sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon

©Hande
Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon
WSOY 2017
Mikset sinä halua palata kotiin ja aloittaa elämää minun kanssani? Sinäkö päätät vain kuolla, niinkö?
Tämän vuoden maaliskuussa WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat tiedottivat, että lokakuussa ilmestyy novellikokoelma, jossa Tuntemattoman sotilaan naishahmot pääsevät ääneen. Innostuin tiedosta suunnattomasti, sillä olen pohtinut siitä lähtien, kun luin Linnan klassikon ensimmäistä kertaa, millaisia ovat esimerkiksi Lyyti Rokka, Sirkka, Lahtisen äiti tai Vera Petroskoista. Heidän mahdollinen elämänsä ja suhtautumisensa Tuntemattoman keskeisiin hahmoihin on villinnyt mielikuvitustani jo kymmenen vuoden ajan, joten kirjallinen tuotos aiheesta on minulle varsinaista herkkua. Olen odotellutkin teosta kuin kuuta nousevaa ja pyysin siitä arvostelukappaleen heti sen ilmestyttyä - kiitokseni kustantajalle.
Onnellisethan ne unohtavat. Onnettomat muistavat kaiken.
Toinen tuntematon sai alkunsa viestintäkonsultti Kirsi Pihan ideasta: se kertoo naisista, jotka Tuntemattomassa sotilaassa jäävät sivuhenkilöiksi tai pelkiksi maininnoiksi kertojaäänen tai sotilaiden taholta. 22 kirjailijaa lähti projektiin mukaan ja kukin heistä kirjoitti valitsemastaan hahmosta. Kirjoittamassa mukana ovat olleet Hanna Weselius, Petri Tamminen, Niina Repo, Riikka Pulkkinen, Tapio Koivukari, Mooses Mentula, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Minna Rytisalo, Jenni Linturi, Katja Kettu, Laura Gustafsson, J-P Koskinen, Tommi Kinnunen, Mikko Kalajoki, Inka Nousiainen, Joel Haahtela, Taina Latvala, Laura Lähteenmäki, Venla Hiidensalo, Tuula-Liina Varis sekä Antti Heikkinen.
Hänen sotansa oli toisenlainen kuin muiden, eikä se koskaan päättyisi. Sellaisiin sotiin ei kuulunut rauhansopimuksia. Sormus oli siinä hänen kädessään ja se oli hänen sisällään, eikä menisi pois.
Kaikki novellit esitellään lainauksella Tuntemattomasta sotilaasta: ne auttavat lukijaa yhdistämään tarinan käsiteltävään henkilöön sekä antavat pieniä vihjeitä suunnasta, johon novelli mahdollisesti kuljettaa. Kertomusten päähenkilöinä on äitejä, vaimoja, siskoja, lottia, tuttavia ja jälkeläisiä, ja tarinoiden tapahtuma-ajat vaihtelevat 1910-luvulta aina nykypäivään asti. Myös tyylejä on yhtä monta kuin novellejakin: löytyy kaikkitietävää ja minäkertojaa, proosallisempaa ja lyyrisempää kerrontaa, haastattelua, lehtijuttua ja vaikka mitä. Yksien kansien välissä on niin paljon variaatiota, että sitä havahtuu ihmettelemään, mihin kaikkeen kirjallisuus taipuukaan.

Vaikka novellit ovat persoonallisia, kokonaisuus on yhtenäinen ja sopusointuinen. Kirjoittajat ovat nivoneet tekstejään yhteen, jos tietty hahmo on esiintynyt useammassa novellissa - kirjan tekijät ovat kertoneetkin, että ristiriitaisuuksien välttämiseksi neuvoteltiin ja tehtiin kompromisseja. Lisäksi tarinoiden järjestys kokoelmassa on tasapainoinen: novellit tuntuvat olevan juuri niillä paikoilla, joihin ne kuuluvatkin.
Tai miksei sitä voisi vaikka koettaa lentäjäksi hakeutua. Jotta saisi yli maanpiirin lentää, heinäisen helletuulen ajelemana. Eiköhän sellaista tointa joskus maailmassa naisillekin vielä tarjottaisi. Kukaties jo piankin.
Kokoelman lukeminen oli minulle tunteita herättävä matka: osa novelleista jäi minulle etäisiksi, mutta monet niistä imaisivat mukaansa jättäen mieleeni tunteiden myllerryksen. Koska kokoelmaa innoittanut teos on minulle tuttuakin tutumpi, tunteet olivat ertyisen vahvoja ja osa novelleista riipaisikin oikein syvältä. Huomasin kiintyväni moniin tarinoiden naisista, jotka odottavat, surevat, haaveilevat, pelkäävät, iloitsevat ja jatkavat sinnikkäästi eteenpäin, vaikka mitä tapahtuisi. Mieleenpainuvimpia kokemuksia minulle tarjosivat Kesän 1939 poutapilvet, Juro ja Rukka, Jos siellä kumminki olis jotakin, Nuku nurmelle hyvälle, Sinun ikäisesi poika, Valepuku, Kyl Urho ain pärjää sekä Jauhot.
Liian myöhään moni asia valkeni ja välillä tuntui, ettei iloita voinut muutoin kuin muistoissa.
Novellit muistuttavat siitä, miten naiset pyörittivät kotirintamaa sillä aikaa, kun miehet sotivat siellä jossakin. Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoja on mukana, mutta tällä kertaa pieninä sivuhahmoina, mainintoina, muistoina tai kuvattuna jonkun toisen silmin - osat ovat siis vaihtuneet. Olipa kyseessä Linnan mielikuvituksesta syntyneet tai novellikokoelman kirjailijoiden itse keksimät naiset, he tuntuivat aidoilta ja uskoin heidän tarinoihinsa - etenkin, kun monissa novelleissa käsitellään myös visusti vaiettuja aiheita.
Kerttua riepovat lehtijutut, joissa kaatuneitten äitejä ja vaimoja ylistetään sankareina, jotka ovat antaneet uhrinsa isänmaan vapauden ja kristillisen uskon puolesta. Paskat! Kukaan äiti tai vaimo tai morsian tai sisar olisi sitä miestä antanut, jos olisi ollut jokin keino tapella vastaan. Kukaan ei voinut tuntea oloaan yleväksi semmoisesta menetyksestä.
Toinen tuntematon jätti jälkeensä haikean olon saatuani sen päätökseen. Nautin novellien lukuisista alluusioista innoittajateokseensa, eivätkä niiden tarjoamat uudet tarinat jääneet yhtään niitä huonommiksi. Olen lukenut vain muutaman mukana olleen kirjailijan tuotantoa aikaisemmin, mutta suurin osa novelleista teki minuun niin suuren vaikutuksen, että kiinnostuin monesta minulle uudesta tuttavuudesta. Toinen tuntematon on mahtava lisä Linnan klassikon rinnalle - se tuo minulle rakkaaseen tarinaan uusia tuulia ja kiehtovia tulkintoja. 
  Sie, sie, sie.                                                                                        Aurinko sie olet.                                                                                   Ulkona on pilvessä.                                                                                   Sie lämmität.                                                                                             Sie valaiset.                                                                                           Reisiä ei enää polta. 
Arvosana: ✮✮✮✮½

P. S. Novellikokoelma sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45: suomalaisesta naisesta kertova kirja.

26 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hieno kokoelma. Minä luin tämän ennen kuin kävin katsomassa uuden Tuntematon sotilas -elokuvan ja oli ihan pakko lukea muutama novelli uudestaan sen jälkeen. Elokuvan jälkeen Jauhot nousi lemppariksi, ehkä juuri siksi että Lyyti Rokka on elokuvassakin niin tärkeässä roolissa.

    Mahtavaa, jos kokoelma on saanut kiinnostumaan myös kirjoittajien muista teoksista. Kokoelma antaakin kiinnostavan kurkistuksen kotimaiseen nykyproosaan. Jokaisen oma ääni on novelleissa vahvasti esillä. Kannattaa myös tutustua Jatkuu!-novellikokoelmaan, jos et ole sitä vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin kokoelman ennen elokuvan katsomista - tosin se ei innoittanut minua palaamaan novellien pariin, mutta tätä bloggausta varten luin muutaman niistä uusiksi.

      En ole lukenut vielä Jatkuu!-kokoelmaa, mutta se on kiinnostellut minua jo pidemmän aikaa. Täytyypä lisätä se(kin) lukulistalle! :D

      Poista
  2. Kuulostaa erittäin onnistuneelta lukuelämykseltä. Minulla tämä kävi jo lainassa kirjastosta, mutta palautin sen lukematta. Ei vain ollut sopiva aika lukemiselle. Muutenkin voisin ehkä ensin lukea Tuntemattoman sotilaan uudelleen, sillä myönnettäköön, että edellisestä ja ainoasta lukukerrastani on viitisentoista vuotta aikaa, ja silloinkin hoidin sen pääosin ns. selailumenetelmällä lukion äikänkurssin koepäivää edeltävänä iltana... Ehkä nyttemmin jaksaisin jo keskittyä siihen ja selättää kyseisen klassikon.

    On hyvä, että sotaeetokseen saadaan tuoreita näkökulmia. Historiantutkimuksessa on jo onneksi lähes valtavirtaa etsiä uusia tulokulmia Suomen sotiin ja nostaa esiin aiemmin vaiettuja ääniä. Suuri osa kansasta ei kuitenkaan koskaan käynyt rintamalla päinkään, joten sota on paljon muutakin kuin tykkien pauhua saati eturintaman taisteluja (jossa puolestaan vain murto-osa sotilaistakaan oli).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan Tuntemattoman sotilaan ensin - kyllä tämän voi lukea itsenäisenäkin, mutta novellikokoelmasta saa paljon enemmän irti, jos Linnan teos on melko tuoreessa muistissa.

      On kurjaa kuulla, miten monelle on tullut hylkyreaktio Tuntematonta kohtaan koulun takia - en taida edes tietää itseni lisäksi ketään toista, joka olisi lukenut kirjan alunperin vapaaehtoisesti. Voin kyllä suositella kirjaa oikein lämpimästi, minun kohdallani se on kestänyt viisi lukukertaa ja palaan sen pariin varmasti uudestaankin.

      Minustakin on hienoa, että nykyisin puhutaan avoimesti sodan kaikista puolista - sota kuitenkin kosketti tavalla tai toisella aivan kaikkia, ei vain rintamalla taistelleita. Laajennan perspektiivejäni aina erittäin mielelläni.

      Poista
  3. Tämähän kuulostaa kiintoisalta ja ajatuksella tehdyltä kokoelmalta. Uskon, että tukee hienosti alkuteosta. Saatan tämän joskus lukeakin, jos nimittäin saan ensin sen Tuntemattoman sotilaan luettua. Sitä piti koulussa lukea, mutta onnistuin olemaan lukematta sen (en pitänyt pakkoluvusta, koska luin muutenkin ja olisin halunnut lukea itse valitsemiani kirjoja) koska sota-aihe ei kerta kaikkiaan kiinnostanut eikä se kyllä kiinnosta edelleenkään. En ole mitään kys. kirjan pohjalta tehtyjä elokuviakaan katsonut, koska sota- ja rintamakuvaukset ovat vain niin iso turn off minulle. Mutta ehkä joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todellakin on.
      Kaikki teokset - edes ne suuret klassikot - eivät ole kaikkia varten. Jos kuitenkin yhtään tuntuu siltä, että voisit Tuntemattoman joskus lukea, suosittelen sitä lämpimästi. :) Aina voi kuitenkin jättää kesken, jos ei teos nappaakaan.

      Poista
  4. Olen tästä romaanista niin iloinen. Juuri tällaista aitoa naisnäkökulmaa olen kaivannut. Kuuntelen kirjaa parhaillaan äänikirjana, mutta haluan jossakin vaiheessa myös käsiini perinteisen kirjan. Toimii kyllä hyvin kuunneltunakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tiennytkään, että tästä on tehty äänikirjakin! Kuka siinä on lukijana? Voisin kokeilla tuotakin tapaa nauttia teoksesta jossakin vaiheessa.

      Poista
  5. Kiva kun esittelit tämän kirjan. Pyörittelin tätä käsissäni kirjamessuilla, mutta en kuitenkaan ostanut sitä. Kun kävin katsomassa Tuntemattoman, tuli mieleeni että tämä kirja täydentäisi hyvin hienoa elokuvakokemusta. Eli tässäpä taitaisi olla hyvä joululahjavihje.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en välittänyt elokuvasta, mutta varmasti Toinen tuntematon täydentää elokuvakokemusta kaikille, joiden mieleen se oli. Ja kannatan kirjaa joululahjaideaksi! :)

      Poista
  6. Toinen tuntematon on mielestäni hieno teos. Onnittelut ennen kaikkea Kirsi Pihalle ja muille Ellun kanojen tyypeille, jotka ovat ideoineet kirjaa ja saaneet vietyä idean toteutukseen eli onnittelut myös WSOY:lle, jonka väki innostui ideasta.
    Toinen tuntematon ja Aku Louhimiehen leffa ovat hyvä lisä Tuntemattoman tarinaan. Yrityslukupiirissä luimme myös Matti Röngän Yyteet, joka osan mielestä oli myös hyvä Tuntematon-fanifiktio, mutta minä en siihen ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on todella hienoa, että tämä idea on syntynyt ja päässyt toteutukseen asti - novellikokoelma on kaivattu!
      Kuten jo aikaisemmin sanoin Annelille, itse en erityisemmin välittänyt Louhimiehen elokuvasta, mutta sen sijaan Yyteet-kirjaan ihastuin. Makuja on monenlaisia ja hyvä niin. :)

      Poista
  7. Muistelen, että joku tästä kirjoittaessaan mainitsi, että tässä teoksessa naiset kumminkin jäävät statisteiksi ja ovat enempi läsnä miesten kautta. Sinun tekstisi pohjalta näin ei näyttäisi olevan ja Ammakin kommenteissa mainitsee naisnäkökulman.

    Tuntemattoman olen minäkin lukenut koulussa ns. pakkkolukuna, mutta ei se ottanut mitenkään erityisen koville, jos nyt oikein muistan. Monet Tuntemattoman sanonnat ovat jääneet elämään, joten jo senkin vuoksi teos on hyvä tuntea. Mainiota, että on kirjoitettu ns. sisarteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en näkisi asiaa niin - kyllähän niitä puolisoita tai poikia tai veljiä tai muita tuttavia mietitään ajoittain, sillä hehän ovat tärkeitä ihmisiä näille naisille, mutta novelleista välittyivät hyvin heidän persoonallisuutensa ja miten he luovivat elämässään sekä miten sota vaikuttaa myös heihin.

      Mukavaa kuulla, että ainakaan yksi pakkolukija ei ole saanut traumoja kokemuksestaan. :D Huomaan itsekin viljeleväni paljon Tuntemattoman sanontoja, vaikka teenkin sen usein tiedostamattani. Olen samaa mieltä kanssasi, sisarteoksen ilmestyminen on mainio asia.

      Poista
  8. Kiinnostava kirjoitus. Minun piti tänä vuonna lukea Tuntematon sotilas, mutta jostain syystä siihen tarttuminen on vaikeaa. Ehkä joku päivä näille sotakirjoille löytyy se oikea hetki. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti klassikoihin tarttuminen on aluksi vaikeaa: odotukset voivat olla suuret, aihe tuntua itselle sopimattomalta ja niin edelleen. Suosittelen kyllä Tuntematonta sotilasta lämpimästi, mutta jos sinusta tuntuu siltä, ettet halua sotakirjaan tarttua, ei ole mitään järkeä pakottaa itseään hampaat irvessä. Ei se kirja tästä maailmasta mihinkään katoa, jos joskus muutat mieltäsi. :)

      Poista
  9. Minä en ole lukenut enkä aio lukea Tuntematonta sotilasta, elokuva on tullut nähtyä niin monet kerrat vaikka useimpina vuosina vain pätkiä. Silloin kun se on itsenäisyyspäivänä esitetty vasta Linnan juhlien jälkeen, on tullut katsottua kokonaan. Uutta en ole vielä nähnyt, kolmen tunnin kesto hirvittää. Mutta tämä novellikokoelma kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei tarvitse lukea, ja minusta on hienoa, että jokaisella on oikeus valita lukemistonsa. Minusta Louhimiehen elokuvan katsominen tuntui jälkikäteen ajateltuna ajanhukalta ja se jätti minut kylmäksi, vaikka moni muu onkin siitä pitänyt. Toista tuntematonta suosittelen kyllä ja sen pystyy lukemaan, vaikkei Linnan teokseen olisikaan tarttunut.

      Poista
  10. Ehdottomasti kiinnostaa, varsinkin Petroskoin Veran näkemys. Mitä siellä Äänislinnassa aikanaan tapahtui, se on se sodan musta aukko, josta kukaan ei ole minulle onnistunut vielä vakuuttavasti kertomaan. Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että arvioni miellytti! :) Verasta kertova novelli oli todellakin mielenkiintoinen ja kokoelmassa on toinenkin Petroskoita käsittelevä tarina. Silmiäavaavia kumpikin.

      Poista
  11. Tämä on minulla BookBeatissa jo merkattuna, sieltä teos löytyy tosin vain äänikirjana. Tuntemattoman lukemisesta minulla taitaa olla jo kymmenisen vuotta (apua) ja täytyy myöntää, että tapahtumat ovat alkaneet jo vähän unohtua. Mietin, että pitäisikö sitä jotenkin kerrata ennen tähän tarttumista vai voisiko tästä nauttia ikään kuin omana teoksenaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpikin onnistuu: kyllä Toisesta tuntemattomasta voi nauttia sellaisenaankin. Koin kuitenkin saavani kokoelmasta enemmän irti, kun Tuntemattoman sotilaan tarina ja hahmot ovat tuoreehkossa muistissa. Jos siltä tuntuu, hahmojen kertaamisesta voi olla apua - etenkin niiden vähemmälle huomiolle jääneiden. Tosin en tiedä, miten hyvin heistä löytyy tietoa esimerkiksi internetistä. Novellikokoelmassa käytetyissä sitaateissa on kyllä mukana sivunumerot eli jos joku hahmo on unohtunut, hänestä kertovia asioita voi tarkistaa Tuntemattomasta sotilaasta näiden sitaattien avulla.

      Poista
  12. Pitää lukea sekä Tuntematon uudelleen, että tämäkin jossain kohtaa. Linnan teoksen lukemisesta minulla taitaa olla jo yli 20 vuotta aikaa (eli Linnea, ei mitään hätää...)
    Jotenkin sain yliannonstuksen sotaan liittyvästä kirjallisuudesta tuossa välissä, mutta nyt olen muutaman vuoden aikana taas lukenut useamman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut viime aikoina melko paljon sotaan liittyviä kirjoja - sekä fakta- että fiktiopohjaisia. Minullekin tulee todennäköisesti jossakin vaiheessa kiintiö täyteen ja suurkulutan sitten joitakin muita kirjallisuuden lajeja, kunnes tulee uusi sotakirjallisuuskausi.

      Poista
  13. Tämä on minua kirjastossa odottamassa ja odotan lukemista mielenkiinnolla.
    Linnan Tuntematon on listalla "lue joskus uudelleen". Ensimmäinen lukukerta lukiovuosina on kauan sitten peittynyt elokuvatulkintojen alle - ei tosin viimeisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Tuntemattoman sotilaan kymmenen vuoden aikana viisi kertaa, viimeksi kaksi vuotta sitten - tosin kahtena kertana viidestä luin Sotaromaanin. Tapahtumat ja hahmot ovat siis hyvässä muistissa.
      Jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä pidät tästä novellikokoelmasta. :)

      Poista