa, joka toimii oivallisesti välipalalukemisena.
Matt Haig: Radleyn perhe
Atena 2011
Ostin tämän kirjan ties miten monta vuotta sitten Helsingin kirjamessuilta, sillä se kertoo vampyyreista, jotka ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin muistan. Tuttuun tapaan romaani unohtui hyllyjeni kätköihin, kunnes kaivoin sen esille #hyllynlämmittäjä-haastetta varten.
Radleyt ovat perinteisessä brittilähiössä elävä tuikitavallinen perhe. Heillä on kuitenkin salaisuus: he ovat pidättäytyjiä eli verenhimonsa kieltäviä vampyyreja. Perheen yritys elää sivistynyttä elämää joutuu kuitenkin koetukselle, kun odottamaton tapahtuma raivstelee Radleyja sekä heidän naapurustoaan.
Sellaista hänen elämänsä nykyisin on. Kirkasta, mitäänsanomatonta ja mautonta kuin vesi. Ja siihen voi hukkua täsmälleen yhtä helposti kuin vereenkin.Minusta kirjan idea on hyvin kiehtova: en ole koskaan aiemmin törmännyt kertomukseen, jossa vampyyrit yrittäisivät elää kokonaan ilman verta. Toteutus herätti minussa kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia: kirjassa on hyvin toimivaa, mutta toisaalta myös väkinäistä huumoria, ja teoksen hahmot jäivät minulle melko etäisiksi, vaikka löysin osasta heistä myös samastumiskohtia.
Radleyn perhe oli ihan viihdyttävä, vaikka kokemuksesta jäi puuttumaan jotain. Kirja oli kuitenkin nopealukuinen, joten en ehtinyt turhautua siihen totaalisesti. Haigin teos on omintakeinen yhdistelmä vampyyritarinaa ja perhedraamaa, joka toimii oivallisesti välipalalukemisena.
Arvosana: ✮✮✮½
Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2 - lisää vähäsanaista vertaistukea
Atena 2017
Luin kaksi vuotta sitten Karoliina Korhosen sarjakuvakokoelman Suomalaisten painajaisia - vähäsanaista vertaistukea ja pidin siitä paljon. Tuskin lienee siis yllätys, että hankin kokoelman jatko-osan viime vuonna Helsingin kirjamessuilta. Päätin lukea sen Sarjakuvahaastetta varten.
Teos on mukava ja hupaisa, ja löysin siitä tilanteita, joihin itsekin samastun. Valitettavasti toinen kokoelma ei ole kuitenkaan aivan yhtä oivaltava kuin edeltäjänsä. Viihdyin silti kokoelman parissa ihan hyvin ja se sopi Radleyn perheen tavoin hyväksi välilukemiseksi, vaikkei ollutkaan erityisen mieleenpainuva.
Arvosana: ✮✮✮
Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2 - lisää vähäsanaista vertaistukea
Atena 2017
Luin kaksi vuotta sitten Karoliina Korhosen sarjakuvakokoelman Suomalaisten painajaisia - vähäsanaista vertaistukea ja pidin siitä paljon. Tuskin lienee siis yllätys, että hankin kokoelman jatko-osan viime vuonna Helsingin kirjamessuilta. Päätin lukea sen Sarjakuvahaastetta varten.
Teos on mukava ja hupaisa, ja löysin siitä tilanteita, joihin itsekin samastun. Valitettavasti toinen kokoelma ei ole kuitenkaan aivan yhtä oivaltava kuin edeltäjänsä. Viihdyin silti kokoelman parissa ihan hyvin ja se sopi Radleyn perheen tavoin hyväksi välilukemiseksi, vaikkei ollutkaan erityisen mieleenpainuva.
Arvosana: ✮✮✮
~~~~~~
P. S. Kolme kirjoista sopii Helmet-lukuhaasteeseen:
Keikari sopii kohtaan 27: kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta, Radleyn perhe kohtaan 16: kirjassa luetaan kirjaa, ja
Suomalaisten painajaisia 2 kohtaan 9: kirjan kansi on yksivärinen.
Keikari sopii kohtaan 27: kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta, Radleyn perhe kohtaan 16: kirjassa luetaan kirjaa, ja
Suomalaisten painajaisia 2 kohtaan 9: kirjan kansi on yksivärinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti