 |
| ©Hande |
Otava 2010
Kävin kesäkuussa katsomassa elokuvan Kirjallinen piiri perunankuori-paistoksen ystäville. Sain vasta elokuvan alettua tietää sen perustuvan kirjaan, ja koska filmatisointi oli mieleeni, kiinnostuin myös sitä innoittaneesta romaanista. Käännyin jälleen kerran kirjaston puoleen ja varasin teoksen.
Hyvä neiti Ashton,
nimeni on Dawsey Adams ja asun maatilallani St. Martinin kunnassa Guernseyllä. Tiedän teistä, koska minulla on teille taannoin kuulunut kirja Elian valitut esseet, jonka kirjoittajan oikea nimi oli Charles Lamb. Teidän nimenne ja osoitteenne oli kirjoitettu etukannen sisäpintaan.Lontoo vuonna 1946. Kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen guernseyläiseltä sikafarmarilta, Dawsey Adamsilta, jonka haltuun yksi Julietin aiemmin omistamista kirjoista on päätynyt. Adams piti kirjasta ja pyytää Julietilta apua Charles Lambin muiden teosten etsintään. Tästä alkaa kirjeenvaihto, joka tutustuttaa Julietin Guernseyn Kirjalliseen piiriin perunankuoripaistoksen ystäville sekä sen jäseniin.
Romaanin kerrontatyyli kiehtoo minua: se koostuu pelkästään henkilöhahmojen kirjoittamista kirjeistä sekä muistiinpanoista. Olen törmännyt vastaavanlaiseen vain kerran aikaisemmin lukiessani Bram Stokerin Draculaa kuusi vuotta sitten - siinä kerronta rakentuu kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä sekä sanomalehtiartikkeleista. Kirjallisessa piirissä tyyli toimi erinomaisesti ja minulle tuli nostalginen olo muistellessani omia kirjeenvaihtovuosiani. Kirjeiden kautta henkilöhahmojen persoonat avautuvat lukijalle pikkuhiljaa, jolloin uteliaisuus pysyy yllä koko lukukokemuksen ajan.
Teos sisältää kepeyttä ja syvällisyyttä samassa paketissa. Tunnelma on päällisin puolin lämmin, mutta pinnan alla väreilevät muun muassa hahmojen sota-ajan kokemukset. Guernsey, joka kuuluu Kanaalisaariin, oli toisen maailmansodan aikaan saksalaisten miehittämä, mikä on vaikuttanut saaren asukkaiden elämään sekä tarinan keskiössä olevan kirjallisen piirin syntyyn. Toisaalta tarina hersyy huumoria ja tarinassa vallitsee lempeä ilmapiiri, joka sai minut toivomaan, että olisin itsekin mukana kirjan tapahtumissa.
Tarinassa on mukana lukuisia henkilöhahmoja, joista suurin osa on kerrassaan hurmaavia. Vaikka hahmoihin pääsee tutustumaan vain kirjeiden kautta, kiinnyin moniin heistä vahvasti. He ovat ihanan arkisia ja todellisen tuntuisia, mikä sai minut rakastumaan heihin entistäkin enemmän. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on kuin yhtä suurta perhettä, jota yhdistävät samankaltaiset kokemukset sekä rakkaus kirjoihin - eihän minunlaiseni lukutoukka voi olla pitämättä tällaisesta joukosta!
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on hyvän mielen kirja, joka piti minut otteessaan alusta loppuun. Kepeydestään huolimatta se ei ollut pelkkää sokerikuorrutusta, vaan sisälsi särmää, jonka ansiosta teos pyöri mielessäni silloinkin, kun en lukenut sitä. Kirja sai minut myös kaipaamaan kirjeenvaihtoa - voisiko etanaposti tehdä uuden tulemisen?
Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Kuittaan teoksella Helmet-lukuhaasteen kohdan 15: palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Teoksen on suomentanut Jaana Kapari-Jatta.
Tämähän alkoi jopa kiinnostaa.
VastaaPoistaMukavaa kuulla, suosittelen kyllä lämpimästi! :)
PoistaIhana kuva! Luin kirjan elokuussa, mutta vasta nyt kirjoittelin postauksen siitä, vaikka tykkäsin kirjasta todella paljon. Tämä oli valoisin tarina toisen maailmansodan jälkeisestä nglannista, vaikka sodan merkit ovat maisemassa ja ihmisissä edelleen näkyvissä, toivo, uusi alku ja rakkaus luovat sille hurmaavaa vastapainoa.
VastaaPoistaKiitos! Sinäpä sen sanoit: tämä on todellakin valoisin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva teos, jonka olen lukenut! Jään odottamaan kirjoitustasi kirjasta innolla. :)
Poista