sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Doug Moench: Batman & Dracula - Red Rain

©Hande

Doug Moench: Batman & Dracula - Red Rain

DC Comics 1992

Kuten Mushu Mulan-elokuvassa sanoo: "Mä elän!"

Kahdeksan kuukauden hiljaiselon jälkeen yritän tunnustella, jos minulla riittäisikin energiaa säännölliseen bloggaamiseen. Tässä välissä tämä blogi ehti täyttää kuusi vuotta (hyvänen aika) ja vihdoinkin olen voinut myös määritellä opinnoista valmistumiseni päivämäärän, vaikka koronapandemia onkin heittänyt kapuloita opintojeni rattaisiin lahjakkaasti viimeisten kuukausien aikana. Lukeminen on myös jäänyt hyvin vähälle, mutta pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että voisin lukea - tai ainakin kuunnella - kirjoja. En uskalla vielä luvata mitään, mutta aion nyt kovasti yrittää Tuntemattoman lukijan pysyvämpää paluuta. 

Tässä kirjoituksessa esittelen tämän vuoden ensimmäisen lukemani kirjan. Crossover, jossa Batman ja Dracula kohtaavat, on kiinnostanut minua jo melkoisen kauan, ja lopultakin sain aikaiseksi lainata sarjan ensimmäisen osan kirjastosta. Gothamia riivaa mystinen kuolemantapausten vyyhti, joissa uhreilla on vammoja kauloillaan. Yön ritari joutuu kuitenkin yllättymään ja kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan, kun alkaa vaikuttaa siltä, ettei kuolemantapausten takana olekaan ihminen - eivätkä kuolleet pysy kuolleina.

Batman sekä vampyyrit ovat kiinnostaneet minua lapsesta asti, joten idea Yön ritarin ja Draculan kohtaamisesta oli mielestäni kiintoisa. Minulla oli melko suuret odotukset sarjakuvaa kohtaan, mutta valitettavasti tarina tuntui aivan liian kiirehdityltä - en saanut aikaa pohtia juonenkäänteitä rauhassa ja välillä minulle jäi epäselväksi, miten hahmot päätyivät tiettyihin lopputuloksiin. Valitettavasti myös Dracula, joka on hahmona kiintoisa kirjan vuosia sitten lukeneena, jäi aivan liian vaisuksi hahmoksi tarinassa, jotta häntä olisi ollut mieltä mainita teoksen nimessä.

Toisaalta tarinassa oli mielenkiintoista filosofista ja moraalista pohdintaa. Yhteiskuntakritiikkiäkin hiukan väläytetään, mutta eniten kirjassa pohditaan hyvyyden ja pahuuden rajapintoja, jos sellaisia onkaan. Kenellä on valta päättää toisten elämistä? Mikä on vapaan tahdon merkitys, kun vaakakupin toisella puolella on oletettu yhteinen hyvä? Voiko hirviönäkin pidetty olento käyttää valtansa hyvään? Pohdinta toi enemmän iloa oman pääni sisällä, mutta nämä teemat sarjakuvassa ovat löydettävissä, vaikkei niihin valitettavasti syvennytäkään erityisen tarkkaan.

Luonnollisesti teos on ottanut vaikutteita ja inspiraatiota Bram Stokerin Dracula-romaanista, mutta huomasin ilokseni sieltä löytyvän vaikutteita ja viittauksia muihinkin vampyyritarinoihin, kuten Anne Ricen Vampyyrikronikoihin. En varmasti edes havainnut kaikki viittauksia, mutta niitä oli nautinnollista etsiä lukemisen ohessa. Teoksen kuvituksesta on vastannut Kelley Jones, jonka kynän jälki sopii hyvin tarinan tunnelmaan, joka on kolkohko.

Red Rain oli ihan viihdyttävä aloitusporras lukemisen pariin. En nyt aivan heti aio etsiä sarjan seuraavia osiani käsiinin, mutta kyllä minä ne jossakin vaiheessa aion lukea. Kuitenkin sarjakuvan myötä oli mukavaa huomata, että pystyn lukemaan edes vähän kuukausien tauon jälkeen.

Arvosana: ✮✮✮

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti