J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

©Hande

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Tammi 2001

Potter-saagan seuraava etappi saavutettu. Salaisuuksien kammio oli yhtä nautittavaa luettavaa kuin edeltäjänsä - tunnelma on edelleen ihanan raikas, vaikka Tylypahkan asema turvallisuuden tyyssijana onkin uhattuna koulun asukkaisiin kohdistuvien hyökkäysten takia. Lisääntyneestä jännityksestä huolimatta kaikki on vielä melko hilpeää ja Harry oppii edelleen uusia asioita taikamaailmasta ja sen tavoista sekä tutustuu uudenlaisiin taikaolentoihin. Myös lukijaan tarttuu velhopojan uteliaisuus - kirjasarjan toinen osa havahduttaa tajuamaan taikamaailman laajuuden ja monipuolisuuden. En voi olla ihailematta sitä omistautumisen määrää, jonka Rowling on käyttänyt kirjoittaessaan Harry Potterin vaiheista.

Salaisuuksien kammion parasta antia ovat sen henkilöhahmot, sekä vanhat että uudet tuttavuudet. Kutkuttavimpia uutuuksia ovat kotitonttu Dobby sekä pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart. Herra on niin ärsyttävä, ettei hänen toilailuille voi muuta kuin nauraa. Erityisen suurta nautintoa tuottavat kohdat, joista huomaa muiden opettajien suhtautumisen heidän omahyväiseen kollegaansa ja tämän edesottamuksiin.

"Minun ystävälliset, kortteja tuovat amoriinini!" Lockhart esitteli sädehtien. "Ne liikkuvat ympäri koulua ja toimittavat ystävänpäiväkorttinne perille! Eikä hauskuus tähän jää! Olen varma, että opettajatoverini antavat hekin osansa päivän tunnelmaan! Voitte kysyä professori Kalkarokselta, miten lemmenjuoma valmistuu! Ja kun aiheeseen on päästy, professori Lipetit tietää lumousloitsuista enemmän kuin kukaan muu tapaamani velho, tuo viekas vanha ukkeli!"

Professori Lipetit hautasi kasvonsa käsiin. Kalkaros näytti siltä, että ensimmäinen lemmenjuoman reseptin kyselijä pakotetaan ryyppäämään myrkkyä.

Kirjan tarjoama mysteeri on edelleen kiehtova, eikä haittaa ollenkaan, että tiedän lopputuloksen jo valmiiksi. On hienoa huomata, miten jo näin aikaisessa vaiheessa sarjaa sattunut tapahtumaketju onkin osa paljon suurempaa kokonaisuutta, jonka mittasuhteet hahmottaa kunnolla vasta myöhemmässä vaiheessa. Toisaalta Salaisuuksien kammiota lukiessa alkaa jo aavistaa, etteivät Harryn Tylypahkassa kokemat seikkailut ole mitään pikkujuttuja.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on vielä lastenkirja (tosin erittäin hyvä sellainen), mutta se käsittelee vakavia aiheita, kuten orjuutta ja erilaisiin ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Se on varmasti yksi niistä seikoista, joiden takia kirjasarja vetoaa minuun edelleen. Lisäksi tässä osassa on Albus Dumbledoren suuri viisaus, joka on antanut minulle voimaa elämän vaikeinakin hetkinä:

Juuri meidän valintamme, Harry, näyttävät keitä me todella olemme, paljon varmemmin kuin kykymme.

Arvosana: ✮✮✮✮✮