 |
| ©Hande |
Gummerus 2018
Tein kaksi vuotta sitten harppauksen mukavuusalueeni ulkopuolelle hankkimalla kotikirjastooni Jojo Moyesin chick litin Kerro minulle jotain hyvää. Vastoin kaikkia odotuksia rakastuin kirjaan ja hankin myös sen jatko-osan. Sen luettuani jäin odottamaan kieli pitkällä sarjan päätösosaa, ja pyysinkin siitä arvostelukappaletta jo ennen sen ilmestymistä. Kiitokset kustantajalle!
Kuten edeltäjänsäkin, Elä rohkeasti sisältää kosolti chick litin kliseitä - oikeastaan niitä on sen verran paljon, että ajoittain jopa muljauttelin silmiäni niiden vuoksi. Tämän pohjalta tarinan ennalta-arvattavuus tuskin yllättää, eikä se sisältänyt erityisemmin mitään odottamatonta. Tästä huolimatta romaani on oudolla tavalla koukuttava ja luin sitä pitkiä pätkiä kerrallaan, jos aikatauluni sen sallivat. Kerronnassa oli jotain sen verran mukaansatempaavaa, että pysyin sen imussa, vaikka välillä pystyin lukemaan sitä vain julkisissa kulkuneuvoissa matkalla kouluun.
Elä rohkeasti on toimiva yhdistelmä kepeyttä ja syvällisyyttä, vaikkei tarjonnutkaan maailmaani mullistavaa lukuelämystä. Se sai minut pohtimaan maailmaa ja identiteettiä, mutta ennen kaikkea romaani on hyvän mielen tuoja, joka sopi täydellisesti flunssalukemiseksi.
Silmäni tuntuivat olevan täynnä hiekkaa, kun kohotin katseeni - ja siellä se oli, Brooklynin sillan toisella puolella: Manhattan. Se loisti kuin miljoona rosoista valosädettä, vaikuttavana, koreana, sietämättömän tiiviinä ja kauniina. Näky oli niin tuttu televisiosta ja elokuvista, etten pystynyt täysin käsittämään, että näin sen livenä. Ojentauduin mykistyneenä, kun kiidimme kohti maapallon kuuluisinta metropolia.Elä rohkeasti jatkaa suoraan siitä, mihin Jos olisit tässä jäi: Lou on astunut lentokoneeseen matkustaakseen New Yorkiin, josta on saanut työpaikan rouva Gopnikin assistenttina. Elämä suurkaupungin kalleimmalla alueella on hyvin erilaista Loun aikaisemman elämän puitteisiin verrattuna. Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää unelmaa masentuneisuuteen taipuvaisen työnantajan palveluksessa ja koti-ikävän vaivatessa. Rapakon toisella puolella Lou yrittää selvittää, kuka hän oikeastaan on ja mitä hän haluaa tehdä elämällään.
Kuten edeltäjänsäkin, Elä rohkeasti sisältää kosolti chick litin kliseitä - oikeastaan niitä on sen verran paljon, että ajoittain jopa muljauttelin silmiäni niiden vuoksi. Tämän pohjalta tarinan ennalta-arvattavuus tuskin yllättää, eikä se sisältänyt erityisemmin mitään odottamatonta. Tästä huolimatta romaani on oudolla tavalla koukuttava ja luin sitä pitkiä pätkiä kerrallaan, jos aikatauluni sen sallivat. Kerronnassa oli jotain sen verran mukaansatempaavaa, että pysyin sen imussa, vaikka välillä pystyin lukemaan sitä vain julkisissa kulkuneuvoissa matkalla kouluun.
Niinpä tein sen, mitä jokainen tyttö tekee ollessaan kaukana kotoa ja hiukan allapäin: söin puoli pakettia suklaalla kuorutettuja digestiivikeksejä ja soitin äidilleni.Moyesin vahvuutena ovat mielenkiintoiset henkilöhahmot: kieltämättä suurin osa heistä on melkoisen stereotyyppisiä, mutta heissä on kuitenkin särmää, joka tekee hahmoista kiehtovia ja samastuttaviakin. Lou on aivan yhtä rakastettava kuin ennenkin, mutta kirjassa on myös uusia henkilöitä, jotka voittivat minut puolelleen. On kiehtovaa, miten teoksen hahmot ovat samanaikaisesti sekä karikatyyrejä että hyvin inhimillisiä kaikkine puolineen.
Elävä musiikki oli niin paljon kolmiulotteisempaa kuin nauhoitettu - se sai aikaan oikosulun jossain syvällä sisimmässä. Agnesin soitto tuntui tulevan sellaisesta osasta häntä, joka pysyi suljettuna hänen ollessaan tekemisissä maailman kanssa; siinä oli jotain haavoittuvaa, herttaista ja suloista.Vaikka teoksen tunnelma onkin kepeä, tarina sisältää kantaaottavuutta sekä hankaliakin aiheita. Käsittelyyn pääsevät niin mielenterveysongelmat, itsensä löytäminen, yksinäisyys kuin ihmisten eriarvoisuuskin. Trilogian aiempien osien perusteella osasin odottaa vastaavaa, mutta yllätyin siitä, miten kirja paljastaa New Yorkin monet kasvot muistuttaen monen kakun olevan kaunis päältä, mutta silkkoa sisältä, ja ettei Yhdysvaltoja voi kutsua hyvällä omallatunnolla hyvinvointivaltioksi näennäisestä vauraudesta huolimatta.
Elä rohkeasti on toimiva yhdistelmä kepeyttä ja syvällisyyttä, vaikkei tarjonnutkaan maailmaani mullistavaa lukuelämystä. Se sai minut pohtimaan maailmaa ja identiteettiä, mutta ennen kaikkea romaani on hyvän mielen tuoja, joka sopi täydellisesti flunssalukemiseksi.
Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Moyesin trilogian päätösosa sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21: kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.
P. S. Moyesin trilogian päätösosa sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21: kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.
Moyesin teoksissa taitaa olla tasavahvasti nerokkuutta ja rasittavuutta. Itse olen pitänyt pienten ihmisten puolustamisesta ja yhteiskunnallisuudesta, mutta kieltämättä tässä asetelma on kovin kliseinen. Tyyppi, joka lähtee New Yorkiin itseään etsimään 2010-luvulla ei ole liialla mielikuvituksella pilattu. Ja kirjoissa itse etsin yleensä vähän erikoisempia paikkoja...
VastaaPoistaOlet oikeassa, ei tämä mitään mielikuvituksen riemujuhlaa ole. Minulle teoksen tapahtumapaikka on yleensä toissijainen, minua kiinnostaa enemmän tarina ylipäätään ja sen hahmot. Tosin minusta on kuitenkin mukavaa lukea erilaisiin paikkoihin sijoittuvia kertomuksi, vaikka olen viime aikoina pysytellyt enimmäkseen länsimaissa.
PoistaMinulla on vieläkin lukupinossa tuo Kerro minulle jotain hyvää. Olen yrittänyt lukupiirissäkin ehdottaa luettavaksi, muttei ole vieläkään tullut sitten luettua, kun ei siellä tartuttu. Ensi vuoden hyllynlämmittäjä-haasteessa voisin ottaa sen yhdeksi teokseksi. On kyllä itselle vähän vieraammalla alueella.
VastaaPoistaTämäkin oli minulle hyppy tuntemattomaan, kun aikoinaan tartuin trilogian aloitusosaan. Suosittelen kyllä lukemaan - olisi mukavaa kuulla, mitä pidät siitä. :)
PoistaKiva kuulla, että tykkäsit näistä kirjoista. Olen huomannut, että moni näitä lukee, mutta en itse ole ainakaan vielä innostunut tarttumaan niihin. Minusta on hassua, että joskus tosiaan tulee ihastuttua kirjoihin, jotka ei kuulu omaan mukavuusalueeseen, koska ne on hyvin kirjoitettu.
VastaaPoistaMinullekin on ollut hämmentävää huomata pitävänsä sellaisista kirjosita, joita tavallisesti välttelee kuin ruttoa. Jos joskus siltä tuntuu, kokeile ensimmäistä osaa - se toimii itsenäisenäkin, jos sen jälkeen ei halua jatkaa. :)
PoistaMinä pidin siitä ekasta osasta (olen nimien kanssa sekaisin, koska luin kirjan enkuksi), jonka luin jo silloin kuin mistään jatko-osista ei ollut tietoakaan. Kun sen ensimmäinen jatko-osa tuli, ehkäilin pitkään viitsinkö lukea sitä. Päätin sitten lukea ja jooop, ei ollut minun juttu eli olisi kannattanut jättää lukematta :D Tämän kolmosen skippaan, mutta ihan kiintoisaa silti lukea, mistä siinä on kyse. Eli kiitos tästä!
VastaaPoistaEipä mitään! :) Ymmärrän kyllä hyvin tuntemuksesi, sillä minullekin nämä jatko-osat olivat ensimmäistä hankalampaa luettavaa, vaikka lopputulos olikin mielestäni viihdyttävä. Tästä kolmannesta pidin toista osaa enemmän.
PoistaOlen lukenut Jos olisit tässä ja Kerro minulle jotain hyvää englanninkielisinä versioina aurinkotuolilukemisina. Toimivat hyvin, kieli on mukavaa ja helppoa englanniksikin luettuna. Luulen kyllä, että nämä lukukokemukset Moyesin tuotannosta riittivät.
VastaaPoistaNämä sopivat varmasti aurinkotuolilukemiseksi hyvin! :) Minäkään en todennäköisesti tartu muuhun Moyesin tuotantoon, ellen sitten yhteen, jota minulle hiljattain suositeltiin.
PoistaMinä luen kyllä chick litiä aina välillä, mutta Moyes on jotenkin jäänyt väliin. Nyt taitaa Kobossa odottaa yksi hänen kirjoistaan, mutta kyllä yhtään muista mikä. Saa nähdä innostunko samalla tavalla kuin ilmeisesti suurin osa lukijoista :-)
VastaaPoistaKokeilemallahan se selviää. :)
PoistaOlen lukenut jonkin Jojo Moyesin enkä oikein innostunut.
VastaaPoistaTajusin muuten hiljattain, että, vaikka olen aina kuvitellut olevani romantikko, olenkin kyynikko.
Nämä varmasti jakavat mielipiteitä. En osaa itsekään sanoa, mitä pitäisin Moyesin muista kirjoista.
PoistaKyynikkona olemisessa ei ole mitään pahaa. Minä olen varmaan sitten romanttinen kyynikko, kun kaikenlainen romantiikka ei minulle uppoa, mutten kuitenkaan ole täysin välinpitämätönkään.
Ihan samaa mieltä tästä teoksesta. Viihdyin sen parissa erinomaisesti ja oli ihan täydellistä aivojen tuuletuslukemistoa, mutta sitten toisaalta yllättävän syvällisiä ajatuksia ja terävää kuvaa esimerkiksi Yhdysvalloista oli mukana. Arvostan todella paljon kirjailijoita, jotka osaavat yhtä aikaa kepeästi viihdyttää ja toisaalta saada pohtimaan asioita.
VastaaPoistaMinustakin on hienoa, että on kirjailijoita, jotka pystyvät yhdistämään kepeyden ja syvällisyyden toimivalla tavalla. Etenkin, kun olen lukenut viime aikoina erittäin synkkiä teoksia esimerkiksi Suomen sisällissotaan liittyen, tämä tarjosi kaivattua vaihtelua.
PoistaMinä olen lukenut kaikki kolme Louisa-kirjaa. Eka oli toki koskettava, mutta aiha niin vakava, että olisin toivonut enemmän pohdiskelua. Toinen oli kepeä jatko-osa, ihan hyvää viihdettä, mutta ei muuta. Sen sijaan tämä kolmas oli mielestäni ihan ansiokas. Melko pitkä, etenkin kun kuuntelin sen enkuksi, mutta siinä oli kiinnostavia elementtejä. En voinut olla ajattelematta, että Loun työnantaja on Melania Trump! Oma bloggaukseni on vielä jonossa.
VastaaPoistaTotta: ensimmäisessä osassa olisi voinut olla enemmän pohdiskelua. Olen muutenkin samoilla linjoila näiden teosten suhteen. Hauskaa, että sinulle tuli rouva Gopnikista mieleesi Melania Trump! En ollut itse ajatellut asiaa noin, mutta kieltämättä heissä on joitakin samankaltaisuuksia.
PoistaAi että! Minä kuuntelin kaikki kolme osaa äänikirjoina ja tämän viimeisen itse asiassa englanniksi, kun en jaksanut jäädä odottelemaan suomenkielisen version tulemista. Todella koukuttavia, vaikka todellakin kliseitä pullollaan. Rakastin tässä kirjassa sitä kiukkuista naapurin mummoa, jonka tarinan kaari oli toki heti selvillä, mutta minkäs teet. Näissä kirjoissa yhdistyi hyvin kepeys ja vakavat aiheet kuten sanoit, pidin.
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit: nämä ovat tosiaan koukuttavia. Rouva De Witt on parhautta! <3
PoistaEn tiennytkään Kerro minulle jotain hyvää -teoksen olevan osanan kokonaista trilogiaa! Olen joskus pohtinut, pitäisikö minun lukea se, vaikka en todellakaan ole mitään chic lit -ihmisiä. Tämä postauksesi antaa vähän rohkeutta uskoa, että ehkäpä kannattaisi, jos kerran sarja on vienyt sinutkin mukanaan kaikista ennakkoluuloista huolimatta!
VastaaPoistaKyllä suosittelisin kokeilemaan - jäin tosiaan nalkkiin, vaikken kyseisen genren ystäviä olekaan. :)
Poista