J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

©Hande

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Tammi 2001

On jouluaatto vuonna 2001. Avaan innoissani lahjapakettia, jossa on selvästi kirja. Kääreen alta paljastuu ensimmäinen osa kirjasarjasta, joka tulee muuttamaan elämäni täysin - tosin en tiennyt sitä vielä tuolloin. Aloin lukea kirjaa saman tien joulukuusen alla ja se oli menoa...

Olen lukenut velhopoika Harry Potterista kertovan kirjasarjan kokonaan viimeksi seitsemän vuotta sitten. Olin tämän vuoden maaliskuun alussa viikon Lontoossa, jolloin kävin Warner Brosin Harry Potter-studioilla. Siellä innostukseni Rowlingin luomaa taikamaailmaa kohtaan heräsi pitkän tauon jälkeen. Ja mikä olisikaan parempi keino ruokkia nostalgiannälkäänsä kuin aloittaa Potter-kirjojen maraton?

Petunia-täti sanoi usein, että Dudley muistutti enkelivauvaa - Harry sanoi usein, että Dudley muistutti porsasta peruukki päässään.

Septologian pariin oli helppo palata: Viisasten kivi vei minut jälleen kerran mennessään ensimmäisestä virkkeestä lähtien: teksti on ihanan soljuvaa ja helppolukuista. Lisäksi rakastuin jo ensimmäisellä lukukerralla Rowlingin tapaan käyttää runsaasti erilaisia kielikuvia - ne olivat edelleen yhtä herkullisia kuin 14 vuotta sitten luettuina. Vaikka olen lukenut Potter-saagan aloitusosan yli kymmenen kertaa, tutkin innoissani Harryn kanssa velhomaailmaa, nauran hykerryttäville sattumuksille ja jännitän hahmojen puolesta.

Mutta siitä hetkestä alkaen Hermione Granger oli heidän ystävänsä. On joitain asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.

 J. K. Rowling on onnistunut luomaan myös monipuolisen henkilöhahmokaartin, joista löysin heti suosikkini: Harry, Dumbledore, McGarmiwa, Hermione, Hagrid, Fred ja George sekä Kalkaros (kyllä, professori Kalkaros kiehtoi minua jollain oudolla tavalla jo lapsena). Hahmoja syvennetään paremmin vasta myöhemmissä osissa, mutta jo Viisasten kiveä lukiessa huomaa niiden potentiaalin - he ovat kaikki omanlaisiaan persoonia, joilla on merkityksensä tapahtumien kulussa.

Olen lukenut viime aikoina melko synkkiä kirjoja. Harry Potter ja viisasten kivi on siitä kaukana. Harry on vasta 11-vuotias poika, joka tutustuu haltioituneena maailmaan, johon hän on tietämättään kuulunut koko ikänsä. Hän ei vielä tajua kunnolla merkitystään sodassa pimeyden voimia vastaan, vaan nauttii täysin siemauksin olostaan Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Kirjan viattomuus ja raikkaus ovat tervetullutta vaihtelua Ruandan kansanmurhalle sekä vaikealle lapsuudelle ahdasmielisessä pikkukylässä.

Potter-kirjoja on mukavaa lukea uudestaan: erityisesti pitkän tauon jälkeen oli mielenkiintoista huomata, mitä asioita romaanista muisti tai mitä oli päässyt unohtumaan. Minusta on mieltä lämmittävää, kun voin nauttia aikuisiällä teoksesta, jota olen lukenut pikkutytöstä useat kerrat. Ei ole siis hankalaa jatkaa kirjasarjan seuraavaan osaan!

Arvosana: ✮✮✮✮✮