 |
| ©Hande |
Tammi 2012
En ole lukenut pitkään aikaan mitään Läpi historian-lukuhaastetta varten, joten päätin korjata asian. Sain samalla mahdollisuuden lukea lisää John Irvingin tuotantoa - tällä kertaa tartuin hänen esikoisromaaniinsa.
Vapauttakaa karhut! kertoo kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta, Siggystä ja Graffista, jotka ystävystyvät sattuman kautta ja lähtevät moottoripyörämatkalle. Matkallaan he joutuvat ties millaisiin outoihin tilanteisiin sekä pohtivat syntyjä syviä.
Ensimmäinen selkeä ajatukseni kirjasta oli sitä lukiessani: "Graff ja Siggy ovat ihan ihme hyypiöitä". Heidän spontaaniutensa sekä aivoituksensa olivat niin korkealentoisia, että menin aivan hämilleni. Minulla meni jonkin verran aikaa saada tarinan punaisesta langasta kiinni, mutta totuttuani teoksen kertojaääniin se oli helpompaa.
Irvingin esikoisteoksesta löytyy lukuisia kirjailijalle ominaisia "tavaramerkkejä": on omenoita, karhuja, moottoripyöriä sekä tragiikan ja komiikan omituinen yhdistelmä - unohtamatta omintakeisia henkilöhahmoja. Vaikka olenkin lukenut tätä ennen Irvingiltä vain kaksi kirjaa, hänen tyylinsä on helposti tunnistettavissa.
Kirjan tarina sivuaa jonkin verran myös toista maailmansotaa, mitä en osannut aavistaa etukäteen. Sain siis perehtyä aiheesta uudesta näkökulmasta, sillä en tunne Itävallan historiaa entuudestaan kovin hyvin - myös kaunokirjallisuus voi sivistää faktojen maailman osalta. Sodat eivät ole mikään hilpeä aihe, ja kuitenkin Irving käsittelee muun muassa tätä vakavaa aihetta pilke silmäkulmassa kuitenkaan irvailematta sille.
Vapauttakaa karhut! meinasi mennä minulta alkupuolella yli ymmärryksen, mutta lopulta sain kuin sainkin jonkinlaisen otteen tarinasta ja aloin ymmärtää sen henkilöhahmoja. Irvingin esikoisromaani ei ole suosikkini hänen tuotannostaan, mutta oli silti erittäin kiintoisaa luettavaa.
Vapauttakaa karhut! kertoo kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta, Siggystä ja Graffista, jotka ystävystyvät sattuman kautta ja lähtevät moottoripyörämatkalle. Matkallaan he joutuvat ties millaisiin outoihin tilanteisiin sekä pohtivat syntyjä syviä.
Ensimmäinen selkeä ajatukseni kirjasta oli sitä lukiessani: "Graff ja Siggy ovat ihan ihme hyypiöitä". Heidän spontaaniutensa sekä aivoituksensa olivat niin korkealentoisia, että menin aivan hämilleni. Minulla meni jonkin verran aikaa saada tarinan punaisesta langasta kiinni, mutta totuttuani teoksen kertojaääniin se oli helpompaa.
Irvingin esikoisteoksesta löytyy lukuisia kirjailijalle ominaisia "tavaramerkkejä": on omenoita, karhuja, moottoripyöriä sekä tragiikan ja komiikan omituinen yhdistelmä - unohtamatta omintakeisia henkilöhahmoja. Vaikka olenkin lukenut tätä ennen Irvingiltä vain kaksi kirjaa, hänen tyylinsä on helposti tunnistettavissa.
Kirjan tarina sivuaa jonkin verran myös toista maailmansotaa, mitä en osannut aavistaa etukäteen. Sain siis perehtyä aiheesta uudesta näkökulmasta, sillä en tunne Itävallan historiaa entuudestaan kovin hyvin - myös kaunokirjallisuus voi sivistää faktojen maailman osalta. Sodat eivät ole mikään hilpeä aihe, ja kuitenkin Irving käsittelee muun muassa tätä vakavaa aihetta pilke silmäkulmassa kuitenkaan irvailematta sille.
Vapauttakaa karhut! meinasi mennä minulta alkupuolella yli ymmärryksen, mutta lopulta sain kuin sainkin jonkinlaisen otteen tarinasta ja aloin ymmärtää sen henkilöhahmoja. Irvingin esikoisromaani ei ole suosikkini hänen tuotannostaan, mutta oli silti erittäin kiintoisaa luettavaa.
Arvosana: ✮✮✮½
Ei tämä Irvingin tuotannossa kärkipäähän yllä, sillä tyyli hioutuu paremmaksi ajan myötä, mutta luettava:)
VastaaPoistaOlen tästä kanssasi aivan samaa mieltä. :)
Poista