Helsingin kirjamessut järjestettiin viime viikolla 25:tta kertaa. Kävin messuilla lauantaina, ja ajattelin vanhojen aikojen (lue: aikaisempien bloggausvuosieni) perinteen mukaisesti kirjoittaa päivästäni.
 |
| ©Hande |
Matkalla kohti Töölö-lavaa jäin hetkeksi kuuntelemaan, kun Anna-Kaisa Huusko, Tove Slotte ja Annika Tickle keskustelivat Muumimukit-kirjasta. Itsekin useita muumimukeja omistavana yllätyin kuultuani, että suomenkielinen väestö kiinnostui muumeista kunnolla vasta 1990-luvulla ilmestyneen japanilaisanimaation myötä. Olin (ilmeisesti aika naiivisti) olettanut, että muumeilla olisi ollut enemmänkin suomenkielistä fanikuntaa jo ennen sitä. Buumi sattui sopivaan aikaan, sillä myös ensimmäiset muumimukit ilmestyivät 1990-luvun alussa.
En kuitenkaan katsonut haastattelua loppuun, sillä halusin ehtiä kuuntelemaan, kun Marisha Rasi-Koskinen ja Katri Rauanjoki keskustelivat Pajtim Statovcin haastattelemana kirjallisuuden ei-inhimillisistä kertojista. Parhaiten mieleeni keskustelusta jäi pohdinta siitä, miten ruumiillisuus voi olla osana sekä inhimillistä että ei-inhimillistä kerrontaa - tämä ruumiillisuus ilmenee vain eri tavoilla riippuen siitä, millainen kertoja on kyseessä. Ennen ohjelman alkua tapasin myös messuilla olevan ystäväni, ja jatkoimme messuilua yhdessä loppupäivän ajan.
Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen suoritin varsinaisen dekkarilauantaimaratonin, sillä kuuntelin peräkkäin kolme teemaan kuuluvaa ohjelmaa: Todellisuus kohtaa mielikuvituksen, jossa Pekka Hyyti, Virpi Hämeen-Anttila ja Antti Vihinen kertoivat, miten yhdistävät historialliset faktat rikolliskirjallisuuteen, Rikos ratkeaa yhteistyöllä, jossa pohdittiin poliisin ja toimittajien välistä yhteistyötä kirjallisuudessa Elina Backmanin, Piia Helanderin ja Kaisu Tuokon voimin sekä Hengenvaarallinen Helsinki, jossa Eeva Louko, Sari Rainio ja Juha Rautaheimo keskustelivat Helsingistä rikostarinoidensa näyttämönä. Kaikissa keskusteluissa oli hyvää pohdintaa, ja kiinnostuin jälleen kerran useista ohjelmissa esitellyistä teoksista.
 |
| ©Hande |
Seuraavaksi kiiruhdin Senaatintori-lavalle kuulemaan Sofija Andruhovytšia, joka kertoi romaanistaan Amadoka. Teos kertoo Ukrainan historiasta ja kulttuurista kolmessa eri aikatasossa. Alunperin teos on suurromaani, mutta suomeksi se ilmestyy kolmessa osassa. Olin onnekas saadessani istumapaikan, sillä lava tuli nopeasti täyteen. Andruhovytš kertoi, että halusi romaanissaan kuvailla Ukrainan historiaa laajemmin osana tarinaa, ja myös tuoda esiin ukrainalaista kulttuuria. Erityisesti mieleeni jäi, miten Andruhovytš sanoi toivovansa, että ihmiset kykenisivät muuttamaan sukupolvien takaa kantautuvat kokemukset ja vihan joksikin muuksi, joksikin paremmaksi, kun häntä haastatellut Ville Blåfield kysyi, onko mahdollista tai pitäisikö meidän kantaa menneiden sukupolvien kokemuksia ja vihaa mukanamme.
Ruokatauon ja pienen kiertelyn jälkeen menin katsomaan vielä yhden dekkarilauantain ohjelman. Matti Laine, Vera Vala ja Saija Kuusela keskustelivat aiheesta Oikeuden ja totuuden rajat. Heti perään jäin kuuntelemaan, kun Riina Tanskanen puhui sarjakuvastaan Tympeät tytöt - luokkakipuja. Kumpikin keskustelu oli mielenkiintoinen ja antoisa, ja pidensi luettavien kirjojen listaani - kirjamessujen todellinen "vaara".
Loppuaikani messuilla kiertelin läpi näytteilleasettajien kojuja ja tein parit ostokset. Ajankohta vaeltelulle oli erittäin otollinen, sillä tässä vaiheessa suurin ruuhka oli jo hellittänyt, ja minulla oli tilaa tutkailla messujen antimia kaikessa rauhassa. Illalla kävin vielä kuuntelemassa Linda Rantasen ja JP Koskisen yhteishaastattelun, Tunnustajat & Ted Bundy. Rantanen on kirjoittanut kirjan Suomen rikoshistorian tapauksista, joissa rikoksen tekijä on jäänyt kiinni vain siksi, että on tunnustanut tekonsa itse, kun taas Koskinen on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen tietokirjan Yhdysvalloissa vaikuttaneesta, surullisenkuuluisasta sarjamurhaajasta, Ted Bundysta.
Messuilta mukaani lähti kaksi kirjaa: Amadoka sekä Jane Austenin Järki ja tunteet. Kiinnostuin Amadokasta haastattelun myötä sen verran paljon, että halusin ostaa sen saman tien itselleni. Järjen ja tunteet olen halunnut ostaa jo pidemmän aikaa, sillä haluan lukea Kersti Juvan uudemmat suomennokset - Ylpeys ja ennakkoluulo minulla on jo valmiiksi.
 |
| ©Hande |
