Helsingin kirjamessut 2018 1/4

©Hande

Minunlaiseni lukutoukan ja kirjahamsterin vuoden odotetuin tapahtuma eli Helsingin kirjamessut päättyivät kolme päivää sitten. Lievää messuväsymystä on edelleen havaittavissa, mutta olen saanut kuitattua univelkoja (vapaapäivät ❤︎), joten löysin virtaa messuraportin kirjoittamiseen. Kyseessä olivat minun kaikkien aikojen 18. kirjamessut ja kolmannet bloggaajana - kiitokset Messukeskukselle bloggaajapassista!

Otin tapahtumaan osaa kaikkina neljänä päivänä. Lukijoiden kokemuksen helpottamiseksi jaan tunnelmointini viime vuoden tavoin neljään osaan. Jouduin tyytymään ensimmäisenä messupäivänä kännykkäni kameraan - pahoittelen surkeaa laatua.

Torstai 25.10

Ainakin mikrohistoria toistaa itseään: tänäkään vuonna en päässyt katsomaan tapahtuman avajaisia, sillä olin tekemässä koulutöitä. Saavuin messuille puolenpäivän maissa ja aluksi vain kiertelin ympäriinsä. Myöhemmin huomasin Antony Beevorin puhuvan teoksestaan Kohtalokas silta. Haastattelu oli jo suurin piirtein puolessa välissä, enkä päässyt kuulemaan paljonkaan itse kirjasta. Haastattelija kysyi häneltä historiallisista elokuvista ja Beevor totesi, että jos henkilön historiatieto pohjaa pelkkien elokuvien varaan, hänellä on hyvin korruptoitunut kuva siitä. Elokuvateollisuus valitsee tietyn näkökulman ja vääntelee tapahtumia oman mielensä mukaan. Beevor on myös huolissaan terroritekojen (esimerkiksi WTC-tornien iskut) vertaamisesta sotiin, sillä se vääristää tilannetta. Kirjailija totesi myös, ettei historia yleisen uskomuksen mukaan toista itseään - uusissa tapahtumissa voi olla kaikuja vanhasta, mutta ovat kuitenkin aina erilaisia. Minulta löytyy hyllystä yksi Beevorin teos, jota en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi lukea, kun minulla on aikaa perehtyä siihen kunnolla (hänen kirjansa ovat aikamoisia tiiliskiviä).

Noora Vallinkoski
©Hande

Seuraavaksi suuntasin kuuntelemaan Noora Vallinkosken haastattelua hänen esikois-teoksestaan Perno Mega City. Romaani kertoo köyhän perheen arjesta 1990-luvun turkulaisessa lähiössä. Syyniin pääsevät niin lapsen näkökulma köyhyyteen kuin laman vaikutukset ihmisten elämään. Vallinkoski kertoi, miten köyhyys aiheutaa näköalat-tomuutta ja miten lapsista tulee monesti köyhien vanhempiensa tukipilareita ja sitä myötä varttuvat liian nopeasti. Vallinkoski pohti myös, miten Pernon lähiö on jonkinlainen Turun pussinpohja, vaikkei Suomessa varsinaisia gettolähiöitä olekaan. Kirjailijan käsittelemät asiat olivat hyvin tuttuja minulle opintojeni kautta, ja haastattelu kanssabloggaajien kirjoitusten höystämänä sai minut kiinnostumaan kirjasta.

Haastattelun jälkeen haahuilun ympäriinsä ja törmäsin muutamiin tuttuihin, niin kavereihin kuin kanssabloggaajiinkin. Sittemmin äitini liittyi seuraani ja lähdimme yhdessä kiertelemään Messukeskusta. Teimme ostoksia ja juttelimme niitä näitä useamman tunnin. Myöhemmin suuntasimme kuuntelemaan Tommi Lindblomia ja laulaja Joel Hallikaista, jotka keskustelivat Lindblomin Hallikaisesta kirjoittamasta elämäkerrasta. Periaatteessa Lindblom haastatteli Hallikaista, mutta kyseessä oli ennemmin kahden miehen välinen juttutuokio, jonka tunnelma oli mukava. Hallikainen totesi, että hän halusi olla rehellinen, joten elämäkerta sisältää myös rosoisuutta. Hän on halunnut pitää yksityiselämänsä kuitenkin yksityisenä, tosin naapurit ovat saaneet osansa Hallikaisen urasta: Hallikaisen poika on lapsena löytänyt auton hansikaslokerosta isänsä nimmarikortit, joita hän oli pitänyt mukana kohtaamiensa fanien varalta. Lapsi oli mennyt jakamaan kortit kaikkien naapureiden postiluukuista. Hallikainen totesi, että hänen oma käsityksensä huipulla olemisesta ei määrity myytyjen levyjen perusteella, vaan hän kokee olevansa huipulla nyt, kun esiintyy muun muassa hoivakodeissa.

Joel Hallikainen (vas.) keskustelemassa
Tommi Lindblomin kanssa.
©Hande

Suoraan Hallikaisen haastattelusta suuntasimme kuuntelemaan Jelena Tsizovan haastattelua romaanistaan Naisten aika. Kirjailija halusi heti alkuun selventää, ettei romaani kerro keskeisten hahmojen sukupuolesta ja iästä huolimatta pelkästään naisista ja lapsista, vaan ihmisistä ja Venäjän historiasta. Tsizova on neljännen polven pietarilainen - itse asiassa hän kokee olevansa enemmän pietarilainen kuin venäläinen. Tsizovan on kasvattanut hänen vuonna 1895 syntynyt isoisoäitinsä, joten hän on saanut kuulla monenlaisia tarinoita Venäjän historian varrelta. Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva Naisten aika kuvailee, miten naiset pitivät maata pystyssä, kun miehet katosivat ja kuolivat Stalinin vainoissa tai sodassa. Tsizova muistutti, miten tärkeä yhteisö oli jälleenrakennusaikana, sillä valtio otti lapsia huostaan väkisin kasvattaakseen heistä mallikelpoisia kansalaisia ja ihmiset asuivat useita perheitä kattavissa kommuuneissa asuntopulan vuoksi. Tsizova totesi tarinassa mukana olevien isoäitien olevan samanaikaisesti sekä myyttisiä (vertaa antiikin Kreikan mytologian kohtalottariin) että tavallisia, vanhoja naisia. Heidän kauttaan, kuten kirjailijallekin omassa lapsuudessaan, kulkeutuu niin sanottua puhdasta, salattua historiaa: siitä kuulee asioita sieltä täältä, mutta ne ymmärtää vasta myöhemmällä iällä.

Jelena Tsizova (vas.) haastattelijanaan Sirpa Kähkönen.
©Hande

Viimeisenä menimme kuuntelemaan Tuure Kilpeläistä & Kaihon karavaania sekä Tommi E. Virtasta, joka on kirjoittanut kirjan yhtyeen keikkaelämästä. Haastattelu alkoi ja päättyi musiikkinumeroihin, jotka toivat mukavan lisän kokonaisuuteen. Ikävä kyllä haastattelija ei ollut kovin tasapuolinen: hän kysyi kirjailijalta vain kaksi kysymystä ja lopun aikaa tiedusteli Kilpeläiseltä ja kumppaneilta heidän musiikkityylistään ja keikkaelämästään. Kyllä sekin oli ihan mielenkiintoista kuultavaa, mutta olisin halunnut tietää lisää kirjan tekovaiheista.

Kaihon karavaani sekä Tommi E. Virtanen.
©Hande

Lopuksi kiertelimme Messukeskusta tapahtuman päättymiseen asti. En tehnyt muutaman vuoden takaista kardinaalivirhettä ja ostanut heti ensimmäisenä päivänä useaa kassillista kirjoja ensimmäisen aukiolotunnin aikana - mukaani lähti kuitenkin kahdeksan kirjaa. Näiden lisäksi hankin myös washi-teippirullan, suklaata sekä lipun Muumimuseoon.

Jatkuu huomenna...