Isabel Allende: Zorron tarina

©Hande

Isabel Allende: Zorron tarina

Otava 2006

Kesäkuussa lupaavasti alkanut reipas ja tunnollinen bloggaustahtini lässähti heinäkuun helteiden ja kesätöiden yhteisvaikutuksesta. Olen lukenut kirjoja, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä, ja rästitekstien määrä on taas noussut. Vaikka tälläkin hetkellä selkäni on hiestä märkä eikä ajatustenjuoksuni ole terävimmillään, päätin vihdoinkin kirjoittaa edes yhden rästeistä, ettei heinäkuu jäisi aivan tyhjäksi.

Muistan, kuinka minut sai lapsena takuuvarmasti television ääreen, josta sieltä tuli Zorro - joko live action- tai piirrosversio. En muista kummankaan sarjan sisällöstä kuin hippusia sieltä täältä, mutta muistan ikuisesti innostuksen ja lumoutuneisuuden, jotka ne minussa herättivät. Tästä syystä hankin hahmoon liittyvän kirjan vuosia sitten ja nappasin sen osaksi #hyllynlämmittäjä-haastetta.

Kuten teoksen nimestä voi päätellä, romaani kertoo Zorron syntytarinan. Diego de la Vega on kalifornialainen aatelinen, jonka isä on espanjalainen hidalgo sekä sotilas ja äiti entinen intiaanisoturi. Teos seuraa Diegon varttumista ja tapahtumaketjua, jonka myötä etuoikeutettua elämää viettävästä pojasta tulee köyhien ja sorrettujen puolustaja.

Moncada oli erittäin taitava miekkailija, ja urheilutaistelussa hän olisi ollut varteenotettava vastustaja kenelle tahansa, mutta nyt raivoisa kauna sokaisi hänet. Hän ei voinut sietää tätä uskalikkoa, joka uhmasi virkavaltaa, rikkoi sääntöjä, pilkkasi lakia. Hänen piti tappaa Zorro ennen kuin tämä ehtisi tuhota hänen kallisarvoisimman omaisuutensa: syntymässä saadut etuoikeudet. 

Allenden romaani on ensimmäinen Zorrosta lukemani kirja. Hahmo on alun perin yhdysvaltalaisen pulp-kirjailijan, Johnston McCulleyn luomus, mutta vain yksi hänen Zorro-novelleistaan on suomennettu, enkä tiedä englanninkielisten tarinoiden saatavuudesta. Ei siis ole ihme, että omat kokemukseni latinosankarista rakentuvat muutaman tv-sarjan varaan. Minulla ei ollut tästä syystä vahvoja odotuksia tarinan yksityiskohtien suhteen ja ainakin omien muistikuvieni mukaan Allenden teos kuvailee Zorron kuvitelmieni mukaisesti.

Romaanin kerronta on sujuvaa ja jäljittelee hauskasti vanhempien seikkailukertomusten tyyliä: kertojana on tarinan sankarin tuttava ja vaikka teksti on proosaa, siinä on vielä kaikuja runoelmista. Välillä minusta tuntui, että Allende jopa pelleili Zorron kustannuksella, mikä toi mieleeni Cervantesin Don Quijoten. Valitettavasti juoni tuntui ajoittain jumittavan paikoillaan, mutta sain luettua kirjan siitä huolimatta melko yhtäjaksoisesti.

Teos tarjoaa kiintoisan katsauksen Pohjois-Amerikan historiaan 1700-luvun lopusta 1840-luvulle. Tarinan keskeisenä tapahtumapaikkana oleva Kalifornia kuului tuohon aikaan Espanjalle ja siirtomaavalta vaikutuksineen on merkittävässä roolissa kirjassa. Amerikan natiivien epäoikeudenmukainen, jopa julma kohtelu läväytetään vasten lukijan kasvoja, mikä pysäyttää pohtimaan ihmisten ahneutta ja häikäilemättömyyttä.

Diego de la Vega ei unohtanut koskaan opetusta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kitkerä maku jäi ikuisiksi ajoiksi hänen mieleensä ja tuli nousemaan kielelle yhä uudestaan ja uudestaan. Se ratkaisi lopulta koko hänen elämänsä kaaren.

Zorron tarinassa olisi ollut aineksia erinomaiseen kertomukseen. Harmikseni kirja loppuu liian töksähtävästi, aivan kuin Allendelta olisivat loppuneet ideat kesken kaiken. Jäin myös kaipaamaan syvällisyyttä Zorron hahmoon, sillä hän jäi melko pinnalliseksi. Teos sisälsi kuitenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia Zorron taustatarinaan liittyen, ja romaanin ilkikurisuus sekä yhteiskuntakritiikki saivat minut viihtymään sen parissa melko hyvin.

Sankaruus on kehnosti palkattua toimintaa, joka loppuu usein ennenaikaisesti ja siksi se kiehtoo fanaatikkoja ja sairaalloisesti kuolemaan viehättyneitä henkilöitä. On olemassa hyvin vähän sankareita, joilla on romanttinen sydän ja miellyttävä luonne. Sanokaamme muitta mutkitta: ei ole ketään Zorron vertaista.

 Arvosana: ✮✮✮½

P. S. Teos kattaa Helmet-lukuhaasteen kohdan 34: kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.